Kotikirkkoni Rakkahin Mun

Kotikirkkoni alttarin eteen
minut lapsena kannettiin
siellä pyhässä kasteessa Herran
armoliittohon otettiin.

Oi rakkahin kirkkoni mun.

Kotikirkkoni alttarin eessä
kasteenliitto myös uusittiin.
Siellä nimessä elämän Herran
meidät matkalle siunattiin.

Oi rakkahin kirkkoni mun.

Kotikirkkoni alttarin eessä
vihkivalakin vannottiin,
toinen toisilleen uskollisuutta
siinä iäksi luvattiin

Oi rakkahin kirkkoni mun.

Kotikirkossa pyhät ja juhlat
monet yhdessä vietettiin.
Arki-illoinkin, vaikk' oli kiinni
silti kirkolle riennettiin.

Oi rakkahin kirkkoni mun.

Kotikirkkooni rakkaaseen kuljen
usein vieläkin aatoksin.
Vielä vuosien perästä muistan
kuvat alttaritaulunkin.

Oi rakkahin kirkkoni mun.

Kuva ylinnä alttarin päällä
kertoi Kristuksen voimasta,
joka pääsiäisaamuna nosti
hänet kuoleman haudasta.

Oi rakkahin kirkkoni mun.

Kotikirkossa veisatut virret
usein kaikuvat korvissain,
monet saarnassa sanotut sanat
ovat mulla viel' muistissain.

Oi rakkahin kirkkoni mun.

Kotikirkkoni Lempaalan kirkko,
sua enää ei olekaan.
Sinut voisinko unohtaa koskaan —
enhän toki — en milloinkaan!

Oi rakkahin kirkkoni mun.

LIISA MAKARA

Comments

Hae tältä sivustolta