IMATRAN INKERI KLUBI

R Y JA SEN PER US TAJA

MINÄ. INKERILÄINEN.

Olen Viola Heistonen, entinen

Jakonen. Syntymäpaikkani on

Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta,

Oinaalan kylä. Kaikki tiedossa

olevat isovanhemmat olivat syntyperältään

suomalaisia. Viiteen

ja puoleen vuoteen asti puhuin

vain suomea, eli inkerin murretta.

Kun suuri isänmallinen sota

(BOB - BeJII/IKaH OTeIIeCTBeHHaH

BoñHa 1941-1945) alkoi, meidät

evakuoitiin Uralille. Opin

ymmärtämään udmurtian kieltä

ja aloitin siellä koulun venäjän

kielellä. Asuimme Udmurtiassa 4

vuotta, sodan päätyttyä siirtolaisena

Virossa, Pihkovan alueella.

Opiskelin Arkangelin Pedagogisessa

korkeakoulussa, josta

valmistuessani vuonna 1959 sain

korkeakoulunopettajan pätevyyden

ja arvon, aineinani ihmisen

anatomia ja fysiologia sekä liikunnan

kasvatus. Työurani alkoi

merimiesten kaupungissa Severodvinskissa,

jatkui Valkovenäj än

pääkaupungin Minskin yliopistossa.

Leningradin alueella Hatsinan

kaupungissa työskentelin

2???

opettajana ja liikunnan osaston

johtajana pedagogisessa ammattikoulussa

ja myös luistelukoulun

varajohtajana ja valmentajana.

Olin oppaana Leningradin

Intouristissa. Muutin Suomeen

V. 1990. Suomessa koulutusta

vastaava työtä en saanut. Olin

siivoojana, omaishoitajana ja vapaaehtoistyöntekijänä

seurakunnassa.

Nyt olen asunut jo lähes neljännesvuosisadan

Suomessa. Olen

Suomen kansalainen. Noin

seitsemästäkymmenestä tuhannesta

venäjänkielisestä maahanmuuttajasta

yritin etsiä Inkeristä

muuttaneita suomalaisia, eli

inkeriläisiä. Yllätyksekseni sain

huomata, että moni tiedossani

oleva ihan aito inkeriläinen,

eli paluumuuttajan statuksella

Suomeen muuttanut ei halua

tunnustaa inkeriläisyyttään. Mieluummin

on venäläinen kuin inkeriläinen.

Kysyn, miksi näin on?

Silti kaikella kunnioituksella venäläisiä

kohtaan! Joku paradoksi

tässä on, jos Inkerin suomalainen

mieluummin venäläistyy täällä

Suomessa kuin yrittää säilyttää

oman identiteettinsä!

Ajattelen itsekin, kii/ett

olen nyt? Millainen on

minun identiteettini?

Ajattelen itsekin, kuka olen nyt?

Millainen on minun identiteettini?

Olen jo kauan ollut Suomen

kansalainen, mutta tuntuu siltä,

etten tunne olevani Suomen

suomalainen vaan mieluummin

olisin edelleen sellainen suomalainen,

joka olin, kun muutin

tänne Neuvostoliitosta, maasta,

jossa vapauden tuli alkoi roihuta

inkeriläisten sydämissä, jossa

alkoi suuri paluumuutto omille

kotikonnuille, takaisin lnkeriin,

takaisin kotiin. Tuo liikkeelle

lähtenyt, kymmeniä tuhansia ihmisiä

käsittänyt joukko ei kuitenkaan

pysähtynyt kotikonnuille ja

jäänyt siellä rakentamaan uutta

tulevaisuutta. Portit avattiin Suomeen.

Tänne muutin minäkin.

Kuitenkin täällä Suomessa tunnen,

että minulta yritetään viedä

identiteettini, koska Virallisesti

meitä luokitellaan etnisiksi

venäläisiksi, eikä kukaan halua

julkaista tietoa, kuinka monta

Inkeristä muuttanutta paluumuuttajaa

on nyt Suomessa.

Maahanmuuttajat rekisteröidään

vain lähtömaan mukaan.

INKERI KLUBI RY- KJIYB

PIHTPHII. IMATRA.

Kysymykset siitä, miten muut

paluumuuttajat kokevat oman

identiteettinsä, ja mitä meistä jää,

kun aikamme päättyy, antoivat

minulle ajatuksen perustaa Inkeri

Klubi ry - Knyö I/lHI'pI/UI. Halusin

kutsua yhteen kohtalotovereita

ja pitää yllä inkeriläisyyttä.

Halusin myös kerätä, ja mahdollisuuksien

mukaan tallentaa

nettiin inkeriläisten kokemuksia.

Klubin tarkoituksena on yhteisten

kokemusten jakaminen,

perinteen ylläpitäminen ja inkeriläisyyden

esiin tuominen.

Varasimme Imatran kaupungilta

säännöllisen kokoontumisajan.

Panimme paikalliseen lehteen

ilmoituksen ensimmäisestä kokoontumisesta.

Ensimmäiseen

kokoukseen tuli kahdeksan

henkilöä. Imatran kirjastossa

järjestimme ensimmäisen Inkeriläisen

illan. Aiheesta kertoi

paikallislehti ja paikalle tulikin

kolmekymmentä kuulijaa.

INKERILÄINEN IL TA

Inkeriläinen ilta on sarja luentoja;

näissä myös keskustellaan

kokemuksista. Syntyvästä keskustelusta

voi poimia uusia teemoja

jatkoesitelmien aiheiksi.

Esimerkkejä teemoista: Missä on

Inkeri? Keitä ovat inkeriläiset?

Inkeriläisten sukujuuret, Inkerin

kansallispuvut jne. Jokainen

aihe itsessään tarjoaa esitelmän

pitäjälle mielenkiintoisia hetkiä

inkeriläisyyden tutkimisessa ja

tiedon syventämisessä.

Näiden keskustelutapahtumien

huipentuma oli kaupungintalolla

valtuustosalissa järjestetty seminaari,

johon osallistui esiintyjiä

mm. Pietarista, Petroskoista ja

Helsingistä: Wladimir Kokko,

Alina-Sinikka Salonen ja Albert

Kirjanen, tunnetuimmat mainitakseni.

NE T T ISEMINAARI

Imatran kaupunki saa vuoden

2015 keväällä käyttönsä sähköisen

neuvottelujärjestelmän

valtuustosaliin. Meillä olisi

mahdollisuus osallistua laitteiston

testaamiseen. Haluaisimme

järjestää inkeriläisten maailmanlaajuisen

tapaamisen, johon osallistutaan

sähköisesti.]os tiedätte

ulkomailla olevia inkeriläisiä ja

inkeriläisten yhdistyksiä, niin

laittakaa sanaa kiertämään ja yhteystietoja

Klubin sähköpostiin.

Osallistujien lukumäärä on rajaton,

mutta esiintyjien määrä

riippuu käytettävissä olevasta

ajasta. Ainakin tarvitsisimme simultaanitulkkej

a, että yleisö voisi

kukin seurata tapahtumaa omalla

kielellään. Esiintyjät sijaitsevat

kukin valitsemallaan paikkakunnalla

videoyhteyden päässä.

NÄYTTELYT

Saimme Inkeristä kertovan

näyttelyn esille Imatran pääkirjastoon.

Siinä kerroimme Inkerin

historiasta, väestösiirroista ja

omakohtaisista kokemuksista inkeriläisinä.

Näyttelyn aikana järjestimme

ensimmäisen Inkeriläisen

illan. Yhdistämällä näyttely ja

esitelmä ajallisesti toisiinsa, voi

saada enemmän huomiota asialle.

Hyvin tärkeää on saada paikallinen

lehti kirjoittamaan aiheesta.

Kun näyttelyn aineisto oli koottu,

emme jättäneet sitä nurkkaan

pölyttymään. Olemme siirtänet

sitä paikasta toiseen. Samalla aineisto

on karttunut. Lisää näyttelyaineistoa

saimme lainaksi

Pietarin Inkerin liitolta. Näyttely

koostuu useista noin metrin

korkeista kartongeista, joilla on

kuvia ja tekstiä aihepiireittäin

luokiteltuina.

Vuoden 2014 aikana näyttely

on ollut esillä viidessä paikassa.

Koko kesän se oli Imatralaisessa

turistikohteessa “Karjalainen kotitalo

Hilj an piha”. Siellä olimme

kertomassa näyttelystä ja inkeriläisyydestä

lähes päivittäin. Erityisen

kiinnostuneita olivat venäläiset

turistit. Monet heistä ovat

Pietarin alueelta, mutta eivät olleet

kuulleetkaan Inkerinmaasta,

vaikka ovat koko elämänsä siellä

asuneet! Olisiko aika muuttaa

Leningradski Oblast'in nimi

Inkerinmaaksi!

http://inkeri-klubi.radioviola.net/ Inkeri.Klubi@g1nail.com

RAHA

Yhdistyksen tämän vuoden budjetti

on noin 700 euroa. Tulot

muodostuvat kolmesta lähteestä:

jäsenmaksut, kahvikassa a Viola

Heistonen. Jokainen kuitti on

julkaistu netissä. Eli kolmannes

taloudesta lepää perustajan hartioilla.

Kannattaa olla avoimesti

käsi ojossa, kun järjestää yhdistyksen

kokouksia tai yleisötilaisuuksia.

Vierailijat kyllä ymmärtävät,

ettei toiminta ilmaista ole.

Sen lisäksi, että Venäjä ja Inkeri

on monen syntymäpaikka,

on se meille Imatralaisille myös

fyysisesti lähellä. Yhdistyksen

rekvisiitan ostamme mahdollisuuksien

mukaan Venäjältä, jossa

esim. pienen Inkerin lipun hinta

on noin kymmenes osa Suomen

hinnasta. Haluaisimme myydä

näitä lippuja edelleen, että inkeriläisyys

tulisi tunnetuksi. Myös

paraatilippuja löytyy varastosta.

Kysykää sähköpostilla!

TULEVAISUUDEN

HAA VEE T

Kuinka saisi jonkun pelifirman

kiinnostumaan Inkeristä? Meillä

on tarjottavana pelimaailma, joka

on oikeasti ollut olemassa. Sillä

on ollut oma maa, lippu, vaakuna,

itsenäisyys, sotia, monta sukupolvea

hallitsijoita, oma kansa

ja paljon muita elementtejä, jotka

hyvin pärjäävät videopelien

virtuaalimaailmoille. On koettu

itkua ja surua, toivoa ja rakkautta.

Inkerin ympärille rakennettu

pelimaailma toisi inkeriläisyyden

nuoren sukupolven tietoisuuteen.

- Kunpa joku tekisi miljardibisneksen

inkeriläisyyden ympärille!