Kaiotkohon kademieli!

Tätä tietä!


Kaiotkohon kademieli! —
Isoni niin ennen neuvoi,
    virkkoi valtavanhempani.
    Itse raatoi, paljon rakensi,
meitä saattoi myötäisehen,
toisen työtä aina tuki.

Tätä tietä — toivoeli —
käykää tekin maailmassa!
    Aito olkoon ahertelu,
    työssä taito — ilmi totuus!
Menneen muisto mainittavin
pysyös suvussa pyhänä.

Kelle kaiken kertoelet,
salat julki julistanet,
toivo tosi juurtumahan,
aito kylvö kasvamahan.

Kukin katsoo tasoltansa,
näkee omat oivallukset.
Toisen tunnot oudot ovat,
kovin vierasta perinne.

Miks en muistaisi minäkin,
hiljaa kanssasi kysyisin:
    Oikeuksia opimmeko,
    totuuksia tavoitamme
tuomioita toistaessamme,
itse armossa eläisimme?

Pekko Vuoljo

Comments