Riitakapula

Inkeriläisten Viesti 1962

Suuresta ja tärkeästä  kauppatiestä, mikä kulki
Inkerinmaan  kautta varjagien  luota Itämereltä
yhtäälle etelä-Venäjälle  ja toisaalle Roomaan,
kerrotaan    jo    ikivanhoissa    venäläisissä
kronikoissa.   Sitä  käytettiin   varhaisempina
aikoina  varsin  vilkkaasti.  Inkerissä  tehdyt
löydöt osoittavat,  että jo esihistoriallisella
ajalla tämä maa oli asuttu.

    Sen  asema  Suomenlahden ja  Laatokan  sekä
    niihin   laskevien  jokien   varsilla  teki
    seudun    edulliseksi   esihistorialliseksi
    asuinpaikaksi.    Mutta     etelään    päin
    rajoittuvat  laajat  suoalueet  sen  sijaan
    estivät  metsäisten saloseutujen  asutuksen
    pitkäksi  ajaksi.  Inkerinmaan  ensimmäiset
    tunnetut  asukkaat  kuuluivat  Suomenlahtea
    ympäröivien  suomalaisten heimojen  suureen
    perheeseen.

    Historiallisen   ajan    alkaessa   voidaan
    todeta   heidän   olleen   vatjan   heimoa,
    joka  muisti  suomalaisista  heimoista  oli
    lähimmässä sukulaisuussuhteessa hämäläisiin
    eli   jäämeihin,  jotka   asuivat  Laatokan
    etelärantamilla.  Inkerin vanhin  linna oli
    Ladoga eli Laatokka.

Kun     varjagien    myötävaikutuksella     862
perustettu   Venäjän   valtakunta   paisui   ja
aikaa   myöten  muuttui   venäläiskiihkoiseksi,
joutuivat Inkerinmaan asukkaat sen täydelliseen
alamaisuuteen.  Inkeriläisten elämästä  aletaan
kertoa   1100-luvun   lopulla.  Rutto,   nälkä,
naapurien  jatkuvat   ahdistelut  ja  alituiset
sodat  vähensivät näihin  aikoihin alkuperäistä
vatjalaisväestöä,

    joten   karjalainen  heimo   tulee  entistä
    huomattavammaksi. Inkerin maata nimitettiin
    aluksi     vatjalaiseksi    viidennykseksi.
    Myöhemmin  se  sai nykyisen  nimensä,  mikä
    johtunee  Nevaan laskevasta  Inkerinjoesta.
    Tämän  joen   varsilla  asuvia  karjalaisia
    ruvettiin   kutsumaan    inkeroisiksi   eli
    inkeriläisiksi   ja   koko  seutua,   missä
    inkeroiset asuivat Inkerinmaaksi.

Etenkin  1100-luvulla  käytiin  Inkerin  kautta
vilkasta   kauppaa   Novgorodin  ja   Gotlannin
välillä.  Pian  kuitenkin alkaa  näiden  kesken
riitaisuuksien  aiheuttama   taistelu.  Alkuaan
lähinnä uskonsodan  luontoisena, mutta kehittyy
laajamittaiseksi  alueen  valtauspyrkimykseksi.
Kilpailu Inkerinmaasta  lännen ja  idän välillä
alkoi 1300-luvulla.

    Virosta päin pyrkivät sinne tanskalaiset ja
    saksalaiset,  Novgorod  ja Moskova  idästä.
    Ruotsikin   yrittää   valloittaa   Inkerin.
    Tuomas  piispa teki  sotaretken Nevajoelle,
    mutta   hänen   joukkonsa  lyötiin.   1500-
    luvulla  Moskova  yrittää 'kokoilla  kaikki
    venäläiset  maat',  kuten  sanonta  kuului.
    Novgorod joutui sen vallan alle. Ruotsi oli
    näihin aikoihin heikko.

    Vuonna 1491 ulottaa  Moskova valtansa Narva
    joen suulle saakka, mistä muodostuu Venäjän
    tärkein satamapaikka.

Pontus  de la  Gardie valloittaa  Narvan vuonna
1580  Ruotsille.  Nyt  alkaa  näistä  seuduista
kiihkeä kamppailu  Ruotsin ja  Venäjän välillä.
Vuonna  1611   Jaakko  de  la   Gardie  kääntää
aseensa Venäjää  vastaan, valloittaa Novgorodin
ja  pitää  sitä  hallussaan kuusi  vuotta.  Hän
tahtoi  muodostaa  Novgorodista  oman,  Ruotsin
suojeluksen alaisen valtion.

    Ruotsin   ja    Venäjän   välillä   käytiin
    pitkäaikaisia  neuvotteluja  valloitettujen
    alueiden      takaisin     luovuttamisesta.
    Vähitellen    neuvottelut   englantilaisten
    välityksellä   edistyivät   lauhaa   kohti.
    Venäjä oli tällöin  liian köyhä maksaakseen
    Ruotsin vaatimia rahasummia lunnaiksi.

Ensimmäinen     varsinainen    rauhanneuvottelu
pidettiin   vuoden   viimeisenä  päivänä   1617
Stolbovassa,   Laatokan  ja   Tihvinän  välillä
sijaitsevassa   kylässä.  Kaikkiaan   pidettiin
kahdeksan  kokousta. Lopullisena  tuloksena oh.
että Inkeri lukuunottamatta  Sumerin kuntaa jäi
Ruotsille.  Rauhanneuvotteluja   haittasi  muun
lisäksi eräs periaatteellinen kysymys.

    Venäläiset  eivät  olisi halunneet  merkitä
    sopimuskirjoihin Ruotsin  kuningasta Suomen
    suuriruhtinaaksi  eivätkä  Kustaa  Aadolfia
    Inkerin  herttuaksi,  kun  Inkeroisia  asui
    Moskovan   vallan  alaisella   alueellakin,
    tverinkarjalaiset

Narva, mistä  oltiin vuosisadat  taisteltu, jäi
nyt  Ruotsille. Miten  karvas sen  menettäminen
oli  Venäjälle, miltä  näin sulkeutui  valtatie
Itämerelle osoittaa, että Pietari I Pohjansodan
alussa  kohdisti  hyökkäyksensä  ensiksi  juuri
Narvaan.

Stolbovan      rauhan     seurauksena      oli,
että     riitakapulana     ollut     Inkerinmaa
jäi     lähes    sadaksi     vuodeksi    Ruotsi
Suomen     vallan     alle,    päästen     näin
länsimaisen ja suomaaliskansallisen sivistyksen
vaikutuspiiriin. Sinä aikana siellä kansallinen
kulttuuri,  luterilainen  oppi  ja  suomalainen
asutus  lisääntyi,  lujittui ja  säilyi  meidän
päiviimme saakka,

    vaikka     sitten    runsaan     vuosisadan
    aluetta   jälleen   hallitsi   slaavilainen
    hegemonia.  Ja  maan sydämeen  perustettiin
    miljoonakaupungiksi paisunut Pietari, mistä
    tuli  pitkäaikainen   mahtavaksi  paisuneen
    Venäjän pääkaupunki.


Comments