Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Runot ja laulut‎ > ‎

Ukko Ta Akka

Starina.

Oli ennen ukko ta akka. Heil oli kolme poikoa, niistä yksi liikanimeltäh »tuhkimus». Ollah eletäh ka, vanhin poika sanou:

— »Ka plahoslovikkoa työ moamo ta toatto milma metshälle lähtiessä».

— »Ka Jumala silmas plahoslovikkah lapseni.»

Poika läksi. Mänöy vähän matkoa, ka repo tulla kauhottau vastah.

— »Kunne mänet ristivelli?»

— »Ka läksin joutessani metshällä» vastoau puhuteltu.

— »A ruvekka myö yhessä metshästämäh», ehottau repo.

Niin lyötih kättä ta pistettih oraset yhteh värtsih. Kun päivä oli metshässetty ta riistoa suatu runsahasti, niin ilalla ruvettih valmistaman illaista. Iltasella poika piästeli luista irti kaikki lihat ta pisti suuhus, a revolla anto luut. Tuli suovatta ka repoi sanou pojalle:

— »Elä ristivelli katsho jälkehes, kun lähet kotih.»

Lähettih kotih ka repoi asetti vastahakoa latvuksen kiini pojan vuoatteih. Tämä vetäy jyräyttäy latvusta hiki otshassa. Tultih kotih, poika katshahtau jälellähpäin: ka latvus vastahakoa vuatteissa kiinni. Repo tästä hyvilläh, kun sai maksoa pojalla velat.

Toisen pojan yritys kävi samalla lailla kuin ensimäisen. Nyt tuli »tuhkimuksen» vuoro.

Niin nousi »tuhkimus» kiukoan perästä valmistautuakseh matkalla, ja hiän oli ihan varma paremmasta lykystäh. Tuhkimus keräsi kai kapistukset salkkuhus mitä matalla luuli tarvitshevan ja läksi. Mänöy kotvasen matkoa ka tulou sama repo vastah, joka hänen vellilöjen keralla oli metshällä.

— »Ka, minne ristivelli mänet?» kysyy tuas repo.

— »Läksin mätshällä», vastoau tuhkimus.

— »A ruvekka myö yhessä metshästämäh», ehottau repo.

— »Ruvekka vai», suostuu tuhkimus ja niin kättä piällä.

Kun riista suahah, puhastau tuhkimus luut, a revolla antau lihat. Suovatan tultua repo sanou tuhkimuksella:

— »Kun lähet ristivelli kotih, niin elä katsho toakses.»

Repo sito kolme liha-ahkivuo tuhkimon vyöremenih. Läksi kotihis kolme ahkivuo jälessäh, joihin hiän ei ruohtin katzahtua. Kotihis tultuo tuhkimus ensikerran silmäsi kuormahas, jota hiän revon käsystä niin uskollisesti veti perässäh, ja kun hiän tokati kolme täyttä ahkivuo lihoa, niin ihastuksesta löi kämmeneh halki.

Velleksillä oli jokaisella oma aittah, missä hyö säilytti ruokatarpeitah. »Tuhkimus» suuresta sualehestah hyvällä mielin vei lihat aittahas. Kun vanhemmat kysyttih häneltä:

— »Saitko sie poikan ni mitä»,

niin tuhkimus itsetietoisesti kohahutti olkapäitäh ja vastasi, että turha on häneltä vuottoa mitänä, kun ei paremmat miehetkään soatu ni mitä. Mutta tuhkimuksen ylpeys sualehestah pakotti hänet puhumah vanhemmilleh mitä hiän, tuhkimus, oli suanut ja mihin hiän kykeni.

Veljet katsheli moaha, eikä virkettyi mitä. Tuhkimus sydämestäh iloitsi siitä, kun oli soanut molemmat veljet häpiemäh.

kirjoitti
Starina.

Comments