Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Runot ja laulut‎ > ‎

Piäskyläinen Päivälintu

Pieni Runon-seppä eli Kokous Paraimmista Inkerinmaan puolelta kerätyistä runo-lauluista.

Piäskyläinen Päivälintu

Piäskyläinen Päivälintu,
Päivälintu, Yölipakko,
Lenteli kesäsen päivän -
Päivän syksyisen sujahti.

Essi muata muataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.

Ei suaanut muata muataksensa
Murtoa muniaksensa;
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä.

Lensi vuoren kukkulalle
Näki laivasen merellä,
Punamaston purjehtivan;

Lensi laivan kannen ala,
Walopa vaskesta pesoisen,
Tuohon kullasta munaisen.

Tulipa tuulikin mereltä,
Kuasi laivan kallelleeni;
Muna vierähti veteeni -

Se sikis' meren kaloiksi,
Tuostapa hyyty hylkeheiksi;
Paljo on mustia meressä,
Ei oo kaikki Hylkeheitä.

Paha Ja Hyvä Mieli.

Hyvä ois kulta kukkarossa,
Kaunis kassass' ois hopea;
Kylmä on kulta kumppalina,
Vihi vieressä hopea.

Paha mieleni tuleepi,
Suru suuhun lankeaapi,
Pahan vaimon vaipan alla,
Kehnon vaimon vuotehella;

Hyvä mieleni tuleepi,
Nauru suuhun lankeaapi,
Kaunon vaimon vaipan alla,
Hyvän vaimon vuotehella;

Paha mieleni tuleepi,
Suru suuhun lankeaapi,
Hevosen huvan re'essä,
Oron kehnon ohjaksilla;

Hyvä mieleni tuleepi,
Laulu suuhun lankeaapi,
Hevosen hyvän re'essä,
Oron kaunon ohjaksilla.

Hävinnyt Hanhi.

Läksin suolle sotkuilleni,
Löysin suolta mättähäisen,
Mättähäss' oli kotanen,
Kotasesta löysin uksen.

Kolkutin kotosen usta,
Rämähytin räystäspuuta;
Tuolta neitonen sirahti,
Rakkikoira neidon kanssa.

Kysyttelin neitoselta:

"Nä'it sie minun veikkoani"?
"Eilen vietihin sotahan,
Tänäpänä tappeleevat,
Huomenna pois tuleevat."

"Mitä sie annat veikollesi"?
"Rätit räystähän pituiset."

"Mitäs veikko siulle tuopi?"
"Veikko tuopi hanhon miulle."

"Mihin sie panet hanhuesi"?
"Panen otra-salvoksehen."

"Hanho syöpi otrat siulta."
"Laitan kukon kuulemahan,
Harakan havaitsemahan,
Mustan linnun muistamahan,
Tervaskannon tietämähän."

Te'in mä tarhan tanhualle,
Teräksistä te'in veräjän,
Raudasta asetin aidan;

Panin hanhon hautomahan,
Harakan havaitsemahan,
Mustan linnun muistamahan,
Tervaskannon tietämähän,

Menin itse jauhamahan.
Jauhoin tynnyrin rukiita,
Vakan vehniä vetelin;

Menin katsoon hanhoani,
Viel' oli hanhut hautomassa.

Menin taasen jauhamahan.
Jauhoin vakan, jauhoin toisen,
Kohta kolmatta al'otin;

Menin katsoon hanhoani:
Jo oli hanhut pois pa'ennut.
Ei tuo kukko kuullutkaana,
Harakka havainnutkana,
Musta lintu muistantkaana,
Tervaskanto tietäntkäänä.

Menin etsiin hanhoani;
Sotkija jo'ella sotki.

"Sotkija sisarueni!
Nä'itkö minun hanhoani"?

"Mikä on merkki hanhollasi"?
"Sinisiipi, vaskivarvas,
Otsass' on otavan tähti,
Pääss' on päivän pyöryläinen,
Kupu kullan kirjavainen,
Varpahat vas'en valetut."

Sotkija vasten vastaeli:

"Tästä lensi liehotteli,
Ja sivutse siipotteli,
Toinen siipi vettä viilsi,
Toinen taivasta tapasi."

Menin etsiin hanhoani;
Kyntäjä aholla kynsi.

Mä kyselin kyntäjältä,
Anoin atran kantajalta:
"Nä'itkö minun hanhoani"?

Kyntäjä vasten vastaeli:

"Tästä lensi liehutteli,
Ja sivutse siipotteli,
Toinen siipi vettä viilsi,
Toinen taivasta tapasi.

Menin uutehen kylähän,
Puutuin uutehen talohon;

Hanhi kiehui kattilassa,
Konsa häntä häilähteli,
Konsa kääntyypi käpälä,
Konsa turpa tursahtaapi.

Kukko Kuurin Maalta.

Lensi kukko Kuurin maalta,
Laskeisi Lapista lintu,
Lensi meidän portin päälle,
Tuoss' on kukko, tuossa lauloi;

Emo linnulta kyseli:
"Mitäs laulat laiha lintu"?

Lintu vasten vastaeli:
"Sitä laulan mie emonen!
"Tyttösi sotahan mennäʿ,
Poikasi kotihin jäädäʿ."

Emoin mieliksi pahoiksi,
Sydämmiksi karkehiksi,
Isäin mieliksi hyviksi,
Sydämmiksi lämpemiksi.

Lensi kukko Kuurin maalta,
Laskeisi lapista lintu,
Lensi meidän portin päälle,
Tuoss' on kukko, tuossa lauloi;

Emo linnulta kyseli:
"Mitäs laulat laiha lintu?

Lintu vasten vastaeli:
"Poikasi sotahan mennäʿ,
Tyttösi kotihin jäädäʿ.
Emoin mieliksi hyviksi,
Sydämmiksi lämpemiksi,
Isäin mieliksi pahoiksi,
Sydämmiksi karkehiksi.

Liekkuessa

Las mie koitan liekuistani,
Kiusaelin kiekuistani,

Onkos liekku vellon tehty,
Vain on vierahan tekemä,
Onkos liekku leppeäinen,
Vain on liekku kankeainen.

Kuin on liekku leppeäinen,
Siitt on velloni tekemä,
Alus ainoni panema,
Selkäpuu setäni tuoma;

Kuin on liekku kankeainen,
Siitt on vierahan tekemä,
Venäläisen vestelemä,
Karjalaisen kalkuttama.

Kuin on liekku vellon tehty,
Paistan pannun kakkaraisen,
Keitän keltasen munasen,
Tinasessa tiskisessä,
Vaskireunassa vadissa;

Kuin on vierahan tekemä,
Venäläisen vestelemä,
Keitän käntyn käärmehiä,
Pion pitkiä matoja.

Tuokaas tuo kylästä kirves,
Sekä nyrhi naapurista,
Millä liekku leikatahan,
Liekun kanta katkaistahan.

Elä liekku langetteleʿ,
Hopeaista horjutteleʿ;
Kuin me marjat maahan meemme,
Linnut liekasta putoomme,

Ei ooʿ maasta nostajaista,
Ei yles ylentajäistä,
Viel' on veikko pikkarainen,
Sitä pienempi sisoni;

Kuka meitä maasta nosti,
Kuka liekkuhun ylensi?

Tanssiin Yrittelijä

Tupa on täynnä tuppisuita,
Pöytä pönkiä mahoja,
Jakku on täynnä jaarikoita,
Lattia latoneniä;

Ei oleʿ asian alkajata,
Ei ilon al'ottajata.

Kuin tulen minä tupahan,
Ajaun katoksen alle,
Tuon ilosen tullessani,
Riemun reisipuolessani.

Tahdon mie tanssihin ruvetaʿ,
Ilovirtehen vir'etäʿ.

Pereʿmies pereʿisäntä,
Pereʿnainen naisukkainen!
Anteletkos sie tuvaista,
Lainaelet lattiaista,
Minun leikki lyödäkseni,
Tanssin tallaellakseni.

Kuin et anteleʿ tuvaista,
Lainaeleʿ lattiaista,
Ul'os meidät uksi viepi,
Poi'es porstuva vetääpi;

Me teʿemme tarelle tanssin,
Jal'an iskun iljangolle,
Sitt' ei pää lakehen koskeʿ,
Otsa ei ortehen kolahdaʿ,

Pää pamahdaʿ patsahasen,
Jal'at ei sillan liitoksehen.

Tanssiessa

Tuossa tanssiivat tasaset,
Sekä lystit lyyräjäävät;
Nuoiden sorkat souteleevat,
Nuoie n kääntyyvät käpälät.

Tuossʾ on sorja Suomen poika,
Tuossʾ on kaunis Karjalainen,
Tuossʾ on purlakka punanen,
Sekä on reima renkimiesi.

Terveʿ on emon tekemä,
Sorea emosen saama;
Ei oo' luita luikahdellut,
Jäseniä tielle jäänyt.

Tuossa huojuupi Hotari,
Poika Vänni väänteleepi;
Jos on potra poikanenkin,
Niin on nätti neitonenkin;

Poika on potra ja korea,
Neito on nätti ja sorea;
Poika on potra kengiltänsä,
Neito on nätti liiviltänsä.

Jos lieʿ kesti kengän saaja,
Kesti on kenkien pitäjä,
Jos lie' naasti naulan saaja,
Naasti on naulojen pitäjä,

Jos lie' hiepra helman saaja,
Hiepra on helmojen pitäjä,
En mie seiso' sillallasi,
Seison kemppikengilläni,

En mie istu' penkilläsi,
Istun kemppikengilläni,
En mie tanssi' sillallasi,
Tanssin kemppikengilläni,

Miksʾ on miulla kempit kengät,
Kempit kengät, hienot helmat?

Siksʾ on miulla kempit kengät,
Kuin on kemppi kengän saaja;
Siks' on miulle hieprat helmat,
Kuin on hiepra helman saaja.

Tanssin Kehoitus

Miksʾ ei tyttö laiten tanssi',
Taiten tanssi, laiten laula'?

Tanssikaate työ tasaset,
Notkukaate työkin nuoret,
Niinkuin tanssin mie tasanen,
Niinkuin notkun miekin nuori,

Tällä nuorella i'ällä,
Ihanalla varrellamme,
Nuoren miehen mieltä myöten,
Sulhasen sydäntä myöten,

Nuoren miehen mielʾ tekeepi,
Sulhasen sydän syteepi,

Oven suussa orren alla,
Peräpuolla penkia alla,
Taikinapytyn takana,
Kerran keskilattialla.

Armahan Kulku

Täss' on kulta kulkenunna,
Täss' on mennyt mielitietty,
Tässä armas astununna,
Valkea vaeltanunna;

Täss' on astunut aholla,
Tuoss' on istunut kivellä.
Kivi on paljon kirkkahampi,
Paasi toistansa parempi,

Kangas kahta kaunihimpi,
Lehto viittä leppeämpi,
Korpi kuutta kukkahampi,
Koko metsä mielusampi,

Tuon on kultani kul'usta,
Armahani astumasta.

Tuliis Tuuli Mielellinen

Kuulin äänen kullaltani,
Rallatuksen raukaltani,
Luulin luona olleheni,
Läsnä lämmitelleheni,

En mä luona ollutkaana,
Lässä lämmitellytkäänä,
Olin viiden virstan päässä,
Kuuden kuukauden nenässä.

Tuliis tuuli mielellinen,
Ahavainen kielellinen,
Sanan veisi, toisen toisi,
Kolmannen lähetteleisi,

Tuonne' toisehen kylähän,
Tuonne' toisen vallan päähän.

Tuoll on miulla mielitietto,
Mielitietto, päivänvietto,
Mies pieni kähärätukka,
Mustakulma ja korea;

On kuin maassa mansikkainen,
Tahi marjanen mä'ellä,
Tahi puussa päähkinäinen,
Tahi oksalla omena.

Kultaansa Toivova

Jos miun tuttuni tulisi,
Armahani asteleisi,

Tuntisin mä tuon tulosta,
Arvajaisin astumasta,
Vaikk' ois vielä virstan päässä,
Tahikko kahden takana;

Virstan vastahan menisin,
Virstan kaksi kaapsahtaisin,
Veräjiä purkamahan,
Aitoja alentamahan;

Viel' mä vierehen kävisin,
Vaikk' ois vierus verta täynnä,
Viel' mä kaulan kaappajaisin,
Vaikk' ois karhu kaulan päällä,

Viel' mä kättä käppäjäisin,
Vaikkʾ ois käärme', kämmenpäällä,
Sekä suuta suikkajaisin,
Vaikk' ois suu suden veressä.

Olutta Juonut

Läksin soille soutamahan,
Ahoille ajelemahan.

Tuoll' oli metsät mettä täynnä,
Suot oliit olutta täynnä,
Puun juuret punaista oltta,
Ahot täynnä astioita,
Kannon juuret kannuloita.

Ostin kannun, ostin toisen,
Kohta kolmatta rupesin,
Join itseni juovuksihin,
Join mie itse', juotin muita.

Rupesi nukuttamahan,
Jo nukuin makailemahan;

Nukuin nurmelle hyvälle,
Vaivuin maalle valkoselle,
Alle kuusen kukkalatvan,
Alle haapasen venosen.

Vei var'as hyvän hevosen,
Hiirenkarvasen hevosen,
Sekä saarnisen satulan.

Miepä itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle.

Iso aitassa asuupi,
Emo aitan rappusilla.

Iso ennätti kysyä:
"Mitäs itket poikueni?"

"Sit' itken iso suveni,
Läksin soille soutamahan j. n. e.'

Iso kielsi itkemästä:

"Elä itke' poikueni!
Eilen meillä lehmä poiki,
Teki valkean vasikan,
Sukkajal'an suilahutti.

Tuo viedähän Viipurihin,
Tuolla saadahan satoja,
Tuhansia tungetahan.

Ostetaan oro parempi,
Taikka tamman sälkeväinen.

Tuo syöp' kaurat räystähältä,
Pilvestä veden vetääpi.

Haudalla Kävijä

Piennä petti miun emoni,
Valehteli vanhempani,
Sanoi kuuksi kuolevansa,
Kahdeksi katoavansa,

Ei tuo kuuksi kuollutkaana,
Kahdeks' ei kadonnutkaana,
Kuoli kuuksi päiväksensä,
Katois kaikeksi i'äksi.

Tuli miun emon ikävä,
Vaikea tuli vanhemmaista,

Miull' oli kiire' kirkkosehen,
Miull' oli haudalle haluni.

Käin mä eilen kirkkosessa,
Käin mä eilen, käin mä ennen,
Istuin kirkon penkin päähän,

Kuuntelin emoni ääntä,
Valitusta vanhempani,
En kuullut emoni ääntä,
Valitusta vanhempani,

Muut kuuliit emosen äänen,
Mie en kuullut ensinkäänä.

Menin itkien takasin,
Menin emoin haudan päälle,
Istumahan, itkemähän.

Tuoss' mä istuin, tuoss' mä itkin,
Tuoss' mä haastelin haluni,
Tuoss' mä haastoin haudan kanssa,
Ja ritajin ristin kanssa;

Emo haudasta havaitsi,
Emo ennäten kyseli:

"Mitäs itket tyttäreni,
Maanaluinen marjueni"?

Miepä vasten vastaelin:

"Sitä itken mie emoni,
Tuli miull' ikävän tuska,
Halu kerta haastamista."

Emo vasten vastaeli:

"Elä säre' uksiani,
Pirotteli pienojani,

Ei oo' tehnyt teidän seppä,
Teidän kirves kilkutellut,
Teidän tappara takonut;

Tään on tehnyt Luojan seppä,
Luojan kirves kilkutellut,
Luojan tappara takonut."

Tulin itkien kotihin;
Iso istui pöydän päässä.

Iso ennäten kyseli:

"Mitäs itket tyttäreni,
Maanaluinen marjueni"?

"Sitä itken mie isoni:

Käin mie eilen kirkkosessa,
Käin mie eilen, käin mie ennen,
Istuin kirkon penkin päähän;
Kuuntelin emoni ääntä,
Valitusta vanhempani,

Muut kuuliit emosen äänen,
Mie en kuullut ensinkäänä."

Iso vasten vastaeli:

"Elä itke' tyttäreni,
Mie tuon siull' paremman äitin."

Miepä vasten vastaelin:

"Tuot sinä tukan repijän,
Hienon hiuksen hierelijän,
Tukat tuulelle jakaapi,
Hienot hiukset hiereleepi."

Eri-kodit

Olin ennen kuin olinkin,
Olin kuin omenakukka,
Puolakukka kumpareella,
Tahi mansikka mäʾellä;

Olin kukkana kujassa,
Kajavana kaivotiellä.

Kuin olin ison kotona,
Ja elin emoni luona,
Olin kuin orihevonen,
Tahi tamman sälkeväinen,
Käin kuin pässi päätä puien,
Lammas sorkka'a sokaten;

Iso kutsui kukkaseksi,
Emo päivän nousemaksi,
Siskoni punakeräksi,
Veikkoni veen kalaksi.

Kuin menin kyläkotihin,
Läksin toisehen talohon,
Yli pellon naapurihin,
Yli kynnyksen kylähän,

Muutuin mustaksi si'aksi,
Takkupääksi tallukaksi;
Appi kutsui ahkioksi,
Anoppi pesinpytyksi,
Käly kätkyen jal'aksi,
Nato naattipantioksi.

Kyll' mä nuoille konstin tieän,
Muistan mutka'a vähäsen:

Anopen susille syötän,
Apen karhuilla revitän,
Kälyn syötän käärmehille,
Naon naittelen si'oille.

Oli Ennen Onnimanni

Oli ennen onnimanni,

Onnimannista matikka,
Matikasta maitopyörä,

Maitopyörästä pytikkä,
Pytikästä pöytäristi,

Pöytärististä ripukka,
Ripukasta rintakisko,

Rintakiskosta kipuna,
Kipunasta kirjanmerkki,

Kirjanmerkistä meteli,
Metelistä meidän herra,

Meidän herrasta hevukka,
Hevukasta heinäkelkka,

Heinäkelkasta kekäle',
Kekäleestä kenkiraaja,

Kenkiraajasta rapukka,
Rapukasta raidanhaara,

Raidanhaarasta havukka,
Havukasta hangonvarsi,

Hangonvarresta vatikka,
Vatikasta vallesmanni,

Vallesmannista matikka,
Matikasta maitopyörä,

Maitopyörästä pytikkä,
Pytikästä j. n. e. (aina ympäri).

Paha Ja Hyvä Mieli

Hyvä ois kulta kukkarossa,
Kaunis kassass' ois hopea;
Kylmä on kulta kumppalina,
Vihi vieressä hopea.

Paha mieleni tuleepi,
Suru suuhun lankeaapi,
Pahan vaimon vaipan alla,
Kehnon vaimon vuotehella;

Hyvä mieleni tuleepi,
Nauru suuhun lankeaapi,
Kaunon vaimon vaipan alla,
Hyvän vaimon vuotehella;

Paha mieleni tuleepi,
Suru suuhun lankeaapi,
Hevosen huvan re'essä,
Oron kehnon ohjaksilla;

Hyvä mieleni tuleepi,
Laulu suuhun lankeaapi,
Hevosen hyvän re'essä,
Oron kaunon ohjaksilla.

Läksin Linnahan Likaksi

Isoin ol' ikänsä köyhä,
Emoni elinaj'ansa,
Tuli poltti parkkimetsän,
Vesi nousi vehkasuolle;

Poj'asta pohatta kasvoi,
Rikas rengistä tuleepi.

Läksin linnahan likaksi,
Konnun puolle kutsariksi;
Tulin linnasta likkanta,
Konnun puolta kutsarinta;

Toin ma tuolta sarkaviitan,
Maavetosen verkaviitan.
Tuota puistaavat pohatat,
Sekä rikkaat riiteleevät.

Mie löin riidan rikkahille,
Tappelon talonpoj'ille,

Ja puhuin pohatan kanssa:

"Meneʿ linnahan likaksi,
Konnun puolle kutsariksi;
Saat sie sieltä sarkaviitan,
Maavetosen verkaviitan.

Sulhotoinna

Niinpä ennen neito lauloi,
Punaposki pullitteli,
Sinisilmä sirkutteli,
Mustakulma kuikutteli;

Lauloi lakson onsiossa,
Voivotteli vuorten alla:

"Aivan onnetoin olenkin,
Aivan onnetoin, osatoin,
Luotu itkemään ikäni,
Aj'an kaiken kaipaamahan.

Naidahan kylältä neidot,
Naidaan neidot naapurista,
Ei minua milloinkana,
Kurjaista ei kulloinkana,

Yhä ylkiä tuleepi,
Suvikauden sulhasia;
Käyvät kymmenet kysyjät,
Viidet, kuudet pitkävirsut;

Käyvät kaarten kartanoissa,
Kotiani kierrätellen.

Mikä lienee miesten mieli,
Miesten poikaisten poloisten;

Miksi nähneevät minunkin,
Nähneet muita mustemmaksi,
Sekä halvaksi katalan.

Pesen pääni päivän tullen.
Punanauhoilla punelen,
Silkkinauhoilla sitelen.

Huolissa

Laulasinmä, taitasinmä,
Viitsisinmä, virkkasinmä,

Kuin ei ois kumma kuulijoille,
Ihmeʿ ilman istujille.
Sanoot laulavain ilolla,
Ja remulla reuhakoivan,

En minä ilolla laulaʿ,
En remulla reuhakoitseʿ,
Laulan huoleni vähetäʿ,
Muille mennäʿ murheheni.

Ei miun laulaman pitäisi,
Ei iloitaʿ ensinkäänä;
Miull' on itkusat iloni,
Virteni veden sekaiset.

Kuin miun lie ikä lyhempi?
Iloitenkos, itkienkös?
Iloiten ikä lyhempi,
Itkien ikä pitempi.

Ei ooʿ ilta, kun' en itkeʿ,
Ei ooʿ kuu, kun' en kujerraʿ,
Ei miun laulaman pitäisi,
Ei iloitaʿ kelpajaisi.

Miull' on huolet kolmenlaiset,
Murhehet monennäköiset,
Isoni, emoni huolet,
Päälle huoleni omani;

Yhdet huolet pääni päällä,
Toiset keskipaikallani,
Kolmannet jal'ani alla.

Mitkä huolet pääni päällä,
Ne mie peitän pintelillä;

Mitkä keskipaikallani,
Ne mie vyötän vyön keralla;

Mitk' ovat jal'ani alla,
Ne mie astun apsatilla,
Kivisillä kenkilläni,
Nauloilla teräksisillä.

Kunnotoin Miniä

Olin orja vellolleni,
Isollein ikuinen piika,
Te'in työtä koko kädeltä,
Väänsin hartian vä'eltä,

Syöttelin ison sikoja,
Kasvatin emon kanoja,
Lierin eukon lehmosia,
Laarin eukon lampahia,

Pesin vadit valkehiksi,
Lusikat lumivaloiksi,
Viilsin viikateʿ ol'alla,
Hatsatin haravan kanssa,

Pyysin kurja kunniaista,
Leino lempeitä sanoja;

Luulin aitat annettavan,
Luulin turkit tungettavan,
Verkaviitat viskattavan.

Kukittelin velloistani,
Kukittelin, kengittelin,
Jal'at uusilla sukilla,
Kädet kirjo kintahilla.

Luulin linnahan menevän,
Herran asioilla ajavan;

Vello käi kosion teitä,
Ajoi neidon askareita.

Tuli tuoalta kotihin,
Tuli tuulena kotihin;
Pani hattunsa jakulle,
Päälle mustat rukkasensa.
Itse päälle istumahan,
Istumahan, itkemähän.

Mie olin nuorin siskoloita,
Mie olin nuorin, mie olin pienin,
Mie lakasin lattiaista,

Niin kysäsin velloltani:

"Mitä vello sie surussa,
Alla päin pahoilla mielin"?

Vello vasten vastaeli:

"Sitä mie siso surussa,
Alla päin pahoilla mielin;
Ei tuleʿ minulle neidot,

Miks' on äiän siskoloita,
Eukon lapsia enempi.

Paljon neidolle pitääpi,
Paljon paitoja pitääpi,
Paljon vöitä ja hyviä,
Säkki suuri säärivöitä,

Kipukkainen kintahia,
Sopukkainen sormikkaita,
Kydyn paita kymmennyplä,
Nadon paita nakkaeltu,
Sisaren hituhatunen."

Emo kuuli nuo sanaset,
Emo vasten vastaeli:

"Viedähän sisot vesille,
Kannetahan kaivosuolle."

Sanoi eukon vanhin tyttö:

"Maltaʿ, maltaʿ miun emoni,
Viel on tarvis tyttölöitä,
Jos ei muulloin niin kesällä;

Ensin hellä heinäaika,
Toinen rukihin rutina,
Kolmas kaunis kauran niittö.

Emo kolme tyttöänsä,
Meni meren rantasehen;

Yhden hurstilla hukutti,
Toisen vaipalla vajotti,
Kolmannen painoi paidallansa.

Tuotihin emolle minjä,
Tuo himottu, tuo haluttu;

Emon on jauhot jauhamatta,
Ei jauhaʿ himo miniä;
Emon on sotkut sotkematta,
Ei sotkeʿ himo miniä.

Pantiin kangas kankahille,
Kangas istui kaiken vuotta,
Ei kudoʿ himo miniä.

Kangas kielille rupesi:

Viekää minua vesille,
Kantakaate kaivotielle,
Ehkä kulkijat kutoovat,
Kävelijät käänteleevät."

Kenen tyttöjä ikävä,
Se siitt' nuoita etsimähän.

Emolle tuli ikävä,
Emo läksi etsimähän,
Juoks' sutena suuren korven,
Maan käveli mauriaisna,

Kulki tuo kulon alatse,
Veden alatse vieretteli,
Meni suurelle mä'elle,
Korkealle kukkulalle,
Meni itkien merolle,

Tuolla huusi huikeasti,
Kolme kertaa ja kovasti:

"Tuleʿ nuorin tyttäreni,
Vasikoita vaalimahan,
Lattiaa lakasemahan,

Tuleʿ keskin tyttäreni,
Lehmiäni lypsämähän,

Tuleʿ vanhin tyttäreni,
Kangastani katsomahan".

Tyttö vasten vastaeli:

"En pääseʿ emosuveni,
Vesi on alla, toinen päällä,
Kolmas keskellä sydäntä.

Tuoʿ sie tänneʿ kankahasi,

Täällä kulkijat kutoovat,
Kerjäläiset kelkuttaavat,
Vaeltajat valkaseevat,

Tuovat torvena kotihin,
Ommeltuna orren päähän.

Kadonnut Suka

Emo synnytti minuista,
Mie sydäntä synnyttelin,
Emo kasvatti minuista,
Mie vaan kauno kasvaelin,
Emo hellotti minuista,
Mie vaan hiusta hellottelin.

Kuin olin ison kotona,
Ja elin emoni luona,
Ol' miulla punanen poski,
Sekä leuka leu'an alla,

Kasvoi miulle potra tukka,
Potra tukka, hienot hiukset,
Kuutra tukka, lii'an pitkä,
Lii'an pitkä ja sakea.

Ei huoliʿ su'an sukiaʿ,
Si'an harjalla hakataʿ;
Ei su'iʿ ison sukanen,
Vellon kampa kampaeleʿ.

Meni velloni Virohon,
Viemähän verorahoja,
Päärahoja päästämähän,
Maarahoja maksamahan;

Toi tuolta su'an mukoman,
Kimmin kammin kirjoitellun.

Menin mie meren kivelle,
Meren paasille pakenin,
Su'in sulkkutukkiani,
Harjasin hapeniani.

Suljahti suka merehen,
Vellon kampanen vetehen;
Kallistiin mie katsomahan,
Oj'ensiin mie ottamahan,
Suljahdin su'an jäl'estä.
Menin mie syltäni syvähän,
Ja katala kasvojani.

Mie miekan merestä löysin,
Meren hiekkahernehistä;
Löysin miekan vellolleni,
Kultavästin kullalleni,

Tuoll' sopii sotia käydäʿ,
Narvan tietä narsutellaʿ.
Kaatui kansa katsomahan;

"Tää miekk' on Tur'usta tuotu,
Talutett' on tappelusta",

Miepä vasten vastaelin:

"Ei miekka Tur'usta tuotu,
Talutett' ei tappelusta;
Mie miekan merestä löysin,
Meren hiekkahernehistä,
Meren mustista mujuista."

Saaren Neito

Menin mie pilven piirtä myöten,
Taivasten ratoja myöten,

Löysin kullat kulmilleni,
Sinilangat silmilleni,
Päälleni hyvät hopeat,
Kultalierit leu'oilleni.

Tuli var'as varvikosta,
Mies vihanen vitsikosta,

Otti kullat kulmiltani,
Sinilangat silmiltäni,
Päältäni hyvät hopeat,
Kultalierit leu'oiltani.

Menin itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle.

Iso aitassa asuupi,
Emo aitan rappusilla.
Iso aitasta kysyypi,
Emo aitan rappusilta:

"Mitäs itket piikueni?
"Menin mie pilven piirtä myöten,"

j. n. e.

"Elä itkeʿ piikueni.
Meneʿ aittahan mä'elle,
Siell' on kirstu kirstun päällä,
Lipas lippahan tasalla.

Paneʿ päällesi parasta,
Kaunehinta kaulallesi,
Valkeata varrellesi,
Hienoa hipeällesi;

Menet kirkkohon kukaksi,
Kappelihin katsotta'aʿ,

Tuota kaikki katseleevat,
Kyseleevät, katseleevat:

"Kenen tyttö, kenen neito,
Kenen morsian mukoma?"
"Turun tyttö, Saaren neito,
Turun morsian mukoma."

"Jospa mie mukoman saisin,
Mukomankin morsiamen.

Sylissäin ois syödessäni,
Käsissäin ois käydessäni.

Joka päivän pään pesisin,
Joka viikko ois uusi viitta,
Joka vuosi uusi turkki."

"Mitäs sie sika minusta,
Pullosuu punaverestä;

Elköön turnus tullokkaana,
Si'an kärsä käy'ökkäänä,
Kuin ei käyʿ käpykypärä,
Eikä viereʿ verkaviitta."

Kalevasta

Kasvatti minun emoni,
Kasvatti kanoja paljon,
Suuren joukon joutsenia;

Kaikki syötti, kaikki saattoi,
Kanat aidalle asetti,
Joutsenet jo'elle saattoi,
Veräjille viedätteli.

Tuli haukka haarotellen,
Vesilintu vieretellen,
Sirotellen siipilintu;

Tuli haukka, niin hajotti,
Tuli korppi, niin kohotti,
Vesilintu vei peräti.

Yhden vei Venäehelle,
Toisen kantoi Karjalahan,
Kolmannen kotihin jätti,
Yhden Suomehen sorotti.

Mikä kasvoi Karjalassa,
Siint' vasta Kaleva kasvoi;

Mikä Suomessa sikesi,
Siint' sikesi Untamoinen.

Untamo teki tokehen,
Kaleva kalat kokosi.
Kalevainen kauran kylvi,
Untamon tuvan perähän.

Untamoll' oli uljas uutti,
Söi kaikki Kalevan kauran;

Untamo ä'itteleepi
Kalevalle vellollensa;

Kalevall' oli kärtsä koira,
Söi tuo uutin Untamolta.

Unto suuttui ja vihastui;
Tek' tuo sodan sormistansa,
Kämmenpäistänsä käräjät,

Laittoi metsät miekka vyölle,
Leppäset hopea vyölle,
Pienet metsät piikki vyölle,
Kannot kassari ol'alle.

Kalevaisen nuori minjä,
Katsoi ul'os ikkunasta;

"Liekk' tämä umeʿ umakka,
Vain liekkoʿ sakea sauvu?
Ei oleʿ umeʿ umakka,
Eik' ole' sakea savu,

Untamon sota tuleepi.
Untamo sodan asetti,
Tappoi suuret tappoi pienet,
Tappoi kaikk' Kalevan kansan,

Jäi yksi Kalevan poika
Viidenkymmen vuotta vanha,
Kolmenkymmenen kesonen,
Tuutuhun tutajamahan,
Vaaruhun vapajamahan,
Kätkyehen liekkumahan.

Poika liekkui, tukka löyhki,
Kätkyt jänksi jääräväinen,
Silta liekkui lehmuksinen,
Tupa kuusinen kumisi,
Poj'an pienen liekkuessa,
Vakahaisen vaaruessa.

Untamo uh'itteleepi:

"Mihin poika pantanehe,
Kuhun surma saatanehe.
Pannaan poikanen merehen,
Lassaan poika Laatukkahan."

Untamo ajatteleepi
Kahden, kolmen yön perästä:

"Aik' ois mennäʿ katsomahan
Mitä poikanen tekeepi,
Jok' on poika sinneʿ kuollut."

Laittoi orjan katsomahan;
Orja toi sanan kotihin:

"Ei poika merehen kuoleʿ,
Poik' ei kuoleʿ puolikkohon;

Poika soutaapi meressä,
Kulta-aironen kädessä,
Onkiipi meren kaloja,
Ahvenia arveleepi,
Vapa vaskinen kädessä,
Siima silkkinen nenässä;
Lukeepi meren kaloja,

Mittaapi merestä vettä,
Kultakuppinen kädessä.

"Melkein on meressä vettä,
Kuin on kaksi kauhallista;
Jos ois oikein mitataʿ,
Osa kolmatta tulisi."

Untamo uh'itteleepi:

"Mihin poika pantanehe,
Kuhun surma saatanehe,
Pannaan poika hirsipuuhun."

Untamo ajatteleepi
Kahden, kolmen yön perästä:

"Aik' ois mennäʿ katsomahan
Mitä poikanen tekeepi,
Jok' on poika sinneʿ kuollut."

Laittoi orjan katsomahan.
Orja toi sanan kotihin:

"Poik' ei kuoleʿ hirsipuuhun,
Hirsipuuta kirjoittaapi,
Pieni puikkonen kädessä."

Untamo uh'itteleepi:

"Mihin poika pantanehe,
Kuhun surma saatanehe.
Oispa miulla, ois todella,
Koivuja kovia puita
Kolmekymmentä rekeä,
Saarnia sata rekeä,
Sata syltä tervaksia;
Yhden poj'an polttimeksi.

Nuo tulehen tuiskatahan,
Poika luodahan tulehen.

Untamo ajatteleepi:
Kahden, kolmen yön perästä:

"Aik' ois mennäʿ katsomahan
Mitä poikanen tekeepi,
Jok' on poika sinneʿ kuollut.

Laittoi orjan katsomahan;
Orja toi sanan kotihin:

"Ei poika tulehen kuoleʿ,
Poika istuupi tulessa,
Poika tulta lietsottaapi,
Lukeepi tulen vihoja,
Tulen töitä arveleepi,
Hiilikoukkunen kädessä,
Kypeniä kiihdottaapi."

Untamo uh'itteleepi:
"Mihin poika pantanehe."

Pannaan poika paimeneksi
Selvähän sepän kylähän,
Selvälle sepän akalle.

Tuo selvä sepän emäntä
Tuo leipoi kivestä leivän,
Teki kaakun kalliosta,
Päältä voisi voiheralla,
Alta jauhoilla silasi,
Pani paimenen evääksi.

Paha raiska paimen poika
Ajoi lampahat aholle,
Lehmät Lierin kankahalle.
Katsoi pitkän päivän päälle;

"Aik' ois syödäʿ armottoman,
Isättömän illastaida."
Katsoi paimen kaakkuansa,

"Leikkas paimen leiväistänsä.
Veti veitsensä tupesta,
Leikkas leipä'ä palasen;
Veti veitsensä kivehen,
Karahutti kalliohon.

Paimen suuttui ja vihastui:

"Voi huora homeʿsykerö!
Malta', maltaʿ huora parka,
Kuin leivoit kivestä leivän,
Te'it sie kaakun kalliosta,
Panit paimenen evääksi.

Jos itken isoni veistä,
Itket Laukku lehmäjäisi.

Nyt te'en pillin Pienikistä,
Pillin Kirjon kintereestä.
Te'en mä luikun Laukon luusta,
Torven Torstikin jal'asta,

Soitan suolla mentyäni,
Kankaalla kar'attuani
Mä'en päälle päästyäni.
Kaikk' ajan sudet kokohon,
Karhut kaikki katrahasen."

Pimahutti pillihinsä,
Lujahutti luikkuhunsa,
Suimais tuo sudet kokohon,
Sudet lehmät suolle sorti.

Tuo selvä sepän emäntä
Viedätteli lehmiänsä:
"Tulkaa lehmäni lehdolta,
Vasikkani varvikolta."

Tuo pahanen paimen poika
Teki karjan karhuloiksi,
Lampahat emäsusiksi;
Ajoi karhut kartanolle,
Lähtemät emäsusina.

Tuo selvä sepän emäntä
Tuli kadulle katsomahan,

Tuopa paimenta toruupi:

"Pahoin te'it sie paimen parka."

Paimen vasten vastaeli:

"Ei hyvin emäntäkäänä,
Kuin leivoit kivestä leivän,
Ta'oit kaakun kalliosta.

Kojosen Sotaan Lähtö

Anterus Kojosen poika
Kesän kengitti hevoista,
Talven laiva'a rakensi
Sotahan on mennäksensä.

Anterus Kojosen poika
Valjasti tulisen ruunan,
Tulisella tantereella,
Tulisen re'en etehen;

Veri kiehui vempeleestä,
Rasva rahkehen nenästä.

Anterus sotahan läksi,
Tinatuppi tappelohon,

Tinatuppi vyö hopea,
Hiukset kullan suortuvissa,
Parta kullan palmikoissa.

Tuotihin sana jäl'estä:

"Jo kuoli sinun isosi."
"Kuin tuo kuoli, jous' tuo kuollaʿ,

Ei poika kotihin jouda',
Kyllä miero maahan viepi;
Kuin lienehe maiset matkat,

Oroin kuusin vietäköhön,
Kuusin kultasin orosin,
Toisin kuusin kullattomin;
Kuin lienee vetoset matkat,
Venoin kuusin vietäköhön,
Kuusin kultasin venosin,
Toisin kuusin kullattomin."

Anterus sotahan läksi,
Tinatuppi tappelohon,
Tinatuppi, vyö hopea,
Hiukset kullan suortuvissa,
Parta kullan palmikoissa.

Tuotihin sana jäl'estä:

"Kuoli ehtonen emosi,
Sekä maireʿ maamuesi."
"Kuin tuo kuoli jous' tuo kuollaʿ,

j. n. e.

Anterus sotahan läksi,

j.n.e.

"Kuoli vietra vellyesi."

j. n. e.

"Kuoli siitonen sisosi."
"Kuin tuo kuoli, jous' tuo kuollaʿ,
Ei poika kotihin joudaʿ,"

Viel on Turkki tuntematta,
Tattarlainen tappamatta,
Ransuusi rannaamatta,
Mies musta murentamatta;
Kyllä miero maahan viepi."

j. n. e.

Anterus sotahan läksi,

j. n. e.

Tuotihin sana jäl'estä
"Kuoli kurja kumppalisi."

"Jo nyt joudan pois kotihin,
Jo nyt on Turkki tunnettuna,
Tapettuna Tattarlainen,
Ransuusi on rannattuna,
Mies musta murennettuna.

Oinon Luinen Kanteleʿ

Olin orjana Virossa,
Käin Virossa käskyläisnä,
Otin otrat palkastani,
Kaurat kau'an oltuani,

Kylvin otrat Ruotsin maahan,
Viskasin Viron sar'alle,
Viron pellon pientareelle.

Menin kohta katsomahan,
Kahden, kolmen yön perästä,
Viiden, kuuden viimestänsä.

Oli miun oino otrassani,
Sinisarvi saaressani;
Otin oinon toin kotihin,
Panin oinon karsinahan,

Syötin oinon, juotin oinon,
Oinon kyllällä pitelin,

Otin oinon päästä sarven,
Vein sarven sepän pajahan.

"Seppueni selvueni,
Taitava takojaseni!

Ta'oit eilen, ta'oit ennen,
Ta'oʿ nyt tänäkin päänä,
Ta'oʿ minulle kanteloinen,
Mill' mä soittelen sodassa,
Alla linnan liirettellen."

"Minkä luinen kanteloinen"?
"Oinon luinen kanteloinen."

Takoi seppä taksutteli,
Tietäjäinen tiksutteli,
Takoi miulle kanteloisen.

Uupui kantta kanteloinen.

Läksin kantta etsimähän,
Löysin suolta suuren koivun,
Niityltä niverän koivun,
Te'in tuost' kannen kanteleehen.

Uupui kannel kahta kieltä,
Yhtä kieltä reunimmaista,
Toista kieltä keskimäistä.

Läksin kieltä etsimähän,

Menin tietä pikkaraisen,
Tuli neito vastahani,

Al'oin neidolta kyselläʿ:

"Annas neito tukkiasi,
Hilpiöitä hiuksiasi,"

Neito vasten vastaeli:

"Mihis miun on tukkiani,
Hilpiöitä hiuksiani?"

"Uupui kannel kahta kieltä."

"Kuta kieltä kannel uupui"?

"Uupui kieltä reunimmaista,
Sekä toista keskimäistä."

Antoi neito tukkiansa,
Hilpiöita hiuksiansa;

Sai tuo kannel valmeheksi.
Vein mä kanteleen kadulle;
Soitti yksi, soitti toinen,
Ei ilolle milläkäänä.

Vein mä kanteleen tupahan;
Soittiit nuoret, soittiit vanhat,
Soittiit miehet naimattomat,
Soittiit nainehet urohot,
Ei ilolle millekäänä.

Sokea sopessa istui
Itse vanha Väinämöinen,
Sokea sopesta lausui,
Nurkasta vähänäkönen:

"Tuokaas tänne kanteloinen
Sormille uron sokean,
Näpille vähänäkösen."

Se sitte somasti soitti,
Kuin sokea soitteleepi,
Soitti kuin sormikintahalla,
Laski kuin lapikkahalla.

Kaikki kansa kuunteleepi,
Kuin sokea soitteleepi.

Mit' oli miehiä tuvassa,
Ne kaikki hatuttapäin,
Mit' oli akkoja tuvassa,
Ne kaikki käsi pos'ella,

Mit' oli poikia tuvassa,
Ne kaikki vesissä silmin,
Mit' oli tyttöjä tuvassa,
Ne oli maassa polvillansa,

Kanteloista kuunteleevat,
Soittoa uron sokean;
Se siitte somasti soitti,
Kuin sokea soitteleepi,

Soitti kuin sormikintahalla,
Laski kuin lapikkahalla.
Matosetkin maanalaiset
Mullalla muhotteleivat,
Kanteloista kuunnellessa;
Soittoa uron sokean.

Jäniksetkin juoksevaiset,
Kynsilleen kykisteleivät,
Kanteloa kuulemahan,
Soittoa uron sokean.

Kalasetkin kaikellaiset
Rannalle rakenteleivat,
Lintusetkin lentäväiset
Oksille ojenteleivat,
Varvuille varusteleivat,
Kanteloista kuulemahan.

Mik' oli metsässä elävä
Kykistyypi kynsillensä.
Susi juoksi suuret metsät,
Karhu kankahat samosi;
Susi särki suuren päänsä,
Karhu kankean nis'ansa,
Järven jäätä juostessansa,
Iljentä hypätessänsä,
Kanteloista kuulemahan,
Soittoa poj'an sokean.

Se sitte somasti soitti,
Kuin sokea soitteleepi,
Soitti kuin sormikintahalla,
Laski kuin lapikkahalla.

Lappalaisen Hiihdäntö

Lauri poika Lappalainen
Teki suksia sykyen,
Kesäkauden keppilöitä,
Sekä selkkoja keväen,

Kesän säästi vuohen voita,
Kesän toisen lehmän voita,
Kolmannen pukin talia;

Voisi voilla suksiansa,
Talmasi pukin talilla.

Läksi niillä liukumahan,
Liukui linnat, liukui lännet,
Liukui soita, liukui maita,
Liukui maat meren takaiset,
Liukui maita liu'uttuja,
Liukui liukumattomia,
Liukui surman suun editse,
Kalman kartanon peritse,

Jäi tuo liuska liukumatta,
Korven kolkka koskematta.

"Las mie liu'un tuonki luiskan,
Ja kos'etan tuonki kolkan."

Läksi tuota liukumahan;
Tullut ei korvelle perä'ä.

Sitt' Lauri ajatteleepi:

"Mihin nyt menen polonen,
Jos lähden jänön jäl'ille,
Koukkupolven polkemille,
Jänö peittääpi jäl'ensä,
Koukkupolvi polkemansa,

Lähden suden suksiloille,
Suden suksille pakenen,
Sudel' on sileät sukset,
Niill' en kestäʿ mie poloinen."

Kuuli koiran haukahtavan,
Villahännän viukahtavan,
Liukui koiran haukuntahan,
Villahännän viukuntahan,

Katsoi kuusen latvasehen;
Istui oksalla orava,
Näkyi näätä rekkorinta.
Ampui kerran, käi ylitse,
Ampui toisen, käi alatse.

"Lieko tää te'ossa tehty,
Vain lieko panoissa pantu,
Vain lieko kova osani."

Pyyhki pyssynsä lumehen,
Havuksilla harjaeli,
Katajoilla kampaeli,

Ampui kohta kolmannesti.
Jo putos' puhdas lumelle,
Raha hangelle hajosi.

Tuon kokosi kourihinsa',
Sieppasi sisälehensä,
Läksi koitonen kotihin,
Vanhempansa vainiolle.

Lauri poika Lappalainen
Emoseltansa kysyypi:

"Emoseni vaimo vanha,
Mihin pannen mie rahani,
Kuhun saatan saalihini,
Ostankos sotiorosen"?

Emo vasten vastaeli.

"On oronen entinenkin,
Ison ostama oronen."

Lauri poika Lappalainen
Kysyypi emoseltansa:

"Emoseni vaimo vanha,
Mihin pannen mie rahani,
Kuhun suuren saalihini;
Ostankos sotisatulan"?

Emo vasten vastaeli:

"On satula entinenkin,
Ison ostama satula:

Totteleʿ emon sana'a:

Lähde' mustalle merelle,
Tuoll' on neidot kylpemässä,
Vaskipäät valenemassa;
Katsoʿ kuudesta parahin,
Sekä selvin seitsemästä.

Lauri poika Lappalainen
Totteli emon sana'a,
Meni mustalle merelle.
Siell' oli neidot kylpemässä,
Vaskipäät valenemassa.

Katsoi kuudesta parahan,
Sekä selvän seitsemästä,
Rahoi neidon, toi kotihin,
Kotiansa katsomahan.

Anopp' ol' ani kavala,
Toi hän tuoreita rukiita,
Laittoi neidon jauhamahan.

Anopp' ol' ani kavala,
Meni kohta katsomahan,
Pisti jauhoihin kätensä,

"Sie huora homeʿsykerö!
Pilasit hyvät jyväni,
Las'it puolen lastumoiksi,
Toisen puolen puoljyviksi,
Kolmannen koko jyviksi."

Anopp' ol' ani kavala,
Meni hän elo tupahan,

"Lauri poika Lappalainen
Otaʿ ruoska naulasesta,
Jolla neuvot neitoaisi."
Ottamaistasi opetat."

Lauri poika Lappalainen
Totteli emon sana'a;

Otti ruoskan naulasesta,
Jolla neuvoi neitoansa,
Ottamaistansa opetti.

Anop' ol' ani kavala,
Meni hän kivitupahan,
Pisti jauhoihin kätensä.

Niin on jauhoja kivellä,
Kuin on lunta Kulvehessa,
Niin on kyyneltä kivellä,
Kuin vettä Herajoessa.

Anopp' ol' ani kavala.
Voisi voita leivän päälle,

"Syöʿ tuota levätessäsi,
Hieroʿ henkäellessäsi."

Kauhea Sika

Lauri poika Lappalainen
Möi hän maansa, joi elonsa,
Itse rengiksi rupesi;

Mitä otti palkastansa?

Otti pieniä sikoja,
Kirjavia porsahia;
Talvet syötti tahtahalla,
Kesät voilla, vehnäsillä.

Sika suureksi sikesi,
Posso kasvoi kauheaksi,
Selk' oli seitsentä as'elta,
Kärsä kuutta kirvesvartta.

Läksi Ukko tappamahan,
Kultaisen kurikan kanssa,
Katajaisen kangen kanssa,
Haapaisen hal'on keralla.

Ukko sikaa sipasi,
Otsakieroa ol'otti.
Sika käänsi kärsä'änsä,
Tölläytti saparoansa,
Ukko kuusehen pakohon.

Siitt' Ukko uh'itteleepi:

"Maltaʿ, maltaʿ, posso parka,
Et sie tongi' toissa vuonna,
Tongiʿ et toisena kesänä,
Et tongiʿ Torajokea,
Torajo'en pientaria."

Eroitus Mailla

Katsos meidän rannan maita,
Ne on kaikki täyteläiset,
Ne on maita mairehia,
Maita mairuteltavia;

Kuin nuo kasvaat kastikasta,
Apilasta aina tuovat,
Otrapellot ottanehet,
Kaurapellot kasvanehet.

Katsos maasydämmen maita,
Maita muiruteltavia;
Ne on hallan hautomia,
Pakkasen palelemia.

Otrat ei oleʿ ottanehet,
Kaurapellot ei kasvanehet,
Nokipäät rukihissamme,
Ohdakkeita otrissamme.

Ei tuo lemppuleipä lopuʿ,
Eikä tähkä taikinasta.

Katsos maasydämmen miestä;

Paarmat syövät paidan päältä,
Itikat hevon edestä,
Kädet käärmehet repiivät,
Sänget säärykset jal'asta.

Saaress' on hyvä elämä,
Päiväpaisteʿ, hiekkaranta,
Siell' ei sänki säärtä lyötäʿ,
Sirpp' ei sormea sipaseʿ,

Kesäll' ei kekoa tehdäʿ,
Talvell' ei tapetaʿ riihtä,
Paksuin leivin paistetahan,
Hoikin pytkyin leikatahan.

Pellavaan Kylväjä

Puistin maata velloltani,
Anoin ainoaiseltani.

Vello vasten vastaeli:

"Mitä maata neitoselle,
Ja mitä pakenevalle?
Neiden maa on esliinassa,
Sarka toisessa talossa,
Pitkä piennar palmikossa.
Mitäs sisko! maalla te'et"?

Mie siitt' vasten vastaelin:

"Lusikan sinoista kylvän,
Toisen kylvän pellavaista."

Antoi kuitenkin vähäisen
Risukkoa, raasikkoa,
Ja palasen pasikkoa,
Ja sirusen siivon maata.

Tuon mie kynsin kynsilläni,
Varpahillain vakosin,
Tuohon kylvelin sinoja,
Pilaelin pellavaista.

Kului tuosta yötä kaksi,
Yötä kaksi, yötä kolme,
Jopa viipyit viikonpäivät.
Menin katsomaan sinoista;

Sinonen kukalle kasvoi,
Pellervoinen marjuelle;
Sino itki kitkijäistä,
Pellavas puhdastajaista.

Käin mä kitkemään sinoja,
Puhdastamaan pellavaista,
Sai sinonen kitketyksi,
Pellervo puhdastetuksi.

Ajoi Luoja tietä myöten,
Maariainen maata myöten;

Luoja anteli apua:

"Jumal' auksi neito nuori!
Kuin sä tietäisit vähäisen,
Arvajaisit pikkaraisen,
Et sä kitkisi sinoja,
Puhdastaisi pellavaista,

Jo emois kotonta kuoli.

Minä itkien kotihin,
Itkien ison majoille;
Käin mä käyten juoksin juosten,
Hyppäsin hypyn jal'oilla,

Jo kuului kotonta kalkeʿ,
Vello vesti lastumaalla.

Mie kyselin velloltani:

"Mitäs vestät velloseni?
Vain vestät sotivenettä,
Sotalaiva'a lakutat?

Vello vasten vastaeli:

"Ei oo' niitä maitakaana;
En vestä' vesivenettä,
Sotilaiva'a lakutaʿ,
Vestän kuolleelle kotia,
Kadonneelle kartanoa."

"Ken meiltä kotonta kuoli"?
"Jo emo kotonta kuoli."

Minä itkien tupahan:

"Millä mie pesen emoni?

Ostan saksan saippuaista,
Sillä mie pesen emoni.

Millä vaatitsen emoni?

Ostan linnan liessinkiä,
Sillä vaatitsen emoni.

Millä vyötitsen emoni?

Ostan silkkiä syleltä,
Sillä vyötitsen emoni.

Pääskyläinen

Pääskyläinen päivä lintu,
Yö lintu lepakko lintu
Lenteli kesäsen päivän,
Sykysyisen yön pimeän,

Etsi maata ma'ataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa;

Löynnyt ei maata ma'ataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.

Lensi suurelle mä'elle,
Korkealle kukkulalle;
Näki laivasen merellä,
Punamaston purjehtivan,

Lensi laivan portahalle,
Laivan keulalle kemahti,
Valoi vaskisen pesosen,
Muni kultaisen munasen.

Toi Jumala suuren tuulen
Lännen kolkalta lähetti,
Laiva kaatui kallellensa,
Sysähysi syrjällensä.

Muna vierähti vetehen,
Pesä pyörähti perästä
Meren mustahan mutahan,
Sakean saven sekahan.

Tuohon saari siunahusi,
Nuori nurmi saaren päälle,
Nuori neito nurmen päälle;

Tuota käivät kaikk' kosissa,
Käivät pipit, käivät papit,
Käivät hovin hoikat herrat,
Käivät Narvan nappisaksat,

Eipä neiti nuoille mennyt.
Tulipa viimen Nurmi Tuomas,

Otti neitosen rekehen,
Löipä ohjalla oritta,
Helmiruoskalla hevoista;

Hepo juoksi tie helisi,
Kangas kultainen kulisi,
Reki rautainen ramisi,

Vemmel piukki pihlajainen,
Ulvoit ukset Uuden Linnan
Vinkuit Viipurin veräjät,

Tuota neittä vietäessä,
Kulta'a kul'ettaessa.

Comments