Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Viljam H‎ > ‎

Kelton Laulu

Kelton laulu

Sanat Kuren Matti.

Sävel venäläisen Murka laulun mukaan.

Kirjoitettu Kellon murteella Villiam Huoposelta, Kelton Jaanilassa.

Перед вами —- текст знаменитой песни «Кепоп |аи|и»‚ в которой отображены события времен кошъектвизации 1930-х годов. на мотив русской блатной «Муры», была написана выспанным из Коптушей «кулаком» Мапи Яшепяйненои и попала на роди- ну автора в пъ'гсьме из Казахстана. В настоящее время текст этой песни хорошо по- мнит Вильям Хуопонен “из ютуъишой д. Янино, со слов которою она была зашита Алексеем Крюковым. В одном из следующих номеров газеты мы предполагаем опубликовать «Кепол гамм» с параллельным переводом на русский.


  1. Kuulkaa sitte siellä, ken Keltossa on viellä.
    Laulu tämä joskus laulakaa!
    Ryyppyä, kun saatte, niin meitä muistakaatte
    Vapaan ollees juokaa, nauttikaa.

  2. Hyvästi nyt Kalle, mä läksin maailmalle.
    Jätän kotiseudut sekä maat,
    Jääkää terveniksi, maille kelpoisiksi,
    Rakentakaa uusi Keltonmaa!

  3. Moni poika pääsi, niin kuin Luoja sääsi.
    Kauvvaks täältä kotipuolelta.
    Kauvvaks erämaahan, Keski-Aasiahan,
    Pojat täällä lauleskella saa.

  4. Hyväst Kurenmäki [2] ja Aron [3] metsän käki,
    Hyväst Havakka ja Tukkanen [4]
    Jääkää tervehiksi, maille kelpoisiksi.
    Rakentakaa uusi Keltonmaa!

  5. Miksis sulla Antti, tallella on pantti [5]?
    Peitit saunan luhtin rimmeniin.
    Kahdeksan sait vuotta ja elit ilman suotta [6]
    Kärsiä ja murehtii sait siint.

  6. Miksis ahkerasti, teit työtä yöhön asti,
    Panit kuntoo seutut sekä maat?
    Ja joutuit kulakiksi, kärsiä sait siksi,
    Kenkumoisen [7] ansioiseks sait.

  7. Maa on kuuma kaunis, niin kuin paratiisi,
    idän tytöt tummanihoisii,
    Tukka kiharainen, lempi ihanainen,
    syleilevät intohimoisi.

  8. Tääl on poikii monta, niin monta onnetonta,
    Joilta nuoret vuuvvet katosiit,
    Surut kaikki haihtuut, murheet maailman vaihtuut,
    Murheeks maailma maljan tarjosi.

  9. Etkös tiedä siitä, ettei sitä sietä
    Polssevikkiin päätökset ja lait?
    SSR on vankka, kulakille sankka,
    Sieltä ukko tuomion sä sait.

  10. Hyvästi nyt Keitto, kolhosi ja Kalle,
    Hyväst Havakka ja Tukkanen,
    Surua en tunne, kuljen vaikka kunne [8],
    Nöyrtyvän milloinkaan en voi.

  11. Odotamme yhä, että tulloo pyhä,
    Että kerran tilit tehhä saa,
    Sitten ei oo pelkoo, tervisihi Keitto,
    Hyväst jätän silloin Sirdarjan [9].

  12. Täyt Kiinan lämpö kuuma pojan päätä huumaa.
    Aron tuulet puissa humisee.
    Palmopuiden alla tummain tyttöin kanssa
    Kelton pojat täällä havelee [10].

  13. Älkää surko veikot, vaik on päivät heikot
    Tyhjentäkää kuppi pohjan taa.
    Jääkää tervehiksi, maille kelpoisiksi,
    Rakentakaa uusi Keltonmaa!

Sanasto:

[1] sääsi = sääti
[2] Kelton Vanhankylän osa
[3] Aro on Keiton kyliä
[4] Havakka ja Tukkanen ks. kommentteja
[5] tässä pantti = ase, pistooli
[6] ilman suotta = turhaan
[7] kenkumoinen = mitätön
[8] kunna = minne
[9] Sirdarja = Syr-Darja, rautatieasema Etelä-Kazhanistanissa, jolle karkotettuja tuotiin, myös ison joen nimi
[10] kävellä = keinuilla, huilata

Kommentteja

Edessänne en historiallisen balladin arvoinen niin sanottu Kelton laulu, joka on vain vähän yli 60 vuotta vanha. Sillä, että tämä lauletaan venäläisen varkaiden Murkaa-laulun sävelellä, on oma merkityksensä.

Jokainen vanha kelttolainen tietää, että Kelton laulun tekijä on vuonna 1916 Vanhassakylassä synynyt Kuren Matti (Matti Jääskeläinen).

Kurelan, jossa hän syntyi, voi tänäänkin nähdä. Arvioinnin mukaan laulu on kirjoitettu v. 1936. koska Keski-Aasiaan Keltosta karkotettiin pääosin vuonna 1935. Keittoon laulu tuli silloin postitse. Tekijän kohtalosta muuta tietoa ei ole. Viljam Huoponen, jolta laulun tämä teksti on saatu, on oppinut Kelton laulun jo lapsena. Ennen sotaa Kelton kylissä laulu osattiin ja laulettiin...

Laulun tekijä, jota valtiovalta piti rikollisena ja lähetti hänet karkotukseen, ironisesti esiintyy "vovana" niin kuin sovittaen itselleen odottamattoman kohtalon.

Vaatimattomista sanoista käyvät ilmi suomalainen luonne ja tekijän suhtautuminen ympäristöön ja omaan raskaaseen kohtaloonsa. Sitä laulaa sellainen “lovki poika", joka on varma omista voimistaan eikä ole kovasti pettynytkään. Tietenkään eteläisen elämän idylliset kuvat eivät vastanneet millään lailla todellisuuteen. Koko laulu on niin kuin ivallinen ja halveksintaa täynnä oleva kirje Kallelle ja muille kolhoosin aktiiveille.

Suomensuomalainen kommunisti Kalle Laitinen on historiallinen henkilö, kolhoosin "retsedatelä" hän oli oikeutettu päättämään, keitä lasketaan "kulakeiksi", keitä taas ei.

Tukkanen (oik. Tuhkanen) oli koulun opettaja ja Havakka kyläneuvoston puheenjohtaja, heidän täysnimensä ovat kadonneet kansan muistista, kaikki tunsivat heidät vain 'aartemies Tukkanen' ja 'aartemies Havakka' nimillä.

Laulussa on myös myötätunto kohloosin orjuuteen joutuneita maamiehiä kohtaan. senkin takia laulusta pidettiin niin paljon.

Laulun sisältö on aivan erilainen kuin venäläisen Murkan, se kuulostaa mahtavalta ja vakavalta; se selvästi osoittaa tekijän tunteita. Uhka ja pilkka Kallelle, pettymys epä­oikeuden­mukaisuudesta, nuoruuden into, koti-ikävä ja usko parempaan tulevai­suuteen – kaikki tässä laulussa on yksin­kertaista ja luonnollista. 'Näin se olikin', sanoivat tapahtumien silmin­näkijät. Viljam Huoposen laulaessa hänen matala ylpeä äänensä tekee 30-luvun kolhoosin elämän kuvat eläviksi, se herättää isiemme ja isoisiemme tunteita ja vaivoja.

Laulun kielessä paitsi suomen kirjakieli on käytetty myös kansan arkikieli ja paikallinen murre. Tekstin kirjoitin Viljam Huoposelta ensin v. 1989 ja korjasin saaden häneltä, hänen vaimoltaan Hilda Huoposelta sekä Anna Humalalta selityksiä vuonna 1999. He kaikki asuvat Kelton Jaanilassa.

On mahdollista, että jossakin rytmin­viallisissa paikoissa laulaja muistaa sanoja väärin, näin aina sattuu, kun laulu siirtyy suullisena versiona sukupolvesta toiseen.

Olen tehnyt laulun venäjännöksen. jotta suomen oppijat saisivat ymmärtää paremmin esi-isien kieltä sekä Inkerinmaan suomalaista sielua.

Aleksei Krjukov,
14. helmikuuta 2000
Pietari

Comments