Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Pietarin Lehti‎ > ‎

Wanhan Tytön Matkamuistelmia – Osa 4 / 8

Wanhan tytön matkamuistelmia – Pietarin Lehti
Wanhan tytön matkamuistelmia – Pietarin Lehti

Tielle kun pääsimme, seisattui hevoinen vieläkin kerran; mutta nyt jätimmekin sen siihen ja kiirehdimme lähellä olevan kylän ensimäiseen taloon.

Sisään pääsimme helpolla: ovi olikin auki. Talossa jo tupa lämpisi, vaikka oli pyhä aamu: näkyi ett’ei ollut emäntä “aamu-torkku!” Kohta saimme sian tulen luonna, jossa nyt ilomielin vaatteitamme kuivatimme. Tuvassa oli muutenkin lämmin “kuin poron pesässä!” Enemmän kun kymmenen nuorta rekruttia loikoivat lattialla ja lavitsoilla, — ja siitä se hyvä lämpö tupaan jo ennen truvankin kiini panemista.

Talon emäntä kun kuuli hevoisemme tielle jääneen, käski poikansa sen noutamaan, mutta mitenkäs tuon olisi saattanut sallia: hän ehkä kärkkyydestä kurkistaa kuormaamme, ja meneppäs takaa mitä siitä sitten seuraisi. Läksin siis itse pojan kanssa ulos, ja kohta oli konimme portin edessä hyviä talon heiniä syömässä.

Kun uudestaan sisään tulin, särpi Helena jo jotakin varia; ja kohta minäkin sain savituopin käteeni — laidoillaan lämpöistä kohvia. Ja tämä oli oikeen ihme! Nyt ei enää mitä haastaakaan: “kohvia juodaan jo venossa sekä venon takana”. Mutta että jo silloin sitä Skuoritsan seurakunnassa sai, sitä ei suinkaan olisi osannut odottaa; vaan sama nainen kuuluikin olleen täältä rantapuolelta tuotu.

Ei se nyt ollut tavallista kohvia, — no, kysy sitä: kunhan vaan oli vetelää ja lämmintä.

Kohvileikkilöjä ei talossa vielä näkynyt: savi-paassa se keitettiin ja kruskista juotiin. “Saahharnitsaa” ei ollut; ja sitä ei ole vielä tänäpäivänäkään, ei joka talossa meidänkään puolella; missä säilytetään sokuria spitska karppiloissa, missä taas vanhoissa kyntteli-jaloissa — joista jo se kohta on poikessa johon kynttilä pantiin.

Wasta mennelläkin viikolla tuli minun juotavaksi kohvia suuren padan laidasta, johon slifkiksi tuli vaan se mitä padan reunoihin oli maidosta jäänyt, ja sokuri palat antoi juottaja taskustaan, kun parhaasta säilöstä ainakin.

Rekruttien “tjätkä” läheni Helenaa ja kohta alkoi iloinen leikkipuhe tuon irviskon sotamiehen ja ylväksen tytön kesken; Helena, näette, oli hyvin suuri ja lihava tyttö. Waan eipä toisia poikasia iloittanut: useammat heistä peittelemättä itkivät ja melkeen kaikki olivat kovin alakuloiset ja murheelliset. Heitä, näette, paraillaan vietiin sinne Sivastooppoliin, mihin kaikki minun ikäseni nuoret menivät ja katoisivat.

Oh, ajattelin, jos olisin mies, niin menisin samassa tuonne turkkilaisien keskelle ja tappaisin kerrassaan heitä monta sataa, ett’ei huolisi heidän tähdensä viattomien kyyneleitä vuodattaa ja murheelliset olla!

Comments