2014-03-06 Imatran pääkirjasto

Imatralaisessa 16.02.2014 julkaistu kirjoitus


(Valid signature) Signed by
inkeri.klubi@gmail.com
Time:
2014.02.16 10:58:30 +02'00'
Reason:
Inkeri Klubi ry – Клуб Ингерманландия
Location:
Imatralainen lehti 2014-02-16

VIIKONVAIHDE 15.-16. helmikuuta 2014

Inkeriläinen, mistä tulet ja mihin olet menossa?

IMATRA 6.3.2014 kello 17.30 pidetään kaikille avoin Inkeriläinen ilta Imatran pääkirjastossa.

Inkerinmaa on aikoinaan sittänyt noin 55'000 neliökilometrin suuruisen alueen, joka sijoittuu maantieteellisesti Suomenlahden ja Laatokkajärven väliin. Inkerinmaan alueen suotuisan strategisen sijainnin vuoksi monet valtiot, erityisesti Venäjä ja Ruotsi ovat pyrkineet saamaan alueen itselleen.

Alueen väestö oli alkuperältään suomalais-ugrilaista kansaa. Vatjalaiset ja Inkeroiset yhdessä muodostivat Inkerimnaan suomalais-ugrilaisen alkuperäisväestön.

Kun Ruotsin viranomaiset 1600-luvun alussa houkuttelivat asukkaita valloittamalleen raja-alueelle turvaamaan valtakunnan etuja, tapahtui tälle viljavista maistaan tunnetuile alueelle myös spontaania muuttoliikettä Ruotsin itäisistä provinsseista, erityisesti Savosta (savakko) ja Karjalan kannakselta (äyrämöiset). Vuonna 1695 väestöstä oli 74 prosenttia suomalaisia.

Valtansa turvaamiseksi kruunu aloitti kirkkojen rakentamisen. Suuressa Pohjan sodassa Venäjä valloitti Inkerinmaan takaisin. Suomalaisten kylien keskelle nousi Venäjän uusi pääkaupunki Pietari.

Inkerinmaasta tuli osa Pietarin lääniä. Nykyään se on Leningradin aluetta. Siis, Inkerin suomalainen väestö syntyi siirtolaismuuttona Suomesta Ruotsin valloittamille alueille.

Suomalaiset siirtolaiset tulivat kahdelta alueelta: osa heistä on kotoisin Karjalan kannaksella asuneesta äyrämöisten etnisestä ryhmästä, ja osa kuului savakkoihin, jotka olivat kotoisin Savosta. Ajan myötä ryhmien väliset erot hävisivät ja alueelle muodostui yhtenäinen inkerinsuomalainen väestö (inkeriläiset), joka kasvoi ja uudistui Suomesta saapuneiden maahanmuuttajien ansiosta. Siis, inkeriläiset eivät ole Inkerin alkuperäisasukkaita vaan 1600-1700 -luvulla Venäjälle muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä.

Useat heistä onnistuivat sälyttämään suomen kielen, suomalaisen identiteetin ja luterilaisen uskonnon vieraassa maassa. Inkerin suomalaisia oli enimmillään noin 150'000.

Toisen maailmansodan aikana Saksan valloitettua Inkerinmaan, 63'000 inkerinsuomalaista siirrettiin Suomeen työvoimaksi.

Suurin osa siirretyistä oli naisia 28'000 ja lapsia 22'000. Väestön siirtoa perusteltiin vielä veljeskansaideologialla. Inkeriläiset maahanmuuttajat työllistyivät tuolloin kohtuullisesti ja osallistuivat Suomen kotirintaman ylläpitoon. Sodan päättyessä vuonna 1944 Neuvostoliitto vaati inkeriläisten palauttamista ja Suomi palauttikin heitä 56'000.

Tämä väestö vietiin syvälle sisämaahan. Epäluotettavat teloitettiin.

Gorbatsovin aikana olojen vapautuessa inkeriläisten kansalaisuushenki heräsi ja aloimme aktiivisesti elvyttää Inkerin kirkkoa ja inkeriläisyyttä. Olimme taas epäluotettavia ja meistä oli päästävä eroon. Suomi ja Neuvostoliitto sopivat korkealla taholla näiden inkeriläisten siirtämisestä. Alkoi paluumuutto. Tämän seurauksena yli 44'000 inkeriläistä muutti Suomeen.

Inkeriläisyys. Onko se katoavaa kansanperinnettä? Tähänkö päättyy inkerinsuomalaisten tarina? Päättyykö lopullisesti?

En haluaisi uskoa.

Kansakunnan historia kulkee eteenpäin myös inkeriläisten ja Inkerin.

Tällä sukupolvella paluuta takaisin ei ole, mutta muistot säilyvät tulevissakin sukupolvissa. Siinä mielessä olemme perustaneet Inkeri-klubin ry:n, jonne kutsutaan aiheesta kiinnostuneita, että voisimme muistojamme hieman tallentaa näin harrastajien kesken.

6.3.2014 kello 17.30 pidetään kaikille avoin Inkeriläinen ilta Imatran pääkirjastossa.

Imatralainen_2014-02-16_02


Imatralainen_2014-02-16_01


Comments