Inkeriläisten viesti 1962Elämän voima
v. 1928
OI, AURINKO, SÄ VOIMA SUURENMOINEN,
TAAS TERVETULTUASI MEILLE POHJOLAAN!
SUN SAAPUISSASI NOUSI KEVÄT TOINEN,
SAI LUONNON LEPOTILASTANSA VIRKOOMAAN.
TOIT TULLESSASI KASVOT HYMYILEVÄT,
JA HERKÄN TUNTEEN, MIKÄ MIELTÄ LÄMMITTÄÄ,
NIIN ON KUIN SIELUSSAKIN OISI KEVÄT,
MI LUOPI UUTTA VOIMAA, UUTTA ELÄMÄÄ.
JOS ARKEEN HERÄTÄ EI PITÄISIKÄÄN
JA MIELTÄ HALLITSISI TUNTU JUHLAINEN,
NIIN SURUA EI SIELUUN TOISI MIKÄÄN
JA LAPSENUSKO KIEHTOIS PUHTAAN SYDÄMEN.
JA SITTEN, KUN ON SUVI LÄMMIN JÄLLEEN,
MÄ HALAJAISIN IKIUNEEN UINAHTAA,
VAIN HENKI LEVOTON NIIN ELÄMÄLLEEN
SAIS RAUHAN KESTÄVÄN, SEN, MITÄ NYT EI SAA.
MÄ ROHKEUTTA, VOIMAA PYYDÄN SULTA,
SÄ HERRAIN HERRA, KAIKEN YLLÄPITÄJÄ,
NIIN ETTÄ TÄYTTÄÄ VOISIN, MITÄ MULTA
NYT IHMISENÄ VAATII TÄMÄ ELÄMÄ.
AAPPO METIÄINEN
|
|
