Laps' olen köyhän kauniin karjalan
  nyt vaikka vierahissa vaellan
  siel äiti tuuditti mun kehtoain
  ja laulut laatokan ma kuulla sain

  kun tyyni milloin oli pinta veen
  ma kuulin niin kuin soinnut kanteleen
  kun myrsky sai, loi aallot rantoihin
  ma niita pelkasin ja rakastin

  sinne, sinne kaipaan ain
  missa kerran kehdon sain
  pois taalta kaipaan kotiin karjalaan

  Laps olen koyhan kauniin karjalan
  vaan perinnon sain kaikkein kalleimman
  sain laulun soiton lahjan sydameen
  en niita vaihtais onneen maaliseen

  kun kaipaus saa mielen murheeseen
  teen lauluun surullisen savelen
  kun ilon riemun vuoro milloin saa
  se myoskin lauluissani kajahtaa

  silloin joulu aina ois
  onnen rintaani se tois
  jos paasisin taas kotiin Karjalaan.