Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Viola H‎ > ‎

Suomen Mieli 1991

--0000--

SUOMEN MIELI

--0001--

Inkerin ystävyyttä Keravan seurakunnassa

--0002--

Inkeriläiset - maaton kansa - on tullut monelle keravalaiselle viiden viime vuoden aikana hyvin rakkaaksi. Useilla seurakuntamatkoilla Inkeriin ja Petroskoihin keski-Uusmaalaiset ovat vuosien myötä saaneet kohdata sydämiin koskettavaa vieraanvaraisuutta, ystävällisyyttä ja aitoa uskoa Inkerin tuhkasta nousseissa seurakunnissa.

Pastori Arvo Survon ja rovasti Paul Saaren vierailu Keravalla lokakuussa 1989 merkitsi huomattavaa käännettä seurakuntamme Inkerin ystävyystoiminnassa. "Nouse, oi kadonnut Inkeri" - Arvo Survon laulamana meni kuulijoiden sydämiin.

--0003--

Tämän jälkeen Keravan seurakunnassa käynnistyivät Inkerin ja Viron ystäväillat. Niissä on käynyt vierailijoita, inkeriläisiä ja eestiläisiä ystäviä; on pidetty esillä Inkeri-asiaa ajankohtaisten tapahtumien, uutisten ja matkojen osalta. Ystäväpiirissä on noin sata ihmistä eri tavoin mukana työtä tukemassa. On järjestetty myös konsertteja, lounaita ja erilaisia tempauksia keräyksiä inkeriläisten auttamiseksi.

--0004--

Rippikoululeiriläisiä

Matkojen yhteydessä on sitten voitu viedä tarvittavaa tavaraa, kirjallisuutta ym. ystäville Inkerissä. Vastaavasti olemme saaneet pitää vierainamme joitakin inkeriläisiä. Nyt toista kesää olemme kutsumassa muutamia nuoria rippikoululeireille Keski-Uudenmaan seurakuntiin. Näin nuorille tarjoutuu tilaisuus oppia lisää suomenkieltä ja saada kristillisen opetuksen ohella uusia ystävyyssuhteita

--0005--

Suomesta. Vierailuja puolin ja toisin haluttaisiin kehittää.

Keravan seurakunta toimii läheisessä yhteistyössä naapuriseurakuntien kanssa. Esimerkiksi monilla matkoilla on mukana myös paljon ystäviä Tuusulasta ja Järvenpäästä. Yhdessä suunnittelemme myös monia asioita. Inkeriläisseurakunnista on keravalaisille tullut ehkä läheisimmäksi Petroskoin seurakunta. Maria Kajava - pitkän taipaleen Petroskoihin taivaltanut monitoiminainen ja julistaja - on kaikille suomalaisille Inkerin ystäville läheinen ja rakas. Hän on vieraillut myös Keravalla ja Tuusulassa.

Minulle tarjoutui viime syksynä tilaisuus toimia lomani aikana parisen viikkoa pappina Petroskoissa. Tuo aika oli vain liian lyhyt. Työtä olisi ollut ja on edelleen. "Arpa mulle lankesi, lankesi ihanasta maasta", laulaa Arvo Survo. Jotain samaa koin tuolloin saadessani palvella Inkerin seurakuntaa Itä-Karjalassa.

--0006--

Toksovaan

Keravalta lähtee ensi juhannukseksi bussillinen ystäviä inkeriläisten kesäjuhlille Toksovaan. Varsinaista ystäväseurakuntaa ei Keravalla vielä ole. Mutta sen

--0007--

puuttuminen ei ole haitannut hoitamasta yhteyksiä sinne missä odotetaan. Lähimmäinen On lähellä keskellämme.

Myös inkeriläiset paluumuuttajat tarvitsevat tukeamme samoin kuin sisaret ja veljet Inkerissä, missä "omal maal" saadaan luottaa isien Jumalaan. Rovasti Aatami Kuortti sanoi toivorikkaasti Keravalla vieraillessaan: "Nyt paistaa päivä Inkeriin". Tähän mekin tahdomme uskoa ja työtä tehdä luottaen Jumalan johdatukseen.

"Meillä on yhdyskuntamme taivaissa", sanoo apostoli Paavali. Tämä sana on meitä yhdistävä ja meille suuntaa antava. Siellä ovat jo he, joiden haudoillakaan meillä ei ehkä ole mahdollisuus käydä tai emme tiedä rakkaittemme hautapaikkaa. Siellä me saamme kerran kohdata heidät ja toinen toisemme, jotka täällä matkaa teemme Kristukseen uskoen. Antakoon Pushkinin kirkon alttaritauluun laitetut sanat:

JUMALA ON RAKKAUS

meille valoa pimeimpäänkin hetkeemme.

Teitä ystäviä Inkerissä ja Petroskoissa rakkaudella tervehtien ja siunaten.

Anja Hänninen
pastori
Keravan seurakunta

--0008--

NOUSE INKERI

(Inkerin kansallishymni)

--0009--

NOUSE INKERI

(Inkerin kansallishymni) M. PUTRO

--0010--

VA V' VA VJ 1. | |

Nou-se In ke hccrii ryö.hön,

jo

i l

,__ JÄ3JJÅ'

+14 J 17'

1

--0011--

mun SI [C hll I. .q

loppuu yo. Nou ne. nou › ne. sun het › keu lyöl

I

  1. Kerran kulkua vielä kaunis .aino Kuun. kn-llihimmnn synnyinmnn. Valon. vapauden ompi voino. Ricmuiten käy kun llulnmnnn.

Kuullcn kutsun-luut. mielin. innoln. Kaikuanpi silloin täynn (innoin:

Nouse. Inkeri. sun laulun ;oll Nouse. päivän' jo vanhluu koiI

'3 Yksiäänisesti lauletaan D-duurissa.

--0012--

SUOMEN MIELI

Inkerin ihme

--0013--

Sydän oli pakahtua sen ihmeen edessä, jonka jokainen kuulija ja näkijä koki Helluntaina Kupanitsan raunioista nousseen uuden kirkon vihkijäisjuhlassa. Tuskin koskaan on kaikunut mahtavammin ja herkemmin vanha tuttu virsi: "Oi riemu, kun saa tulla sun herra temppeliis. Porteista sisään käydä sisälle pyhyyksiin..."

Ihmisten sydän oli pakahtua ilosta ja riemusta. Liikutusten kyyneleet valuivat vuolaina poskipäitä pitkin. Inkerin kansa tiesi mitä se oli menettänyt - ja mitä se nyt sai. Aivan tuntemattomat ihmiset ottivat toisiaan kädestä kiinni ja puristivat lujaa toistensa kättä. Ilo oli niin mahtavan suuri, että se kirposi esiin sillä tavalla. Ja sydän oli kiitollisuutta täynnä Suomi äidille - sen pojille ja tyttärille - Suomen suomalaisille, jotka olivat jälleen näyttäneet ymmärryksensä.

--0014--

Ahkeruutensa. Ja yhteistyövoimansa. Suomen suomalaiset olivat koonneet lukemattomat kolehdit ja varat Inkerin kirkon jälleen rakentamiseksi. Ja niin oli edessämme raunioista noussut ihme Kupanitsan uusi kaunis kirkko. Kaikki rakennusmateriaali Suomesta tuotua ja taitavasti rakennettu.

Kirkossa tuoksui vielä uutuuden maalin hyvä tuoksu. Sen tornin kellotkin kajahtelivat suomalaisesta malmista, jonka Suomen suomalaiset olivat Suomesta tuoneet ja ylös pystyttäneet inkeriläisten avustamina. Urut kirkkoon oli lahjoittanut Englannin Anglikaaninen kirkko. Ja eh“šzbnniåiñen urkuri soitti mahtavasti urkuja ennen kuin ne luovutettiin paikalliselle urkurille, joka oli venäläinen kansallisuudeltaan. Mutta varmasti sydämeltään

--0015--

suomalainen, kun puhuikin jo muutaman sanan suomea kanssani ohimennen.

Kyllä siinä piisasi ihmettelemistä Venäläisille toimittajillekin: "Suomalaiset rakensivat kirkon ja nyt syöttävät vielä koko kirkkokansan."

Ja todella kirkkokansaa oli paljon. Ja aurinko paistoi lämpimästi kuin itse Jumala olisi levittänyt armonsa kaiken ylle, niin kuin tekikin.

Sillä lähestulkoonkaan kirkkoon ei mahtunut koko kansa, joka sinne oli ihmettä tullut katsomaan. Suomalaisten ahkerien emäntien kansan ruokkiminen ulkoilmassa sateella olisi ollut hyvin ikävää. Nyt auringon paistaessa lämpimästi, suomalainen keitto ja voileivät mehun; kanssa maistuivat todella herkulliselle.

--0016--

Itseäni henkilökohtaisesti ilahdutti tuttujen keskisuomalaisten näkeminen: Heitä oli Mäntästä, Saarijärveltä ja PihIšfejää pitäjästä, joka aikoinaan tarjosi monien vaiheitten jälkeen meille pysyvän turvapaikan Suomessa. Minun perheenihän on kokenut niin monet vaiheet: Alunperin olemme lähtöisin Kannakselta. Mutta Inkerin puolelta Lempaalasta. Tästä kertoo ensimmäinen teokseni Pitkä kotimatka.

Olimme todella vaeltaneet pitkän matkan ennen kuin päädyimme Pihlajavedelle. Muistelma romaanini Pitkä kotimatka alkaa siitä, kun rajapitäjien kylien totaalinen hävitys alkaa. Vangitsemiset ja kulakki -pakkosiirrot alkoivat jo huomattavasti aikaisemmin kuin vuonna 1936

--0017--

jolloin meidät kaikki siirrettiin sisä- Venäjälle. Pitkä kotimatka päättyy siihen, kun meitä lähdetään viemään Itä-Inkeristä kohti Suomea. Meidän perheemme onnistui pääsemään pakoon sisä- Venäjän silloisista kurjista oloista juuri Pietarin taakse, kuten me aina nimitimme koko Länsi-, Itä- ja Keski-Inkeriä.

Olen lahjoittanut tämän esikoiskirjani Inkerin kirkon kirjastolle, samoin kuin äänikirjankin jo aikaisemmin Arvo

Survolle. Olen itse lukenut myös tämän esikoiskirjani äänikirjaksi. Toisen kirjani, joka on jatkoa esikoiskirjalleni Suomi näkyy, olen myös lahjoittanut Inkerin kirkon kirjastolle sen ilmestymisen jälkeen. Tämä toinen kirjani kuvaa matkaamme Suomeen Viron kautta. Ankarista pommituksista. Ja vihdoin Suomen näkymisestä kaukaa laivan kannella.

--0018--

Myös Kannakselle väliaikaisesta sijoittumisestamme. Ja jälleen evakoksi joutumisesta, kun Kannaksen rintama murtui toisen kerran. Me kannakselaiset vuoksalaiset, joihin me silloin kuuluimme - jouduimme juuri Pihlajavedelle. Ja pihlajaveteläiset ovat lukeneet molemmat teokseni ja tunsivat sisukkaan yritteliäisyytemme muutenkin, siksi he halusivat auttaa Inkerin kirkon jälleenrakentamisessa. Kiitos heille.

Kiitos Teille kaikille hyville suomalaisille, jotka jaksatte ja panostatte tytär-Inkerin hyväksi voimianne ja varojanne. Minulla oli nyt myös ilo osallistua tähän Kupanitsan kirkon vihkijäisjuhlaan. Ja oli ilo ojentaa Inkerin kirkon kirjastolle toisen kirjani Suomi näkyy äänikirja, jonka äänikirjaksi on nyt lukenut lausuntataiteilija, Teatteri-Korkeakoulun

--0019--

puhetaidon opettaja Marja-Liisa Kuurranne.

Samoin oli ilo lahjoittaa viimeisin teokseni Pelastunut albumi Kupanitsan kirkon alttarin edessä.

Kupanitsa näyttelee omalla tavallaan myös suurta roolia perheemme historiassa ja koko Pohjois-Inkerin olemassaolonsa viimeisinä vaikeina vuosina: Olihan Kupanitsan seurakunnassa kasvanut jalo mies. Mies, josta tuli Lempaalan seurakunnan viimeinen virallinen hoitaja, kun Suomen kansalaisuuden omaavat papit oli karkotettu suomeen. Aatami Kuortti, nuori komea mies oli lahjakkuus ja niin hän toimi Lempaalan pappina vihkien vanhempani avioliiton pyhiin säännöksiin. Aatami Kuortti sai minun isoisältäni kehoituksen toimia Jeesuksen Kristuksen sotamiehenä, jona hän on menestyksellisesti jaksanutkin toimia, kuten useammat Suomen kansalaiset sen jälkeenpäin ovat todenneet. Aatami Kuortti jaksoi vielä osallistua tähän

--0020--

ilon päivään, että näki kotikirkkonsa nousevan raunioista kukoistukseensa. Hän on myös kastanut minut Ellaksi. Hän on osallistunut vanhempieni kultahäihin Suomessa Lohjalla. Ja hän on siunannut isäni viimeiseen lepoon. Ja hän on iältään isääni vuoden vanhempi, mutta suoraryhtisenä hän näki kotikirkossaan Inkerin ihmeen, uusien Inkerin poikien papiksi vihkimisen.

Olen vilpittömästi iloinen kupanitsalaisten puolesta joilla seisoo nyt mahtava kirkko kaikkien nähtävänä ja toimii Herran huoneena. Sitä iloa ei lempaalaisille ole. Sillä meidän kirkkomme hävitettiin kokonaan silloin, kun meidätkin hävitettiin pois omilta synnyinseuduiltamme. Lopetan tämän kertomukseni äitini Liisa Maharan runon Kotikirkostamme, viimeiseen säkeistöön:

"Kotikirkkoni Lempaalan kirkko
Sinua enää ei olekaan
Sinut voisinko unohtaa koskaan
Enhän toki
En milloinkaan.

--0021--

SUOMEN MIELI

INKERIN HEIMO

SUOMEN MIELI - lehden numero 2 kesäkuu 1991

--0022--

Toimitus:
Aurorankatu 7 A 00100 Helsinki.

Puh:
446 587, 442 824

Päätoimittaja:
Jari P. Havia

Toimitussihteeri:
Altti Leutonen

Julkaisija:
Suomalaisuuden Liitto ry

Tilaukset ja osoitteet:
Puh. 446 587, 442 824

ISSN 0786-2393

Painopaikka:
Nurmijärven Sanomat 1991

--0023--

Inkeriläiset - osa Suomen kansaa

--0024--

Tälle lehdelle olemme rohjenneet antaa nimen Inkerin Heimo, vaikka tiedämme, että jotkut vierastavat näitä kahta sanaa yhdessä. "Olemme osa Suomen kansaa, emme mikään Suomen heimo", sanovat eräät inkerinsuomalaiset.

Sana "heimo" on kuitenkin itärajamme tällä puolella asuville suomalaisille lämmin ja läheinen sana. Kun yhdistämme sen Suomi- sanaan tulevat mieleemme savolaiset, karjalaiset, hämäläiset, tutut rakkaat suomalaiset. Eli samaa Suomen kansaa olemme me kaikki, vaikka käytämmekin heimosanaa.

Inkerin vaellushistoria

400-vuotisen olemassa olonsa aikana on Inkerin kansan kohtalona ollut vaeltaa tietä jos toistakin. Suomesta Inkeriin, Inkeristä Suomeen, Suomesta Siperiaan ja Siperiasta ties minne.

Tämän päivänä inkeriläisyys on jälleen kerran tienhaarassa. Useimmissa historiansa

--0025--

vaiheissa on Inkerin kansan taival tapahtunut pakkovallan käskystä. Nyt voimme pitkästä aikaa todeta, että tämän päivän valinta on vapaaehtoinen. Tänään noista kahdesta tiestä toinen johtaa Inkerin maalle ja toinen Suomeen. Suomeen kääntyvä tie on kapea ja sitä myöten on kulkenut vuoden sisällä tuhat inkerinsuomalaista.

Itse Inkerinmaalle sitä vastoin johtaa paljon leveämpi väylä, jota reunustavat inkerinsuomalaiset seurakunnat uusine tai uusittuine kirkkoineen, suomenkielen kerhot ja laulukuorot eli kaiken kaikkiaan vahva suomalainen kansallinen herätys.

Inkeri uudelleen synty

Kun sivullisen silmin seuraa Inkerin uudelleen herätystä, pysähtyy silloin tällöin tuskaisena sen kysymyksen ääreen: Jaksaako inkeriläisyys syntyä uudelleen. Ja uudelleen syntymisestä on kysymys silloin kun inkerinsuomalaisten nuorin

--0026--

polvi ei enää osaa suomea ja kun niin moni heistä on

avioitunut ei-suomalaisen kanssa. Pysyykö vähemmistökansan indentiteetti ja

--0027--

juuret hengissä, jos puhekieli uhkaa muuttua valtaväestön kieleksi.

Inkerinsuomalaiset ovat ottaneet vastaan suomalaisuuden

--0028--

uuden herätyksenhaasteet uskomattomalla tarmolla ja voimalla. Tämän taakan paino lepää näinä aikoina vielä harvoilla mutta sitkeillä inkeriläisillä hartioilla, mutta hartiat näyttävät kasvavan leveyttä päivä päivältä.

Yksi inkerinsuomalaisuuden suurimmista koitoksista tulevaisuudessa on maiden palauttaminen inkeriläisille ja inkeriläisasutuksen rakentaminen ja tiivistäminen Inkerin vanhoille

asuinsijoille. Inkerin johtomiehet uskovat tähän tulevaisuuteen ja he ovat jo saaneet lupauksia neljän eri alueen palauttamisesta inkeriläisille.

Kuuleeko Suomen valtiovalta

Inkerinmaalle toimivan Inkerin Liiton edustajat kävivät viime vuoden lopussa Suomen eduskunnassa eduskuntaryhmien luona toivomassa yhteistyötä Suomen valtion ja Inkerin Liiton välillä. Myös Suomen silloiselle pääministerille jätettiin sama vetoomus.

--0029--

Suomalais-inkeriläisen yhteistyön avulla olisi mahdollista saada inkerinsuomalaisuus elämään ja toimimaan niillä alueilla, jotka Neuvostoyhteiskunta on palauttamassa inkerinsuomalaiseen asutukseen. Tuon yhteistyön toivotaan pitävän sisällään suunnittelu-, koulutus- ja materiaaliapua. Niiden avulla inkeriläiset pystyisivät perustamaan omia yrityksiään ja aloittamaan yksityismaatalouden ja kannustamaan tällä tavoin inkerinsuomalaisia nuoria säilyttämään suomalaisuutensa. Inkerinsuomalaisten vetoomus ei ole vielä tuottanut minkäänlaista vastakaikua Suomen päättäjissä, vaikka itse Suomen kansan sydän on ollut avoin ja lämmin inkerinsuomalaisia kohtaan. Mutta eipä tuo sisukas ja uuttera inkerinsuomalainen heimo ole aiemminkaan lannistunut ensimmäisiin vastoinkäymisiin.

[EA KARHA

Suomi-Inkeri-seura ry:n puheenjohtaja

--0030--

Karjalan kansallisten kulttuurien elvyttäminen

--0031--

Karjalassa on noin 18'000 inkeriläistä. Inkeriläisiä tuli Karjalaan jo 1920- ja 1930-luvuilla. Heidän lukumääränsä kasvoin voimakkaasti sen jälkeen kun Suomesta talvella 1944-45 Neuvostoliittoon mutta ei kotikyliinsä palanneet inkeriläiset saivat vuonna 1949 luvan muuttaa Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan.

Tosiasiassa inkeriläisiä oli sinne siirtynyt - Siperiasta ja muualta jo ennen virallista muuttolupaa. Petroskoissa pidettiin vuoden 1988 lopussa ja vuoden 1989 alussa kolme Karjalan kansallisille kulttuureille tärkeää kokousta.

Lokakuussa 1988 pidetty vepsäläiskonferenssi johti vepsäläiskulttuurin seuran

--0032--

perustamiseen. Vepsäläisiä asuu Karjalassa Äänisen rannalla Syvärin pohjoispuolella noin 6'OOO henkilöä. Seuran toimesta on saatu alkuun vepsän kielen vapaaehtoinen opiskelu vepsäläisalueen kouluissa. Seura on myös laatinut suunnitelman oman kansallisen piirin perustamisesta.

Karjalan rahvahan liitto

Karjalaisia on Neuvosto-Karjalassa noin 78 OOO. Toukokuussa 1989 pidetyn Karjala-konferenssin tuloksena perustettiin Karjalan rahvahan liitto. Se on ripeästi perustanut paikallisosastoja eri puolille Karjalaa. Liitto alkoi vuoden 1991 alusta julkaista karjalankielistä lehteä Oma mua.

Liiton keskeisiä tavoitteita on karjalan kirjakielen luominen. Työtä vaikeuttaa murteiden runsaus. Karjalaismurteita on kolme pääryhmää: aunukselais-murteet

--0033--

eli livvin kieli, lyydiläismurteet ja pohjoiskarjala. Karjalaiselle kulttuurille on ollut tuhoisaa toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut kylien autioituminen. Niiden elvyttämisestä on laadittu suunnitelmia. Karjalaisten kansallistunto on muutenkin nousussa. Kesäkuun lopulla 1991 pidetään Aunuksen kaupungissa suuri karjalaisten edustajakokous. Edustajia lähetetään kaikkialta Karjalasta aina yksi edustaja kutakin 300 karjalaista kohti.

Karjalan Inkerin-Iiitto

Karjalan inkeriläiset perustivat helmikuussa 1989 nykyiseltä nimeltään Karjalan suomalaisten Inkerin-liiton vaalimaan suomen kieltä ja inkeriläistä kulttuuria.

Pitkän pysähtyneisyyden kauden aikana suomenkielisen kulttuurin tukikohtana oli Petroskoin suomalainen

--0034--

teatteri. Karjalan tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja historian laitos on viime vuosikymmeninä tehnyt suurtyön Karjalan kansanrunouden ja kansanperinteen tallentamiseksi.

Suomen kielen säilymistä on osaltaan tukenut sanomalehti Neuvosto-Karjala (nyk. Karjala) ja kirjallinen kuukausilehti Punalippu (nyk. Carelia). Näiden lehtien piiristä on noussut joukko kirjailijoita, joiden tuotanto liittyy kiinteästi kansan elämään ja kotiseudun kuvaukseen. Tunnetuimpia

--0035--

suomeksi kirjoittavia kirjailijoita ovat Nikolai Jaakkola, Antti Timonen, Ortjo Stepanov ja Jaakko Rugojev. He ovat työllään luoneet kansallisen kulttuurin perusta, jolta nyt uusien tuulien puhaltaessa on hyvä ponnistaa.

Suomenkielen asema

Karjalassa oli aikaisemmin kymmeniä suomenkielisiä kouluja. Karjalais-Suomalainen neuvostotasavalta "alennettiin" vuonna 1956 Karjalan autonomiseksi tasavallaksi. Samalla suomenkieliset koulut lakkautettiin. Kun käyttökielenä kaikilla elämänaloilla on venäjä, kansalliset kielet ovat jääneet kotikielen asemaan ja niitä uhkaa häviäminen. Suomalaisten ja Karjalaisten kulttuuriseurojen tärkein tavoite onkin kansallisia kieliä käyttävien lastentarhojen ja koulujen uudelleen perustaminen.

--0036--

Suhtautumisessa suomen kieleen on yleisessä mielipiteessä tapahtunut selvä muutos. Karjalan talouden ja väestön elinolojen kohentamiseksi kohdistuu Suomeen suuria odotuksia. Maiden välisen yhteistyön kehittäminen edellyttää riittävää kielitaitoa. Suomen kielen taidon merkitys ymmärretään nyt yhä yleisemmin. Myös Karjalan korkein neuvosto on Karjalan suvereenisuusjulistuksessa 9.8.1990 hyväksynyt "kanta-asukkaiden kansallisen omaperäisyyden elvyttämisen" ja kielten tasa-arvoisuuden.

Suomella on nyt ainutlaatuinen historiallinen mahdollisuus tukea suomen kielen elvyttämistä ja tutustuttaa uutta tietä etsivää Karjalan suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntajärjestelmään.

OSMO HYYTIÄ

--0037--

ETSITÄÄN

Hyvä lukija inkerinsuomalainen vaijokameille ystävällinen kansalainen!

Me Inkerin kansan tutkijat Pietarista, Inkerin Liiton puolesta, etsimme ihmisiä muutamasta kadonneesta kylästä Inkerinmaalta, pääasiassa nimitietojen takia.

Jos sinä tunnet ihmisen joka on kotoisin alla mainitusta kylästä, antaisit tietää hänestä paikallisen Inkerin Liiton johtokuntaan jotta voisimme saada yhteyttä.

Sérepetan SLEPINÄstä olivat kotoisin Karkkoset, Limmoset, Nousiaiset, Seppäläiset.

Skuoritsan KOLMIKANTA eli Pieni Ondrova on monien Jäppisten ja Virrosten synty- ja lähtöpaikka.

Venjoen REPOLAsta etsimme Hyyrösiä ja Davidsonia.

Venjoen HÖRKKÖLÄssä elivät Pöllät ja joku Kornejev (viimemainittu kaatui Suomessa kaukopartiossa syyskuussa 1941)

Venjoen HÄLLÖLÄssä oli ollut Rikkisia ja Rytkänen (viimemainittu vist ennempikin laitettu pois kulakkana).

Liissilän KAIPALAsta pitää olla monia Närväsiä ja Putrolaisia, ehkä vielä Kirppuja ja Brakseja, myös Trofimovoita ja monia muita joilla on venäläiset sukunimet.

--0038--

Liissilän RIINELÄssä eli Repoja ja Kiuruloita, ehkä muitakin.

Liissilän KORKINAssa oli koko kylä Ikkosia, Kirppuja ja Myllärlöitä.

Inkeren PUTROLAssa oli Putrolaisia, Puolakaisia ja yksi Savolainen.

Inkeren PORKKASlssa elivät Porkkaset ja vist Maliset.

Inkeren "JERITOVA"ssa oli suomalaisilla sukunimi "Kirpe" (vist Kirppu ?).

Kupanitsan virolaiseen seurakuntaan kuului moni virolainen "krunttiasutus";

On tiedossa että virolainen väki näistä asutuksista on joutunut sodan aikana Viroon missä löysi uuden elopaikan. Heitä lienee olla joka paikalla Viroa nykyäänkin.

Nimenomaan etsimme virolaisia, joitten kotipaikka on Kupanitsan KARHUNLUOSAssa ja JAAN-KREUKSIssa.

Hyvä Ystävä! Joka nimitieto kansastamme on tarvis eikä pidä olla unhoitettu.

Ei olisi liikaa nimitiedot muustakin kylistä.

Jos olet kiinnostunut tästä tutkimustyöstä, saat pitää yhteyttä kanssamme Inkerin Liiton kautta, taikka suoraan:

POCCMFI 191040 CaHKTI'leTepöypr,
FIyUJKMHCKan 15,
MHKepVIH J'IMMTTo, A. Kpl-OKOBy.

E-mail:
kauko@mail.ru

--0039--

Comments