Kalevala Runo 35 Selityksin

Viidesneljättä runo

     1   Kullervo, Kalervon poika,
     2   sinisukka äijön lapsi,
     3   sai tuosta elelemähän
     4   alla varjon vanhempien;
     5   ei saanut älyämähän,
     6   miehen mieltä ottamahan,
     7   kun oli kaltoin kasvateltu,

    7. kaltoin: vinosti, tässä: nurinkurisesti.

     8   tuhmin lasna tuuiteltu
     9   luona kalton kasvattajan,

    9. kalton: nurjan.

    10   tuon on tuhman tuuittajan.
    11   Poika työlle työnteleikse,
    12   raaolle rakenteleikse.

    12. Raaolle (raato) rakenteleikse: työntekoon hankkiutuu.

    13   Kaalasi kalastamahan,

    13. Kaalasi: läksi.

    14   nuotan suuren souantahan.
    15   Itse tuossa noin sanovi,
    16   airo käessä arvelevi:
    17   "Veänkö väen mukahan,

    17-20. Veänkö väen mukahan: soudanko kaikesta voi mastani, vai niinkuin aseet l. varustimet (»asut») vaativat.

    18   souan tarmoni takoa
    19   vai veän asun mukahan,
    20   souan tarpehen takoa?"
    21   Perimies perältä lausui,
    22   sanan virkkoi, noin nimesi:
    23   "Jos veät väen mukahan,
    24   souat tarmosi takoa,
    25   et vetäne purtta poikki
    26   etkä hankoja hajalle."
    27   Kullervo, Kalervon poika,
    28   veälti väen mukahan,
    29   souti tarmonsa takoa:
    30   souti poikki puiset hangat,
    31   katajaiset kaaret katkoi,
    32   venon haapaisen hajotti.

    32. Venon haapaisen: »Haapaiset veneet olivat kepeämpiä, eivätkä pehkauntuneet vedessä niin pian, kun mäntyiset» (L).

    33   Sai Kalervo katsomahan.
    34   Sanan virkkoi, noin nimesi:
    35   "Ei sinusta soutajaksi!
    36   Souit poikki puiset hangat,
    37   katajaiset kaaret katkoit,
    38   koko haapion hajotit!

    38. haapion: veneen. Haapio on vielä pienen veneen nimitys Suursaarella; alkuaan haapa puusta kovertamalla saatu vene; vrt. kuuttiin 50: 504.

    39   Mene nuotan tarvontahan!
    40   Lienet tarpoja parempi."
    41   Kullervo, Kalervon poika,
    42   meni nuotan tarvontahan.

    42. nuotan tarvontahan: nuottaa vedettäessä pelotellaan kaloja tarpoimella nuotan perään. Ensin alkavat soutumiehet kahdelta puolen »kihoa panna» nostamatta tarvointa kokonaan vedestä. Kun nuotan perä l. povi tulee aivan lähelle, ruvetaan tarpomaan, s. o. kiivaasti pieksämään vettä.

    43   Itse tuossa tarpoimelta

    43. tarpoimelta: porkka kädestä, jo tarpoessaan; kts. 18: 128.

    44   sanan virkkoi, noin nimesi:
    45   "Tarvonko olan takoa,
    46   panen miehuuen nojassa
    47   vai panen asun mukahan,
    48   tarvon tarpehen takoa?"
    49   Vetäjä sanansa virkki:
    50   "Mi on siitä tarpojasta,

    50-2. Mi on siitä tarpojasta: »Arveli Kullervoa tavalliseksi mieheksi, joka kyllä saisi kaiken voimansa liikkeelle panna» (L).

    51   ku ei tarvo olan takoa,
    52   pane miehuuen nojassa!"
    53   Kullervo, Kalervon poika,
    54   tarpaisi olan takoa,
    55   pani miehuuen nojassa:
    56   ve'en velliksi seotti,
    57   tarpoi nuotan tappuroiksi,

    57. tappuroiksi: rohtimiksi.

    58   kalat liivaksi litsotti.

    58. liivaksi litsotti, tässä: mäsäksi survoi.

    59   Sai Kalervo katsomahan.
    60   Sanan virkkoi, noin nimesi:
    61   "Ei sinusta tarpojaksi!
    62   Tarvoit nuotan tappuroiksi,
    63   ruumeniksi pullot rouhit,

    63. Ruumeniksi: paljaiksi pehuiksi.

    63. pullot: kohot, laudukset.

    63. rouhit: murskasit.

    64   selykset paloin paloitit!

    64. Selykset: ylipaulat.

    65   Lähe viemähän vetoja,

    65. vetoja: veroja, maaveroja.

    66   maarahoja maksamahan!
    67   Lienet matkassa parempi,
    68   taipalella taitavampi."
    69   Kullervo, Kalervon poika,
    70   sinisukka äijön lapsi,
    71   hivus keltainen, korea,
    72   kengän kauto kaunokainen,
    73   läksi viemähän vetoja,
    74   maajyviä maksamahan.

    74. Maajyviä: jyväveroa.

    75   Vietyä vetoperänsä,
    76   maajyväset maksettua
    77   rekehensä reutoaikse,

    77. reutoaikse: kts. 3: 484.

    78   kohennaikse korjahansa.

    78. Kohennaikse: kts. 3: 74.

    79   Alkoi kulkea kotihin,
    80   matkata omille maille.
    81   Ajoa järyttelevi,
    82   matkoansa mittelevi
    83   noilla Väinön kankahilla,
    84   ammoin raatuilla ahoilla.

    84. Ammoin raatuilla ahoilla: aikoja jo ahona olleilla mailla, s. o. entisillä kaskimailla, joiden viljelyksestä jo oli pitkä aika kulunut.

    85   Neiti vastahan tulevi,
    86   hivus kulta hiihtelevi

    86. Hivus kulta: kultahiuksinen.

    87   noilla Väinön kankahilla,
    88   ammoin raatuilla ahoilla.
    89   Kullervo, Kalervon poika,
    90   jo tuossa piättelevi;

    90. piättelevi: nim. hevosta, kts. s. 114.

    91   alkoi neittä haastatella,
    92   haastatella, houkutella:
    93   "Nouse, neito, korjahani,
    94   taaksi maata taljoilleni!"

    94. taljoilleni: kts. 11: 205.

    95   Neiti suksilta sanovi,
    96   hiihtimiltä hiioavi:

    96. hiioavi: vastaa moittien(?).

    97   "Surma sulle korjahasi,
    98   tauti taaksi taljoillesi!"
    99   Kullervo, Kalervon poika,
   100   sinisukka äijön lapsi,
   101   iski virkkua vitsalla,
   102   helähytti helmivyöllä.

    102. helmivyöllä: kts. 8: 214.

   103   Virkku juoksi, matka joutui,
   104   tie vieri, reki rasasi.
   105   Ajoa järyttelevi,
   106   matkoansa mittelevi
   107   selvällä meren selällä,
   108   ulapalla aukealla.
   109   Neiti vastahan tulevi,
   110   kautokenkä kaaloavi

    110. Kautokenkä: kts. 4: 176.

   111   selvällä meren selällä,
   112   ulapalla aukealla.
   113   Kullervo, Kalervon poika,
   114   hevoista piättelevi,
   115   suutansa sovittelevi,

    115-16. Suutansa sovittelevi: »Ottaa leppeän muodon ja puhuu kauniilla sanoilla» (L).

   116   sanojansa säätelevi:
   117   "Tule korjahan, korea,
   118   maan valio, matkoihini!"

    118. Maan valio: Inaankuulu (saduissa tav.).

   119   Neiti vastahan sanovi,
   120   kautokenkä kalkuttavi:

    120. kalkuttavi: sanoa paukauttaa.

   121   "Tuoni sulle korjahasi,
   122   Manalainen matkoihisi!"
   123   Kullervo, Kalervon poika,
   124   sinisukka äijön lapsi,
   125   iski virkkua vitsalla,
   126   helähytti helmivyöllä.
   127   Virkku juoksi, matka joutui,
   128   reki vieri, tie lyheni.
   129   Ajavi karettelevi,

    129. Ajavi karettelevi: kts. 10: 13.

   130   matkoansa mittelevi
   131   noilla Pohjan kankahilla,
   132   Lapin laajoilla rajoilla.
   133   Neiti vastahan tulevi,
   134   tinarinta riioavi

    134. Tinarinta: kts. 4: 428.

    134. riioavi (riiata): pauhaa,

   135   noilla Pohjan kankahilla,
   136   Lapin laajoilla rajoilla.
   137   Kullervo, Kalervon poika,
   138   hevoistansa hillitsevi,
   139   suutansa sovittelevi,
   140   sanojansa säätelevi:
   141   "Käy, neito, rekoseheni,

    141 ja seur. Käy, neito, rekoseheni: Säkeistä lausuu Ahlqvist: »Tyttö antaa hänelle ynseän vastauksen, mutta kun Kullervo, väkisin kopattuaan hänet rekeensä, aukasee arkkunsa ja näyttelee hänelle »hopeitansa, kultasuita sukkia ja hopeapäitä vöitä», niin taltuu tyttö. Tässä paikassa annettu psykologinen kuvaus on hyvä, mutta vielä parempi on tuo kultuurihistoriallinen» (Kalevalan karjalaisuus, siv. 136).

   142   armas, alle vilttieni,
   143   syömähän omeniani,
   144   puremahan päähkeniä!"
   145   Neiti vastahan sanovi,
   146   tinarinta riuskuttavi:

    146. riuskuttavi: tiuskii.

   147   "Sylen, kehno, kelkkahasi,

    147. Sylen j. n. e.: sylki ylenkatseensa merkiksi.

   148   retkale, rekosehesi!
   149   Vilu on olla viltin alla,
   150   kolkko korjassa eleä."
   151   Kullervo, Kalervon poika,
   152   sinisukka äijön lapsi,
   153   koppoi neion korjahansa,
   154   reualti rekosehensa,

    154. Reualti: kiskalsi.

   155   asetteli taljoillensa,
   156   alle viltin vieretteli.
   157   Neiti tuossa noin sanovi,
   158   tinarinta riitelevi:
   159   "Päästä pois minua tästä,
   160   laske lasta vallallensa
   161   kunnotointa kuulemasta,
   162   pahalaista palvomasta,

    162. palvomasta: kts. 18: 420.

   163   tahi potkin pohjan puhki,
   164   levittelen liistehesi,

    164. liistehesi: puusäleet, joista reen pohjallinen oli Vitsaksilla nidottu, kts. kuv. 103.

   165   korjasi pilastehiksi,
   166   rämäksi re'en retukan!"

    166. Rämäksi re'en retukan: kts. 3: 108.

   167   Kullervo, Kalervon poika,
   168   sinisukka äijön lapsi,
   169   aukaisi rahaisen arkun,
   170   kimahutti kirjakannen;
   171   näytteli hope'itansa,
   172   verkaliuskoja levitti,
   173   kultasuita sukkasia,
   174   vöitänsä hopeapäitä.

    174. Vöitänsä hopeapäitä: vrt. ylempänä olevaa Ahlqvistin selitystä (ss. 141-4).

   175   Verat veivät neien mielen,
   176   raha muutti morsiamen,
   177   hopea hukuttelevi,

    177. hukuttelevi: houkuttelee.

   178   kulta kuihauttelevi.

    178. kuihauttelevi: Viehättelee.

   179   Kullervo, Kalervon poika,
   180   sinisukka äijön lapsi,
   181   tuossa neittä mairotteli,

    181. mairotteli: houkutteli.

   182   kuihutteli, kutkutteli,

    182. kuihutteli: Viehätteli.

   183   käsi orosen ohjaksissa,
   184   toinen neitosen nisoissa.
   185   Siinä neitosen kisasi,
   186   tinarinnan riu'utteli

    186. riu'utteli: vaivutteli.

   187   alla vaipan vaskikirjan,

    187. vaskikirjan: vaskilangoilla kirjatun.

   188   päällä taljan taplikkaisen.

    188. taplikkaisen: pilkullisen, täplikkään. »Taplikas talja oli kalliimpi, kun yksivärinen ja varsinki kosioidessa tarpeellinen»

   189   Jo antoi Jumala aamun,
   190   toi Jumala toisen päivän.
   191   Niin neiti sanoiksi virkki,
   192   kysytteli, lausutteli:
   193   "Mist' olet sinä sukuisin,
   194   kusta, rohkea, rotuisin?

    194. rotuisin: syntyisin, peräisin.

   195   Lienet suurtaki sukua,
   196   isoa isän aloa."
   197   Kullervo, Kalervon poika,
   198   sanan virkkoi, noin nimesi:
   199   "En ole sukua suurta,
   200   enkä suurta enkä pientä,
   201   olen kerran keskimäistä:
   202   Kalervon katala poika,
   203   tuhma poika tuiretuinen,

    203. tuiretuinen: älytön.

   204   lapsi kehjo keiretyinen.

    204. kehjo: kehno.

    204. keiretyinen: kykenemätön, saamaton.

   205   Vaan sano oma sukusi,
   206   oma rohkea rotusi,

    206. rotusi: kts. 1: 342.

   207   jos olet sukua suurta,
   208   isoa isän aloa!"
   209   Neiti varsin vastoavi,
   210   sanan virkkoi, noin nimesi:
   211   "En ole sukua suurta,

    211 ja seur. En ole sukua suurta: »Tytön hiljainen kertomus onnettomuutensa syystä hyvin sopii Suomalaisen luontoon. Joku toinen hänen sijassansa olisi sanaakaan virkkamatta heti tehnyt, mitä hän sitte vasta teki» (L).

   212   enkä suurta enkä pientä,
   213   olen kerran keskimäistä:
   214   Kalervon katala tyttö,
   215   tyhjä tyttö tuiretuinen,
   216   lapsi kehjo keiretyinen.
   217   "Ennen lasna ollessani
   218   emon ehtoisen eloilla
   219   läksin marjahan metsälle,
   220   alle vaaran vaapukkahan.
   221   Poimin maalta mansikoita,
   222   alta vaaran vaapukoita;
   223   poimin päivän, yön lepäsin.
   224   Poimin päivän, poimin toisen;
   225   päivälläpä kolmannella
   226   en tiennyt kotihin tietä:
   227   tiehyt metsähän veteli,
   228   ura saatteli salolle.

    228. Ura: polku (esim. lehmän ura).

   229   "Siinä istuin jotta itkin.
   230   Itkin päivän jotta toisen;
   231   päivänäpä kolmantena
   232   nousin suurelle mäelle,
   233   korkealle kukkulalle.
   234   Tuossa huusin, hoilaelin.
   235   Salot vastahan saneli,
   236   kankahat kajahtelivat:
   237   'Elä huua, hullu tyttö,
   238   elä, mieletöin, melua!
   239   Ei se kuulu kumminkana,
   240   ei kuulu kotihin huuto.'
   241   "Päivän päästä kolmen, neljän,
   242   viien, kuuen viimeistäki
   243   kohennihin kuolemahan,

    243. Kohennihin: valmistauduin.

   244   heitihin katoamahan.
   245   Enkä kuollut kuitenkana,
   246   en mä kalkinen kaonnut!

    246. kalkinen: kts. 23: 605.

   247   "Oisin kuollut, kurja raukka,
   248   oisin katkennut, katala,
   249   äsken tuosta toisna vuonna,
   250   kohta kolmanna kesänä
   251   oisin heinänä helynnyt,

    251. helynnyt: kahissut(?).

   252   kukoistellut kukkapäänä,
   253   maassa marjana hyvänä,
   254   punaisena puolukkana,
   255   nämät kummat kuulematta,
   256   haikeat havaitsematta."

    256. Haikeat: kts. 7: 223.

   257   Sai toki sanoneheksi,
   258   kerran kertoelleheksi:
   259   heti repsahti re'estä,

    259. repsahti: syöksähti äkkiä.

   260   siitä juoksihe jokehen,
   261   kosken kuohu'un kovahan,
   262   palavahan pyörtehesen.
   263   Siihen surmansa sukesi,

    263. sukesi: valmisti.

   264   kuolemansa kohtaeli;
   265   löyti turvan Tuonelassa,

    265-6. Löyti turvan Tuonelassa: »Löysi Tuonelassa sen turvan ja tunnon rauhan, jota mailmassa ei enää voinut saada»

   266   armon aaltojen seassa.
   267   Kullervo, Kalervon poika,
   268   pyyhältihe korjastansa,

    268. Pyyhältihe: syöksähti.

   269   alkoi itkeä isosti,
   270   valitella vaikeasti:
   271   "Voi poloinen, päiviäni,
   272   voipa, kurja, kummiani,
   273   kun pi'in sisarueni,
   274   turmelin emoni tuoman!
   275   Voi isoni, voi emoni,
   276   voi on valtavanhempani!
   277   Minnekä minua loitte,
   278   kunne kannoitte katalan?
   279   Parempi olisin ollut
   280   syntymättä, kasvamatta,
   281   ilmahan sikeämättä,
   282   maalle tälle täytymättä.
   283   Eikä surma suorin tehnyt,
   284   tauti oike'in osannut,
   285   kun ei tappanut minua,
   286   kaottanut kaksiöisnä."
   287   Veitsin länkensä levitti,

    287. levitti: hajotti (vimmoissaan).

   288   rauoin rahnoi rahkehensa,

    288. rahnoi rahkehensa: repi ruomansa.

   289   hyppäsi hyvän selälle,
   290   hyvän laukin lautasille.
   291   Ajavi palasen maata,
   292   pikkaraisen piirrältävi,
   293   päätyvi ison pihoille,

    293. Päätyvi: saapuu.

   294   oman taaton tanterelle.
   295   Emo päätyvi pihalle:
   296   "Oi emoni, kantajani!
   297   Kun oisit, emo kuluni,

    297. emo kuluni: äiti vanhani

   298   synnyteltäissä minua
   299   pannut saunahan savua,
   300   lyönyt saunan salpa päälle,
   301   tukahuttanut savuhun,
   302   kaottanut kaksiöisnä,
   303   vienyt hurstilla vetehen,

    303. hurstilla: kts. 23: 48.

   304   upotellut uutimella,

    304. uutimella: kts. 37: 164.

   305   luonut tuutusen tulehen,

    305, 306. tuutusen, liekun: kts. 31: 85-6.

   306   liekun lietehen sysännyt!
   307   "Oisiko kylä kysynyt:
   308   'Missä tuutunen tuvasta,
   309   mitä sauna salpa päällä?'
   310   Sinä oisit vastannunna:
   311   'Tuutusen tulessa poltin,
   312   liekun liesivalkeassa.
   313   Saunassa te'in ituja,
   314   ma'ustelin maltahia.'"
   315   Emo ennätti kysyä,
   316   vanhempansa tutkaella:
   317   "Mi sinulla, poikaseni,
   318   mikä kumma kuulumassa?
   319   On kuin Tuonelta tulisit,
   320   Manalalta matkoaisit!"
   321   Kullervo, Kalervon poika,
   322   sanan virkkoi, noin nimesi:
   323   "Jo nyt on kummat kuulununna,
   324   turmiot tapahtununna,
   325   kun pi'in oman sisaren,
   326   turmelin emoni tuoman!
   327   "Tulin viennästä vetojen,
   328   maarahojen maksannasta.
   329   Päätyi neito vastahani;
   330   mie tuota kisauttelin:

    330. tuota kisauttelin: hänen kanssaan kisailin.

   331   se oli sisarueni,

    331. Se oli sisarueni: »Se kesällä ennen marjatiellekadonnut Kullervon sisar» (L).

   332   se oman emoni lapsi!
   333   "Se jo surmansa sukesi,
   334   kuolemansa kohtaeli
   335   kosken kuohu'un kovahan,
   336   palavahan pyörtehesen.
   337   Itse en nyt tieäkänä,
   338   arvoa, älyäkänä,
   339   kunne surmani sukean,
   340   kunne, kurja, kuoletaime:
   341   suuhun ulvovan sutosen,
   342   karhun kiljuvan kitahan
   343   vainko vatsahan valahan,
   344   meren hauin hampahisin?"
   345   Emo tuon sanoiksi virkki:
   346   "Ellös menkö, poikaseni,
   347   suuhun ulvovan sutosen,
   348   karhun kiljuvan kitahan
   349   eläkä vatsahan valahan,
   350   hauin hirmun hampahisin!
   351   Onpa suurta Suomen nientä,

    351. Suomen nientä: Suomenniemeksi ovat venäjän-karjalaiset kutsuneet Suomea, niinkuin runollisesti suomalaisetkin toisinaan.

   352   sankoa Savon rajoa

    352. Sankoa (sankkoa'š): pak-sua.

   353   piillä miehen pillojansa,

    353. pillojansa: kts. 20: 588.

   354   hävetä pahoja töitä,
   355   piillä vuotta viisi, kuusi,
   356   ynnähän yheksän vuotta,

    356. Ynnähän: yhtensä, kokonaista.

   357   kunnes aika armon tuopi,
   358   vuoet huolen huojentavi."
   359   Kullervo, Kalervon poika,
   360   sanan virkkoi, noin nimesi:
   361   "Enkä lähe piilemähän,

    361 ja seur. Enkä lähe piilemähän: »Nyt koston himo taas yht'äkkiä leimahti mieleensä ja syrjäytti kaikki muut ajatukset» (L).

   362   en, paha, pakenemahan!
   363   Lähen surman suun esille,
   364   Kalman kartanon oville,
   365   suurille sotasijoille,
   366   miesten tappotanterille:
   367   viel' on Unto oikeana,
   368   mies katala kaatamatta,
   369   kostamatta taaton kohlut,

    369, 370. kohlut, mahlat: kts. 31: 111-12.

   370   maammon mahlat maksamatta,
   371   muistamatta muutki vaivat,
   372   itseni hyvin-piännät."


Comments