He ovat kadonneet teille tietymättömille...

He ovat kadonneet teille tietymättömille...

On kirjoitettu paljon inkerinsuomalaisista. mutta pohjoisinkeriläisistä, voi sanoa, ei ollenkaan. He ovat kadonneet teille tietymättömille. Ensiksikin raja-alueen kylät puhdistettiin kyläläisistä v. 1936. Heitä lähetettiin eri puolille Venäjää. Se tuotti vaikeuksia ihmisille, jotka olivat sukupolvesta toiseen tottuneet suomalaisiin tapoihin. Rajakylät autioituivat. Toinen ryntäys oli syyskuussa 1941, silloin alkoi evakuointi.

6. syyskuuta Lieskulan kyläneuvoston alueelta, Perin asemalta lähti pitkä evakkojuna, kohti Pähkinälinnaa. Saavuimme aamulla 7. syyskuuta 1941 ja heti saimme määräyksen kantaa tavarat rantaan proomuihin.

Ehdimme täyttää kaksi proomua tavaroilla ja ihmisillä kun saksalaiset alkoivat pommittaa kaupunkia. Puolet ihmisistä jäi proomuista. Kun ilta pimeni kaksi proomua lähti matkaan. Aamulla saavuimme Koposen kylään, Syvärin rannalle Mujan piiriin. Kolmen päivän kuluttua meidät vietiin Volhovstroihin, sieltä matka jatkui junalla kohti Udmurtiaa. 8. syyskuuta 1941 alkoi Leningradin saarto.

27. syyskuuta 1941 saavuimme Udmurtiaan. Toiset menivät kolhooseihin ja toiset ansiotöihin turvesuolle. Me suomalaiset teimme neljä vuotta uutterasti työtä ja kaikki olivat meihin tyytyväisiä.

Sitten 1945 alkoi kotiinpaluu. Ihmiset olivat iloisia, Mitä sitten tapahtui? Kukaan ei ollut meitä vastassa Perin asemalla. Jokainen etsi itselleen paikkaa, johon voisi majoittua. Oinaalassa ei ollut yhtään taloa. Kiiskilässä muutama ränsistynyt, samaten Anjalassa, Lieskulassa... Kymmenen päivän kuluttua tuli määräys, että höykynköykkyä Perinin asemalle ja härkävaunuihin, muttei sanottu minne viedään. Niin alkoi matka tuntemattomaan määränpäähän. Puolet vaunuista jätettiin Kikkerin asemalle ja toiset Volossovan asemalle. Olot Volossovassa olivat kurjat. Vuoden päästä sielläkään ei ollut rauhaa, meidät vietiin Pihkovan alueelle metsätöihin.

En tiedä kelpaako kirjoitukseni lehteen. Kirjoituspalkkion annan Karjalan Sanomille. Lehti on Miellyttävä

Alina TIRRANEN

[kuva]

Tämä on kuva Heistosen Simosta, yhdeksän lapsen isästä Oinalan kylästä. Perhe sai nähdä monta muuttoa. Sodan aikana kaikki yhdessä tekivät ahkerasti työtä Bojevik-kolhoosissa Valoshkin piirissä Udmurtiassa.

Tämä on kuva Heistosen Simosta, yhdeksän lapsen isästä Oinalan kylästä. Perhe sai nähdä monta muuttoa. Sodan aikana kaikki yhdessä tekivät ahkerasti työtä Bojevik-kolhoosissa Valoshkin piirissä Udmurtiassa.
Tämä on kuva Heistosen Simosta, yhdeksän lapsen isästä Oinalan kylästä. Perhe sai nähdä monta muuttoa. Sodan aikana kaikki yhdessä tekivät ahkerasti työtä Bojevik-kolhoosissa Valoshkin piirissä Udmurtiassa.

Parempi PDF tiedosto

Comments