Leonid Andreinpoika Gildi Kirjasta

Sisältö

  1. 1 Robert Vinosen Arvio Gildin Venäjänkielisestä Kirjasta
    1. 1.1 Henkilötietoja Robert Juhanan Poika Vinosesta
  2. 2 Tärkeimpiä Päätöksiä, Päiväkäskyjä, Säännöksiä Ja Asetuksia, Joiden Perusteella Neuvostoliitossa Toteutettiin Suomalaisten Kansanmurhaa
    1. 2.1 20.03.1922 Päivätty Työläis-ja Talonpoikaispuolueen Keskuskomitean Politbyroon Istunnon Pöytäkirja...
      1. 2.1.1 25.03.1935 Päivätyn Operaation Toteuttamisohjeet
      2. 2.1.2 17.10.1937 Päivätty Andreas Paavalin Poika Haimia Koskeva Tuomiopäätös...
      3. 2.1.3 Leningradin Alueellisen Oikeuden Puhemiehistön Päätös
      4. 2.1.4 27.08.1956 Andreas Paavalin Poika Haimia Koskeva Tuomiopäätös Kumottiin...
      5. 2.1.5 18.11.1938 Päivätty Päätös
      6. 2.1.6 19.11.1944 Hyväksytty Päätös N 6973 ”Leningradin Alueella Aikaisemmin Asuneen Inkerinsuomalaista Alkuperää Olevan Väestön Siirrosta Suomesta”.
      7. 2.1.7 19. 09.1945 Vahvistettu Määräys N13925 Pc...
      8. 2.1.8 7.05.1947 Päivätty Stalinin Allekirjoittama Määräys N 5211 Pc...
      9. 2.1.9 21.05.1947 Päivätty SNTL:n Sisäasiain Ministerin Määräys N 00544
      10. 2.1.10 20.04.1950. Ote Karjalais-Suomalaisen Neuvostotasavallan Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean Istunnon Pöytäkirjasta N 65
      11. 2.1.11 27.08.1956 Andreas Paavalin Poika Haimia Koskeva Tuomiopäätös Kumottiin...
      12. 2.1.12 7.03.1991 Päivätty SNTL:n Korkeimman Neuvoston Asetus ”Pakkosiirrettyjä Kansoja Kohtaan Käytettyjen Rankaisutoimenpideasiakirjojen Toteamisesta Laittomiksi ...
      13. 2.1.13 Korkeimman Neuvoston Vahvistama Laki ”Vainottujen Kansojen Rehabilitaatiosta”
      14. 2.1.14 26.04.1991 ”Vainottujen Kansojen Rehabilitaatiosta” -lain Soveltamisen Järjestyksestä.
      15. 2.1.15 24.08.1991 Päivätty Asetus SNTL:n Turvallisuuskomitean Arkistoista
      16. 2.1.16 18.05.1992 Annettu Todistus N 10/32 -II -58864 Pakollisesta Evakuoinnista Kolpinan Kaupungista V. 1942 Kansallisuuden Perusteella.
      17. 2.1.17 23.06.1992 Päivätty Asetus Rajoittavien Merkintöjen Poistamisesta Lainsäädännöllisistä Ja Muista Asiakirjoista...
      18. 2.1.18 29.06.1993 Päivätty Venäjän Federaation Korkeimman Neuvoston Asetus ”Venäjänsuomalaisten Rehabilitaatiosta”
      19. 2.1.19 Suomesta Palanneet Saavat Venäjän Federaation Vastavakoilun Palvelusta Arkistotodistuksia Siellä Heistä Olemassa Olevista Tiedoista...
      20. 2.1.20 Arkistotodistus
      21. 2.1.21 16.09.1995 Vahvistettu Asetus Vainottujen Kansojen Alueellisen Rehabilitaation Toteuttamisen Toimenpiteistä.

Robert Vinosen Arvio Gildin Venäjänkielisestä Kirjasta

Liite 1.

Pietarissa vuonna 2003 ilmestyneen kirjan alaotsikko ”Suomalaisten salattu kansanmurha Venäjällä ja sen seuraamukset vuosina 1930 -- 2002” saattaa ehkä ihmetyttää asiaan perehtymätöntä lukijaa vuosiluvuilla 1930 -- 2002. Sisältyväthän ajanjaksoon Hrushtshovin hallinnon aikainen suojasää, Gorbatšovin uudistukset ja Jeltsinin hallinnon aikaiset rehabilitaatiot. Eivätkö sitten stalinilaiset kauhukuvat olekaan menneisyyttä? Valitettavasti eivät. Leonid Gildin historiallisen teoksen sekä sen suomenkielisen käännöksen ilmestyminen on oikeutettua juuri siitä syystä, että tämä kysymys ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan vielä nykypäivinäkään.

Rankaisutoimenpiteitä on ihmiskunnan historian aikana käytetty aina ja kaikkialla. Mutta ainoastaan Venäjällä 20. vuosisadalla vainottiin kokonaisia kansoja. On todettava, että Leningradin alueella asuva suomalaisväestö joutui kansanmurhan kohteeksi ensimmäisenä. Jo 1920-luvun lopulla, useita vuosia ennen kun Hitler Saksassa valmistautui ratkomaan juutalaisongelmaa, oli Neuvostoliitossa jo esillä ”inkerinsuomalaisten ongelma”. Inkerin kansaan kohdistuneet iskut saattoivat jäädä ulkopuolisilta huomaamatta, sillä kansan pirstominen venyi vuosikymmeniksi. Suomalaiset jäivät Venäjällä myös musertavien sosiaalisten tapahtumien viimeisiksi uhreiksi, sillä vielä nykyäänkään, vuonna 2005, ei tähän ongelmaan ole löytynyt oikeudenmukaista ratkaisua.

Rankaisutoimenpiteiden kohteeksi joutuneisiin muihin kansoihin verrattuna, kuten tšetšeneihin ja Krimin tataareihin, jotka siirrettiin muutamassa päivässä yhteisille pakkosiirtoalueille, inkerinsuomalaiset joutuivat ripoteltaviksi ympäri laajaa valtiota. Useat heistä menehtyivät, mutta suuri osa asuu edelleenkin karkotusalueilla ilman mahdollisuutta palata kotiseudulleen, koska kotitalo on joko uutisasukkaiden käytössä tai jo kadonnut maan päältä.

Muinaisuuden tutkija saattoi löytää joitakin osittain jo lahonneita asiakirjoja. Historiantutkija Leonid Gildin aineiston lähteinä sen sijaan ovat elävät todistajat, joiden todistusaineisto polttaa näppejä. Kirjaan liitettyyn teloitettujen inkerinsuomalaisten luetteloon sisältyy yli 1 400 inkerinsuomalaisen kohtalo. Jokaisesta teloitetusta tiedotetaan hyvin lyhyesti henkilön pidätys-, tuomio-ja teloitusaika. Vangitsemisen ja teloituksen välinen aika oli suunnilleen pari kuukautta. Lukiessaan näitä lakonisia tiedotteita, joissa vain nimet muuttuvat, lukijalle saattaa tulla tunne, että hän seuraa tunteettoman koneiston metodista toimintaa.

Vuosikymmeniä myöhemmin annetuissa rehabilitaatiotodistuksissa todetaan: ”Tietoja teloitus-ja hautauspaikasta ei ole olemassa, koska joukkorankaisutoimenpiteiden vuosina näitä seikkoja ei rekisteröity”.

Näin ollen luonnollinen oikeus löytää läheisen ihmisen hautauspaikka pysyy yhä ongelmana, joka tuskin koskaan ratkeaa.

Mutta toisen ongelman luulisi olevan ratkaistavissa. Kysymys koskee niiden vähälukuisten ihmisten oikeutta palata entisille asuinsijoilleen, jotka ovat selvinneet hengissä pakkosiirto-olosuhteissa ja vankileireillä. Tämä oikeus on jopa vahvistettu kyseisen kirjan sivuilla painetuissa ja maan hallituksen vahvistamissa asetuksissa. Mutta kirjan tekijä toteaa: Käsitellessään poliittisten vainojen historiaa Neuvostoliitossa historiantutkijat vakuuttuivat Sisäasiainministeriön ylivoimaisuudesta. Miten voidaan luonnehtia nykyistä Pietarin ja Leningradin alueen Sisäasiainministeriön johtoa, joka ei ole yli 10 vuoden aikana täyttänyt presidentin määräyksiä?

Mistä tämä kertoo? Presidentit vaihtuvat, mutta jonkinlainen pimeyden voima yhä sitkeästi säilyttää ilkitöiden seuraamuksia. Itse asiassa se jatkaa tunteettoman koneiston aloittamaa toimintaa.

On kuitenkin eräs erikoisuus, joka erottaa nykyisiä Sisäasiainministeriön byrokraatteja entisistä ihmisluita ja -kohtaloita jauhavista hammasrattaista. Tämän on huomannut Leonid Gildi ja se on hänen historiallisen työnsä eräs tärkeimmistä teemoista.

Erona on se, että entisen Sisäasiain kansankomissariaatin elimet olivat puolueen ja korkeimman valtiovallan johdon, joka oli päättänyt karkottaa suomalaiset Leningradista ja Leningradin alueelta, assimiloida ja tuhota heidät fyysisesti, tahdon toteuttajia. Nykyään sen sijaan ne ovat aloitteellisia korkeimman vallan päätösten täyttämättä jättämisessä.

Nykyisen korkeimman vallan tahto kaikuu huutavan äänenä korvessa lukuisissa hallituksen vahvistamissa asetuksissa ja päätöksissä. Mutta hammasrattaat jatkavat pyörimistään ja ne jarruttavat tehokkaasti puhdistautumista murheellisesta menneisyydestä. Ilman anteeksipyyntöä ja katumusta, aineellisen ja kulttuuriperinnön palautusta ei ole ajateltavissa yhteiskuntamme todellista demokratisoitumista. Juuri tätä entisten korkeimman tahdon toteuttajien jälkeläiset jarruttavat.

Törmäsin tähän ilmiöön selvittäessäni isäni Juhana Juhanan poika Vinosen kohtaloa, joka pidätettiin syyskuussa vuonna 1941. Elokuussa vuonna 1996 sain Leningradin Turvallisuuspalvelusta todistuksen, jonka loppulauseessa luki: johannes Pietarin poi/za Vinonen on rehabilitoitu. Oli pakko huomauttaa isännimen virheellisyydestä sekä muistuttaa tutkinta-asiakirjan ja arkistokappaleen numerot. Kuukauden kuluttua sain uuden virheettömän todistuksen. Äitini oli pyynnöstään jo vuonna 1954 saanut todistuksen siitä, että hänen miehensä oli ”rintamalla ollessaan vuoden 1941 lokakuussa kadonnut tietymättömiin”. Isäni pidätyksen ja ”katoamisen” välinen aika oli puolitoista kuukautta, jonka kuluttua teloitus-ja hautauspaikkaa ei enää rekisteröity.

Leonid Gildin kirja herättää muistoja jokaisessa meistä. Tästä johtuu laaja yhteiskunnallinen kiinnostus teosta kohtaan ja sen saama vastakaiku. Henkilökohtaisesti totalitaarisen valtiojärjestelmän kauhuja ja kieroutta kokeneena kirjan tekijä vetää magneetin tavoin puoleensa sosiaalisesti läheisiä ihmiskohtaloita ja hengenheimolaisia. Huomattavan osan kirjasta muodostavat ihmisten vilpittömät ja totuudenmukaiset kirjeet. He ovat huolissaan tulevaisuudesta, koska menneisyys pitää heitä yhä otteessaan. Menneisyys on seitsemän sinetin takana uusien arkistonhoitajien tarrautuvissa käsissä, vaikka koko muun maailman vastaavat arkistot ovat jo aikoja sitten olleet käyttäjille avoimia.

Arkistoaineiston saavuttamattomuus on historiantutkijan mukaan ilmeinen todistus siitä, ettei valtiovallalla ole aikomustakaan kumota Neuvostoliitossa asuneiden inkerinsuomalaisten leimaamista ”valtiolle vaaralliseksi” kansaksi. Aikoinaan melkeinpä jokaisesta inkerinsuomalaisesta kylästä ”löydettiin” vakoojia ja tihutyöntekijöitä. Kulakit eli varakkaat talonpojat olivat eri asia, sillä suomalaisten luonteeseen ei kuulunut tyytyä köyhyyteen. Henkilökohtaisesti en tunne lainkuuliaisempaa kansaa kuin maanmieheni ovat. Avataanpa siis arkistot ja katsotaan, millä konstein nämä ihmiset on saatu muuttumaan maansa Vihollisiksi. Mutta se onkin valtiosalaisuus!

Kaikkea Leonid Gildin tutkimukseen sisältyvää aineistoa on lyhyessä lausunnossa mahdoton luetella. Haluaisin kuitenkin kiinnittää lukijan huomion Pietarin juutalaisten, gheton asukkaiden ja keskitysleirien vankien yhdistyksen puheenjohtajan P. Rubinšikin toteamukseen, joka kirjoitti: Kyllä, me olemme kansallinen yhdistys siitä syystä, ettei yhtäkään kansaa, kärsi se fasismin vainoista kuinka syvästi tahansa, ole rangaistu kuolemantuomiolla syntyperänsä tähden, paitsi juutalaisia. (Izvestija, 17.04.2001).

Hän erehtyy. Syntyperänsä tähden kuoli Neuvostoliiton valtiovallan rikollisten toimien seurauksena puolet inkerinsuomalaisesta kansasta.

Vainoista kärsivät tietenkin suuressa määrin myös venäläiset, mutta prosenttiyksikköinä tarkasteltuna inkerinsuomalaisten menetykset ylittivät kaikkien muiden maan kansallisuuksien kärsimät vahingot. Tämän lisäksi muita kansallisuuksia ei estetty palaamasta synnyinseudulleen, mutta inkerinsuomalaiset asuvat vielä nykyäänkin pääsääntöisesti synnyinseutunsa ulkopuolella entisillä pakkosiirtoalueilla. Asiakirjallisia todisteita lukija löytää tämän kirjan sivuilta. Lukekaa viestejä Jakutskista, Omskista, Krasnojarskista sekä muilta yhtä kaukaisilta seuduilta. Ne auttavat ymmärtämään niiden ihmisten tuskaa, joiden elämä olisi saattanut olla aivan toisenlaista...

Herää pakostakin hämmentävä kysymys: miksi vuosisatoja Inkerinmaalla asuneet rauhaa rakastavat asukkaat joutuivat yhtäkkiä siinä määrin bolševikkien hallitusjärjestelmän epäsuosioon, että heidät oli jauhettava pakkotyöleirien pölyksi? Asian selvittämiseksi on tapahtumia seurattava historialliselta tasolta.

Neuvostoliiton Sisäasiain kansankomissariaatin toimet kuten koko maan elämäkin olivat riippuvaisia ulkopoliittisista suuntauksista. Maan ulkopolitiikan aggressiivinen luonne oli puolestaan seurausta kommunistien kesken vallitsevasta maailmanlaajuisen sosialistisen vallankumouksen konseptiosta. Sosialismin voiton ehtona Neuvostoliitossa katsottiin olevan sen yhtäjaksoinen leviäminen tai levittäminen muihin maihin. Yksinkertaisemmin sanottuna neuvostoihmisten elämän sisällöksi tuli valmistautuminen pitkäaikaiseen sotaan tämän maailmanlaajuiseksi tarkoitetun sosialismin levittämiseksi. Itsenäinen Suomi, joka suojasi Eurooppaa pohjoisessa, oli määrä valloittaa ensimmäisenä. Inkerinmaan puhdistus alkoi 10 vuotta ennen hyökkäystä Suomeen. Hitler ei huomannut, että Stalinin oikea saksijalka ojentautui Suomen yli lähemmäksi Ruotsin malmivaroja. Vasta silloin kun sen vasen saksijalka uhkasi Romanian öljylähteitä, Stalinin entinen liittolainen päätti iskeä ensimmäisenä. Kahden suuruudenhullun johtajan geopoliittisissa vehkeilyissä Inkerimme hukkui eikä kukaan huomannut sitä.

Poiketen kirjan sisällöstä ei voi olla mainitsematta nykyisiä tapahtumia Venäjän Federaatioon kuuluvassa suomalais-ugrilaisessa Marin tasavallassa, marin kielellä Mari Elissä on yli 750'000 asukasta, heistä noin puolet mareja. Marilaisia virkamiehiä uhkaillaan, painostetaan ja irtisanotaan viroistaan omassa tasavallassaan, samoin opettajia marinkielisissä kouluissa, vaaleihin osallistuneille kansallisille edustajaehdokkaille kasataan esteitä ja heitä kohtaan käytetään fyysistä väkivaltaa. Nämä ilmiöt muistuttavat suuressa määrin tilannetta Inkerinmaalla 1930-luvulla. Unkari, Suomi ja Viro ilmaisivat protestinsa Marin tapahtumien johdosta. Inkerinsuomalaiset eivät sen sijaan 1930-luvulla saaneet osakseen minkäänlaista kansainvälistä myötätuntoa.

Kuten aikoinaan pelastettiin Kalevalan runot, on historiantutkija vuosien työn tuloksena kerännyt talteen vähälukuisen Inkerin kansan kärsimykset ja toiveet. Tiettävästi tämä työ jatkuu.

Kirjan sivuilla valaistaan L. Gildin tieteellistä työtä sekä hänen yhteiskunnallista toimintaansa, jota voidaan kiitollisuudella nimittää kansalliseksi urotyöksi.

Henkilötietoja Robert Juhanan Poika Vinosesta

Robert Juhanan poika Vinonen syntyi v. 1939 Leningradin alueen Suosaaren kylässä. Syyskuussa vuonna 1941 hänen isänsä Juhana Juhanan poika Vinonen pidätettiin ja teloitettiin. Robert Vinonen päätti vuonna 1956 Petroskoissa ammattikoulun ja työskenteli sorvaajana Äänisentehtaalla. Vuonna 1961 hän siirtyi opiskelemaan Moskovan A. M. Gorkille nimettyyn Kirjallisuusinstituuttiin, jossa hän väitteli vuonna 1972 kirjallisuuden alalta.

Robert Vinonen työskenteli venäjänkielisten aikakauslehtien ”Nuori kaarti”, ”Edistys” ja ”Neuvostokirjailija” -toimituksissa. Vuonna 1987 hänestä tuli Kirjallisuusinstituutin kaunokirjallisuuden käännöstyön oppituolin johtaja.

Robert Vinonen on julkaissut Moskovassa ja Petroskoissa 13 runokokoelmaa, kirjallisuusarvosteluja sekä historiallisen teoksen ”Kuoleman syy on teloitus”, joka kertoo inkerinsuomalaisten kohtalosta NL:ssa. Robert Vinonen on kääntänyt Arvo Turtiaisen ja muiden suomalaisten kirjailijoiden runoja venäjän kielelle. Hänen ansiostaan ilmestyivät ensi kertaa venäjäksi myös useat ”Kantelettaren” runot.

1990-luvun lopulta alkaen Robert Vinonen on asunut Helsingissä. Hän on Venäjän Kirjailijaliiton jäsen, Suomen venäjänkielisten kirjailijoiden yhdistyksen kunniapuheenjohtaja, PEN-klubin suomalaisen keskuksen jäsen ja Pietarin Suomalais-ugrilaisen tiedeakatemian varsinainen jäsen.

Tärkeimpiä Päätöksiä, Päiväkäskyjä, Säännöksiä Ja Asetuksia, Joiden Perusteella Neuvostoliitossa Toteutettiin Suomalaisten Kansanmurhaa

Liite 2.

20.03.1922 Päivätty Työläis-ja Talonpoikaispuolueen Keskuskomitean Politbyroon Istunnon Pöytäkirja...

  1. Maan keskuksissa ja kuvernementeissa tulee perustaa salaisia johtokomissioita arvoesineiden takavarikointia varten... Kaikkiin komissioihin tulee kuulua kuvernementtien puoluekomiteoiden sihteerin tai agitaatio-ja propagandaosaston johtajan.

  2. Keskuskomissioon kuuluvat tov. Kalinin, puheenjohtaja, Jakovlev ja Sapronov... Keskuskomissio kokoontuu kerran viikossa tov. Trotski mukaan luettuna.

  3. Kuvernementeissa ja kaupungeissa komissioon kuuluu pataljoonan tai prikaatin komissaari tai poliittisen osaston päällikkö.

  4. Mainittujen salaisten komissioiden rinnalle perustetaan nälkäänäkevien avustamiskomiteoiden yhteyteen virallisia komissiota arvoesineiden viralliseksi vastaanottamiseksi, uskovaisten kanssa neuvottelemiseksi yms.

  5. Jokaisessa kuvernementissa pidetään epävirallinen agitaatioviikko ja ennakkovalmistelut arvoesineiden takavarikoimiseksi (siitä tiedottamatta).

  6. Samanaikaisesti tulee hajaannuttaa papistoa ottaen valtiovallan suojelukseen ne papit, jotka puoltavat takavarikointia...


  1. Tunnettuja pappeja ei tule häiritä kampanjan loppuun asti, mutta epävirallisesti heitä on varoitettava ja otettava allekirjoitus siitä, että yhteenottojen sattuessa he ovat vastuussa ensimmäisinä.

  2. Takavarikointi on parasta aloittaa sellaisesta kirkosta, jossa on lojaali pappi. Jos sellaista ei löydy, tulee aloittaa tärkeimmästä kirkosta, varmistaen kaikki yksityiskohdat. (Lähikaduilla tulee olla kommunisteja, kansalaisten kokoontumisia ei tule sallia. Sotilasyksikön tulee olla lähettyvillä jne.)

  3. Kaikkialle, mihin vain on mahdollista, kirkkoihin, kokouksiin, kasarmeihin, tulee lähettää nälkäänäkevien edustajia kiirehtimään arvoesineiden luovutusta.

  4. Takavarikoitujen kirkollisten arvoesineiden vastaanottopaikkoihin nälkäänäkevien avustamiskomiteoiden yhteyteen tulee päästää lojaaleja papiston edustajia...

  5. Mahdollisiin uskovaisten taholta tuleviin ehdotuksiin arvoesineiden rahallisesta lunastuksesta on viitattava siihen, että kysymykset on ratkaistava tapauskohtaisesti nälkäänäkevien avustamiskomiteoiden keskuskomissiossa, eikä takavarikointia tule missään tapauksessa keskeyttää...

L. Trotskij

25.03.1935 Päivätyn Operaation Toteuttamisohjeet

(Leningradin alueen ja Karjalan rajavyöhykkeen puhdistuksesta kulakeista ja neuvostovastaisista aineksista rankaisutoimenpitein) 25. maaliskuuta 1935 Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon päällikkö Zakovskij sai pyynnöstään yksityiskohtaiset operaation valmistelu-ja toteuttamisohjeet:

  1. Leningradin alueen ja Karjalan rajavyöhykkeen puhdistus kulakeista ja neuvostovastaisista aineksista rankaisutoimenpitein on toimitettava kahdessa vuorossa. Ensimmäinen vuoro -- 22 km laajuinen rajavyöhyke, toinen vuoro -- 100 km rajavyöhyke (erikoiset alue-ja rajapiirit) ja 50 km laajuinen Karjalan rajavyöhyke.

  2. Ensimmäisen vuoron operaatio on aloitettava 1. huhtikuuta ja päätettävä 25. huhtikuuta. Samanaikaisesti on aloitettava valmistelut operaation toisen vuoron toteuttamiseksi.

  3. Henkilöt, jotka ovat osoittautuneet syyllisiksi vastavallankumoukselliseen toimintaan, tulee eristää muista karkotettavista, suorittaa nopea tutkinta ja lähettää asia alueoikeuden ja Sisäasiain kansankomissariaatin Erikoisneuvottelukunnan käsiteltäväksi.

  4. Operaation aikana on lujitettava rajan vartiointia käyttäen siihen kaikkia rajavartion joukko-osastoja sekä tukiasemia. On ryhdyttävä varotoimiin rankaistavien pakenemisen estämiseksi rajan yli. Operaatiossa saa käyttää tarvittavassa määrin sisämaan vartiointiosastoja rajavyöhykkeen sisällä, päästämättä niitä rajalinjalle ja heikentämättä kohteiden vartiointia.

  5. Rajavyöhykkeen puhdistusoperaatio on toteutettava Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin henkilöstön voimin. Sen vahvistukseksi on lupa käyttää kolmannen rajavartijakoulun ja puoluekorkeakoulun kurssilaisia, määräämättä heitä kuitenkaan junien päälliköiksi. Operaatioryhmien apuna voidaan käyttää neuvostojen, puolueen ja kommunistisen nuorisojärjestön aktivisteja.

  6. Suunnittelemanne päivämäärä 1. vuoron -- 3'547 perheen -- pakkosiirroksi rajavyöhykkeeltä vahvistetaan. Pakkosiirto on toimitettava koko piirissä samanaikaisesti.

  7. Pakkosiirtolaiset lähetetään: 1'000 perhettä Tadzikistaniin, 316 perhettä Karjalasta Länsi-Siperiaan, loput Kazahstaniin.

  8. Entisiä punapartisaaneja, puna-armeijalaisten perheitä ja ulkomaiden kansalaisia ei pakkosiirretä.

  9. Pakkosiirtolaiset tarkistetaan henkilökohtaisesti ja heidät kirjataan Sisäasiain kansankomissariaatin Yhdistetyn poliittisen päähallinnon v:n 1933 määräyksen N 042 mukaisesti. Jokaisesta perheestä tulee olla Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon päätös.

  10. Pakkosiirrettäviksi joutuvat vain ne perheet, joissa on vähintään yksi työkykyinen perheenjäsen.

  11. Kaikille pakkosiirtolaisille on varattava 2 kuukauden ruokavarasto sekä vaatteita ja jalkineita. Jokaista viittä perhettä kohden tulee olla 1 hevonen sekä mahdollisuuksien mukaan lehmä. Pakkosiirtolaisilla on lupa ottaa mukaansa kotitalousesineitä 30 puutaan asti (1 puuta : 16 kg) ja rahaa rajoituksitta. Lämpimän ruoan valmistamiseksi matkan aikana tulee jokaiseen junaan lisätä kaksi kenttäkeittiötä ja tähän tarkoitukseen tulee jokaiseen junaan lisätä kaksi vaunua.

  12. Pakkosiirtolaisten lähettäminen matkaan on suoritettava junalasteittain. Pakkosiirtolaisten matkustaminen itsenäisesti on ankarasti kiellettyä. Pakkosiirtolaisten valvonta matkan aikana sekä junien komendanttien nimittäminen annetaan Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon toimeksi. Tähän tehtävään ei tule määrätä rajavalvonnan tai sisämaan vartiojoukkoja.

  13. Kaikkien perheiden päähenkilöt tai perheen pään asemassa olevat työkykyiset henkilöt on pidätettävä 5 -- 7 päivää ennen pakkosiirron alkua.

  14. Operaation johtamiseksi paikalle komennetaan Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon alaisia operatiivisia yksiköitä turvaamaan täsmällinen järjestys ja raja-alueiden vakaa poliittinen tilanne.

  15. Tiedottakaa kolmen vuorokauden sisällä Turvallisuuspalvelun päähallinnolle junien kokoamisasemat, perheiden, ihmisten, eläinten, tavaralastien ja tarvittavien vaunujen määrät jokaiselta asemalta, samoin junien lähtöajat. Pakkosiirtolaisten junia tulee lähettää yksi vuorokaudessa. Junien liikenteen aikataulut lähetetään myöhemmin.

  16. Operaation aikana tulee päivittäin suoran linjan välityksellä klo 20 mennessä tiedottaa: pidätettyjen perheiden päähenkilöiden ja yksinäisten määrä, kuulustelujen tulokset, tiedot vastavallankumouksellisesta toiminnasta, tutkinnanvastaisista toimista, takavarikoitujen aseiden määrästä, tapahtumista ja yhteenotoista.

17.10.1937 Päivätty Andreas Paavalin Poika Haimia Koskeva Tuomiopäätös...

Ote Leningradin alueen Sisäasiain ministeriön kansankomissariaatin hallinnon erikoisen kolmosryhmän pöytäkirjasta N 100 17.08.1937

Andreas Paavalin poika Haimi, syntynyt v. 1876 Leningradin alueen Vsevolozskin piirin Pappilanaution kylässä, kulakki, kansalaisuus -- SNTL, leski, päättänyt kyläkoulun, puolueeton, vuonna 1933 tuomittu 1 vuodeksi töihin työojennusleirille. Ennen pidätystä työskenteli yksityistaloudessaan Pappilanaution kylässä.

Syytetään osallisuudesta vallankumouksenvastaisen ryhmän toimintaan, vallankumouksenvastaisesta agitaatiosta, kolhoosijärjestelmän panettelusta, neuvostovallan vaatimusten sabotoinnista, hän ei kylvänyt eikä maksanut veroja.

Syyllisyytensä tunnusti vain osittain, hänen syyllisyytensä on paljastettu syytettyjen I. I. Saukkosen, I. M. Putkisen, P. M. Putkisen ja N. M. Putkisen näytöillä.

Andreas Paavalin poika Haimi tuomitaan VSFNT:n rikoslain § 58 -- 10 -- 11 mukaisesti teloitettavaksi.

Akti

Leningradin alueen Sisäasiain ministeriön kansankomissariaatin hallinnon erikoisen kolmosryhmän pöytäkirjan N 100 17.08.1937 mukainen Andreas Paavalin poika Haimia koskeva teloitustuomio on 21.10.1937 pantu täytäntöön.

Leningradin alueen Sisäasiain ministeriön
kansankomissariaatin hallinnon komendantti,
Turvallisuuspalvelun vanhempi luutnantti (Polikarpov)
21.10.1937

Leningradin Alueellisen Oikeuden Puhemiehistön
Päätös

Puheenjohtaja Ivanov, jäsenet Murov ja Krasnakov sekä syyttäjä Andrejevskij käsittelivät 27.08.1956 Leningradin alueen prokuraattorin protestia Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon erikoisen kolmosryhmän 17.10.1937 langettaman tuomiopäätöksen johdosta, jonka mukaan korkeimman asteen rangaistukseen -- teloitettaviksi tuomittiin:

  • Saukkonen Ivan Ivanovitš synt. v.1901
    Leningradin alueen Vsevološskin piirin Pappilanaution kylässä.

  • Putkinen Pavel Matvejeviö, synt. v.1870
    Leningradin alueen Vsevološskin piirin Pappilanaution kylässä.

  • Putkinen Ivan Matvejeviö, synt v.1891
    Leningradin alueen Vsevološskin piirin Pappilanaution kylässä.

  • Haimi Pavel Semenovö, synt. v.1878
    Leningradin alueen Vsevolonkin piirin Pappilanaution kylässä.

  • Haimi Andrei Pavloviö, synt. v.1876
    Leningradin alueen Vsevološskin piirin Pappilanaution kylässä.

Ojennustyöleirille 10 (kymmeneksi) vuodeksi tuomittiin:

  • Putkinen Petr Matvejevic, synt. v. 1907
    Leningradin alueen Vsevološskin piirin Pappilanaution kylässä.

Lueteltujen henkilöiden syyksi laskettiin heidän osallisuutensa Pappilanaution kylässä olleeseen vallankumouksenvastaisen kulakkiryhmän toimintaan, kolhoosilaisten terrorisointi ja tuhotöiden suorittaminen. Vuonna 1934 heidän väitettiin polttaneen kolhoosin ladon olkineen sekä kolhoosilaisen P. S. Saurosen talon.

He syyllistyivät neuvostovastaiseen agitaatioon ja propagandaan, sabotoivat tahallisesti puolueen ja neuvostovallan toimenpiteitä, pitivät yhteyttä karkotettuun kulakkiin.

Leningradin alueen prokuraattorin protestissa vaaditaan kumoamaan erikoisen kolmosryhmän 17.10.1937 langettama tuomiopäätös kaikkien tuomittujen osalta VSFNT rikoslain S 204 kohdan ”b” mukaisesti.

Tarkistettuaan Ivanovin esittelemän aineiston ja kuultuaan syyttäjä Andrejevskia, joka kannatti protestia, puhemiehistö pitää protestia oikeutettuna seuraavin perustein:

  • Asiassa ei ole koottu todisteita tuomittujen syyllisyydestä neuvostovastaiseen toimintaan. Syytteen perustana olivat syytettyjen omat tutkinnan aikana antamat sekä todistajien I. S. Heinikäisen ja I. P. Heinikäisen esittämät näytöt.

  • Syyttäjän johtopäätös siitä, että kaikki syytetyt olivat kulakkeja, paitsi Putkinen P. M. ei ilmene asian todistusaineistosta. Asian todistusaineistosta voidaan todeta, että I. I. Saukkonen, P. M. Putkinen, I. M. Putkinen, P. S. Haimi ja A. P. Haimi olivat keskivarakkaita yksityisiä talonpoikia.

  • Asian syyteaineiston perusteella ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että syytetyt olisivat tehneet tuhotöitä. Asiasta ei löydy todisteita siitä, kuka poltti talon ja ladon. Tämä syyte perustuu vain oletuksille.

  • Todistajien I. S. Heinikäisen ja I. P. Heinikäisen esittämistä näytöistä ei myöskään löydy konkreettisia tosiasioita syytettyjen neuvostovastaisesta toiminnasta. Esitetyn perusteella protestia kannattaen puhemiehistö päättää: Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon erikoisen kolmosryhmän 17.10.1937 langettama tuomiopäätös ja I. I. Saukkosta, P. M. Putkista, I. M. Putkista, P. S. Haimia ja A. P. Haimia kohtaan kumotaan ja asian käsittely lopetetaan.

27.08.1956 Andreas Paavalin Poika Haimia Koskeva Tuomiopäätös Kumottiin...

(Katso 27.08.1956...)

18.11.1938 Päivätty Päätös

(Sisäasiain kansankomissariaatin toiminnasta)

SNTL:n Kansankomissaarien neuvoston ja Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen Keskuskomitean päätös 18. marraskuuta 1938 päivätty päätös:

SNTL:n Kansankomissaarien neuvosto ja Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen Keskuskomitea toteavat, että vv. 1937 -- 1938 Sisäasiain kansankomissariaatin elimet ovat suorittaneet puolueen johdolla suuren tehtävän SNTL:n puhdistamiseksi kansan vihollisista...

Sisäasiain kansankomissariaatin elinten suorittamat laajamittaiset operaatiot Vihollisainesten kitkemiseksi ja tuhoamiseksi vv. 1937 -- 1938 yksinkertaistettuja tutkinta-ja oikeusmenetelmiä käyttäen eivät voineet olla aiheuttamatta useita suuria virheitä ja vääristelyjä Sisäasiain kansankomissariaatin elinten ja Syyttäjäviraston työssä. Tämän lisäksi Sisäasiain kansankomissariaattiin soluttautuneet kansanviholliset ja ulkomaiden vakoilijat... ovat tietoisesti vääristelleet neuvostolakeja, toimittaneet laajamittaisia ja aiheettomia pidätyksiä suojellen samanaikaisesti tuholta omia rikostovereitaan, erittäinkin niitä, jotka olivat kätkeytyneet Sisäasiain kansankomissariaatin elimiin.

... Mainitut sietämättömät puutteet Sisäasiain kansankomissariaatin elinten työssä olivat mahdollisia siitä syystä, että Sisäasiain kansankomissariaatin elimiin ja Syyttäjävirastoon soluttautuneet kansanviholliset yrittivät eristää Sisäasiain kansankomissariaatin elinten ja Syyttäjäviraston työn puolueesta sekä etäännyttää ne puolueen johdosta ja kontrollista.

Kansankomissaarien neuvosto ja Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen Keskuskomitea päättävät:

  1. Kieltää Sisäasiain kansankomissariaatin elimiä ja Syyttäjävirastoa suorittamasta minkäänlaisia laajamittaisia pidätys-ja karkotusoperaatioita.

  2. Lakkauttaa kolmos-oikeusryhmät, jotka olivat perustettu Sisäasiain kansankomissariaatin erikoiskäskykirjeillä...

19.11.1944 Hyväksytty Päätös N 6973 ”Leningradin Alueella Aikaisemmin Asuneen Inkerinsuomalaista Alkuperää Olevan Väestön Siirrosta Suomesta”.

Valtiollinen puolustuskomitea
Osa II
Päätös N 6973
19.11.1944
Moskova, Kreml

Leningradin alueella aikaisemmin asuneen inkerinsuomalaisen väestön siirrosta Suomesta.

Suomesta palaavan aikaisemmin Leningradin alueella asuneen inkerinsuomalaisen väestön majoituksen, taloudellisten olojen ja työsuhteiden järjestämisen tarkoituksessa Valtiollinen puolustuskomitea päättää:

  1. Sijoittaa Suomesta palaavat inkerinsuomalaiset Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan (VSFNT) alueelle 12'000 perhettä (noin 50'000 henkeä) mukaan luettuna Jaroslavlin alueelle 5'000 perhettä, Kalininin alueelle 3'000 perhettä, Novgorodin alueelle 2'000 perhettä, Pihkovan alueelle 1'000 perhettä ja Velikolukin alueelle 1'000 perhettä.

  2. SNTL:n Kansankomissaarien neuvoston maahan palaavien neuvostokansalaisten asioista vastaavalle valtuutetulle tov. Golikoville annetaan toimeksi toteuttaa Suomesta SNTL:n palaavien neuvostokansalaisten vastaanotto, kirjaaminen ja valvonta.

  3. Puna-armeijan selustan joukkojen päällikölle toveri Hruljeville annetaan toimeksi järjestää Suomesta neuvostokansalaisia kuljettavien junien vastaanotto, siirtolaisten, heidän omaisuutensa sekä kotieläintensä kuljetukset sijoituspaikoille, ruokailu ja lääkintäpalvelut. Tov. Hruljevia velvoitetaan avustamaan Suomesta palaavia puutetta kärsiviä neuvostokansalaisia vaatetuksella ja jalkineilla.

  4. Liikenneyhteyksien kansankomissariaatti (toveri Kaganovitc) velvoitetaan:

    a) luovuttamaan toveri Hruljevin käyttöön tarpeellinen määrän tavaravaunuja siirtolaisten, heidän omaisuutensa ja kotieläintensä kuljetukseen;

    b) takaamaan siirtolaisten kuljetukset erikoisjunilla;

    c) siirtolaisia tulee kuljettaa talviolosuhteisiin sopivissa ihmiskuljetuksiin tarkoitetuissa vaunuissa.

  5. SNTL:n Kansankomissaarien neuvoston maahan palaavien neuvostokansalaisten asioista vastaavaa valtuutettua tov. Golikovia velvoitetaan:

    a) toimittamaan ennen Suomesta muuttoa siirtolaisten lääkärintarkastus Suomen maaperällä;

    b) lähettämään jokaiselle alueelle täydet junalliset siirtolaisia pilkkomatta niitä.

  6. SNTL:n Terveydenhoidon kansankomissariaatti (toveri Miterjovia) yhdessä Puna-armeijan selustan joukkojen päällikön toveri Hruljevin kanssa velvoitetaan vastaamaan siirtolaisten lääkintäpalvelusta matkan aikana sekä majoituspaikoilla.

  7. SNTL:n Liikealan kansankomissariaatti (toveri Ljubimov) velvoitetaan järjestämään siirtolaisten saapumisen pääteasemilla lämpimän kahden ruokalajin tarjoilu.

  8. Kyseisen päätöksen kohdassa 1. luetteloitujen alueellisten toimeenpanevien komiteoiden puhemiehiä velvoitetaan:

    a) vastaanottamaan ja sijoittamaan saapuvat siirtolaiset lisämajoituksena kolhooseihin;

    b) takaamaan saapuvien siirtolaisten majoitus tyhjillään oleviin taloihin tai väliaikaisesti tiivistämällä kolhoosilaisten taloihin;

    c) avustamaan saapuvia siirtolaisia omien talojen rakentamisessa sijoituspaikoilla, asuin-ja talousrakennusten ostossa ja korjauksissa;

    d) jakamaan ennen 1.03.1945 saapuneille siirtolaisille maapalstoja maatalousosuuskunnan sääntöjen mukaisesti;

    e) avustamaan siirtolaisia kotieläinten ja siipikarjan ostossa.

  9. Siirtolaisten vastaanoton, majoituksen, taloudellisen ja työoloihin sopeutumisen järjestämiseksi päätöksen kohdassa 1. luetteloiduilla alueilla on perustettava komissio (toimikunta), johon kuuluvat alueen Yleisliittolaisen kommunistisen (bolševikkien) puolueen ensimmäinen sihteeri (puheenjohtaja), alueen toimeenpanevan komitean puhemies ja Sisäasiain ministeriön kansankomissariaatin hallinnon päällikkö. Komissioille myönnetään lupa luoda alueen vastuullisista työntekijöistä koostuva siirtolaisasioita käsittelevä 6 -- 8 hengen toimintayksikkö, vapauttaen heidät siirtoajan loppuun asti kaikista muista tehtävistä.

  10. Alueellisia komissioita velvoitetaan:

    a) määrittelemään kolmen päivän sisällä piirien siirtolaisten majoitustehtävät ja perustamaan niissä piirikomissiot siirtolaisten majoituksen järjestämiseksi, joihin kuuluvat piirin Yleisliittolaisen kommunistisen (bolševikkien) puolueen ensimmäinen sihteeri (puheenjohtaja), piirin toimeenpanevan komitean puhemies ja Sisäasiain ministeriön kansankomissariaatin piiriosaston päällikkö;

    b) lähettämään raja-alueiden vastaanottopaikkoihin oman alueen valtuutettuja johtohenkilöitä vastaanottamaan ja ohjaamaan siirtolaisten junia majoituspaikoille;

    c) järjestämään siirron ajaksi rautateiden risteysasemille siirtolaiskeskuksia;

    d) lähettämään jokaiseen piiriin oma valtuutettu johtohenkilö piirikomissioiden avustamiseksi siirtolaisten sijoittamisessa;

    e) järjestämään kolhooseissa, joihin tulevia siirtolaisia vastaanotetaan, niille tarkoitettujen asuintalojen valmennus sekä niiden, jotka luovutetaan siirtolaisille että kolhoosilaisten talojen, joihin heidät väliaikaisesti tiivistämällä majoitetaan;

    f) esittämään kymmenen päivän sisällä Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan (VSFNT:n) Kansankomissaarien neuvostolle piirienmukainen majoitussuunnitelma, merkiten lähimmät rautatieasemat ja tiedot valmiudesta siirtolaisten vastaanottamiseksi.

  11. Tiedottamaan alueiden Yleisliittolaisen kommunistisen (bolševikkien) puolueen ensimmäisille sihteereille ja toimeenpanevan komitean puhemiehille heidän henkilökohtaisesta vastuustaan siirtolaisten vastaanottamisessa, majoituksessa, taloudellisten ja työolojen järjestämisessä.

  12. Siirrosta vastaaville alueellisille komissioille myönnetään lupa käyttää siirtolaisten ja heidän omaisuutensa kuljetuksiin saapumisasemalta sijoituskolhooseihin valtiollisten ja paikallisten yritysten moottori-ja hevosajoneuvoja, kolhoosit mukaan lukien.

  13. VSFNT:n Maatalouden kansankomissariaatti (tov. Benediktov) velvoitetaan järjestämään siirtolaisten Suomesta tuoman karjan eläinlääkäritarkastus.

  14. VSFNT:n Valtiollinen pankki (toveri Jemcenko) velvoitetaan järjestämään siirtolaisille Suomen markkojen vaihto neuvostoseteleihin.

  15. Siirtolaisille myönnetään kyseisen päätöksen kohtaa 3. vastaavat etuudet:

    a) Siirtolaiset vapautetaan vv. 1945 -- 1946 kaikista valtiollisista raha veroista, vakuutusmaksuista ja v. 1945 maatalous-ja karjataloustuotteiden luovutuksista valtiolle;

    b) Siirtolaisten matkakulut, omaisuuden ja eläinten kuljetukset sekä heidän lääkintäpalvelut rajalta sijoituskohteisiin siirretään valtion laskuun.

  16. Hankinta -- alan kansankomissariaatti (tov. Dvinskoi) velvoitetaan luovuttamaan alueiden toimeenpaneville komiteoille 1'200 tonnia ruokaviljaa myytäväksi puutetta kärsiville siirtolaisille heidän sijoituspaikoillaan valtion hyväksymin hinnoin enintään 100 kg perhettä kohti, mukaan luettuna Jaroslavlin toimeenpanevalle komitealle 500 tonnia, Kalininin toimeenpanevalle komitealle 300 tonnia, Novgorodin toimeenpanevalle komitealle 200 tonnia, Pihkovan ja Velikolukin toimeenpaneville komiteoille 100 tonnia viljaa kullekin.

  17. Kansankomissaarien neuvoston yhteydessä olevaa Metsänsuojelun päähallinto velvoitetaan erottamaan siirtolaisille hakkuualueita rakennustarpeiden hankkimiseksi asuin-ja talousrakennuksia varten Kalininin, Novgorodin, Pihkovan, Velikolukin ja Jaroslavin alueiden toimeenpanevien komiteoiden tilausten perusteella.

  18. Maatalouspankille annetaan lupa myöntää lainaa sitä tarvitseville siirtolaisille heidän asuinpaikoillaan talojen ostoon ja rakentamiseen, rakennusten korjauksiin ja taloudellisiin hankintoihin 10 tuhanteen ruplaan asti taloutta kohti takaisinmaksuajalla 5 vuotta.

  19. SNTL:n Kansankomissariaatti (tov. Zverev) velvoitetaan myöntämään VSFNT:n Kansankomissaarien neuvostolle SNTL:n Kansankomissaarien neuvoston reservivarastosta siirtolaistoiminnan kuluihin 5 miljoonaa ruplaa.

  20. SNTL:n Kansankomissariaatin yhteydessä toimivaa Pääöljyhuoltoa velvoitetaan varamaan Valtiollisen puolustuskomitean reservivarastosta 200 tonnia bensiiniä siirtolaisten kuljetuksiin.

  21. Suomesta maahan palaavien neuvostokansalaisten siirto määrätään suoritettavaksi 5. joulukuuta v. 1944 -- 15. tammikuuta v. 1945 välisenä aikana.

  22. SNTL:n Kansankomissaarien neuvoston maahan palaavien neuvostokansalaisten asioista vastaavaa valtuutettua toveri Golikovia velvoitetaan tarkistamaan 1. joulukuuhun mennessä valmius siirtolaisten lähettämiseksi ja vastaanottamiseksi sekä tiedottamaan siitä SNTL:n ja VSFNT:n Kansankomissaarien neuvostoille.

Valtiollisen puolustuskomitean
puhemiehen sijainen
V. Molotov

19. 09.1945 Vahvistettu Määräys N13925 Pc...

SNTL:n Kansankomissaarien neuvosto
Määräys N13925 pc
19.09.1945 Moskova, Kreml

  1. Sallia Velikolukin, Kalininin, Novgorodin, Pihkovan ja Jaroslavlin alueiden toimeenpaneville komiteoille matkustuslupien myöntäminen entisille asuinsijoilleen ja perheiden yhdistämiseksi (paitsi Leningradiin ja rajaseuduille) venäläisille, karjalaisille, virolaisille ja muille kansalaisille (ei inkerinsuomalaisille) sekä Isänmaalliseen sotaan osallistuneiden inkerinsuomalaisten sotilaitten perheille, jotka ovat siirretty mainituille alueille 19.11.1944 päivätyn Valtiollisen puolustuskomitean päätöksen N 6973 mukaisesti.

  2. SNTL:n Sisäasiain ministeriön kansankomissariaatin Miliisin päähallintoa velvoitetaan antamaan ohjeet alueiden Miliisihallinnoille matkustuslupien myöntämisestä entisille asuinsijoilleen palaaville ja perheiden yhdistämistarkoituksessa Velikolukin, Kalininin, Novgorodin, Pihkovan ja Jaroslavlin alueiden toimeenpanevien komiteoiden myöntämillä matkustusluvilla kohdassa 1. mainituille kansalaisille.

SNTL:n Kansankomissaarien neuvoston
puheenjohtajan sijainen
N. Voznesenskij

7.05.1947 Päivätty Stalinin Allekirjoittama Määräys N 5211 Pc...

Omavaltaisesti Leningradin alueelle palanneiden inkerinsuomalaisten karkotuksesta.

Täysin salainen
SNTL:n Ministerien neuvosto
Määräys N5211 pc
7.05.1947 Moskova, Kreml

  1. Kieltää asuminen Leningradin alueella suomalaista kansallisuutta olevilta henkilöiltä, jotka ovat pakollisesti evakuoitu Leningradista ja Leningradin alueelta Isänmaallisen sodan aikana sekä Suomesta palanneilta inkerinsuomalaisilta, paitsi Isänmaalliseen sotaan osallistuneita suomalaisia ja inkerinsuomalaisia, joilla on hallituksen myöntämiä kunniamerkkejä sekä heidän perheidensä jäseniä.

  2. Velvoittaa SNTL:n Sisäasiain ministeriö:

    a) poistamaan passisääntöjen mukaan kahden kuukauden sisällä Leningradista ja Leningradin alueelta entisille asuinsijoilleen palanneet suomalaista kansallisuutta olevat henkilöt sekä inkerinsuomalaiset ja lähettämään heidät entisille asutuspaikoilleen.

    b) suomalaista kansallisuutta oleville henkilöille sekä inkerinsuomalaisille, jotka ovat pakollisesti evakuoitu Leningradista ja Leningradin alueelta sekä Suomesta palanneille inkerinsuomalaisille antaa passit, jotka rajoittavat asumista 1. kategorian alueilla.

  3. Antaa VSFNT:n Ministerien neuvostolle toimeksi valmistella ja esittää kuukauden sisällä SNTL:n Ministerien neuvostolle ehdotuksia kolhoosilaisten siirtämisestä Leningradin alueelle VSFNT:n muilta alueilta.

SNTL:n Ministerien neuvoston puheenjohtaja
I. Stalin

21.05.1947 Päivätty SNTL:n Sisäasiain Ministerin Määräys N 00544

Sisältö:

Toimenpiteistä suomalaista kansallisuutta olevien henkilöiden sekä Suomesta palanneiden inkerinsuomalaisten poistamiseksi Leningradista ja Leningradin alueelta.

Kieltää SNTL:n Ministerien neuvoston määräyksen N 5211 pc 7.05.1947 mukaisesti asuminen Leningradin alueella suomalaista kansallisuutta olevilta henkilöiltä, jotka ovat pakollisesti evakuoitu Leningradista ja Leningradin alueelta Isänmaallisen sodan aikana sekä Suomesta palanneilta inkerinsuomalaisilta, paitsi Isänmaalliseen sotaan osallistuneita suomalaisia ja inkerinsuomalaisia, joilla on hallituksen myöntämiä kunniamerkkejä sekä heidän perheiden jäseniä.

Määrään:

  1. Leningradin alueen Sisäasiain ministeriön hallinnon päällikön kenraali-luutnantti Siktorovin on passisääntöjen mukaisesti 2 kuukauden sisällä poistettava Leningradista ja Leningradin alueelta entisille asuinsijoilleen palanneet suomalaista kansallisuutta olevat henkilöt, jotka ovat pakollisesti evakuoitu Leningradista ja Leningradin alueelta Isänmaallisen sodan aikana sekä Suomesta palanneet inkerinsuomalaiset ja lähetettävä heidät entisille asutuspaikoilleen, paitsi Isänmaalliseen sotaan osallistuneita suomalaisia ja inkerinsuomalaisia, joilla on hallituksen myöntämiä kunniamerkkejä sekä heidän perheittensä jäseniä, joille myönnetään lupa asua Leningradissa ja Leningradin alueella.

    Poistettavien henkilöiden passit on vaihdettava, merkiten niihin passisääntöjen pykälä 38, jonka mukaan kielletään asuminen 1. luokan, kielletyillä sekä SNTL:n rajaseutualueilla.

  2. Jaroslavlin, Kalininin, Velikolukin, Pihkovan ja Novgorodin alueiden Sisäasiain ministeriön hallintojen päälliköiden tulee vaihtaa passit Suomesta palanneille inkerinsuomalaisille merkiten niihin passisääntöjen pykälä 38.

  3. Toimenpiteiden toteuttamisen tuloksista tiedottaa SNTL:n Sisäasiain ministeriölle 1.08.1947 mennessä.

SNTL:n Sisäasiain ministeri
kenraali-eversti
S. Krugloz

20.04.1950. Ote Karjalais-Suomalaisen Neuvostotasavallan Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean Istunnon Pöytäkirjasta N 65

Erikoismappi
Erittäin salainen
Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan
Kommunistisen (bolševikkien) puolueen Keskuskomitea
BC/65-35 Ministerineuvostolle, Valtiolliselle turvallisuusministeriölle.
20. huhtikuuta 1950.

Ote Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan Kommunistisen puolueen Keskuskomitean istunnon pöytäkirjasta N 65

1. joulukuuta 1949 päivätyn Kommunistisen (bolševikkien) puolueen Keskuskomitean ja Ministerineuvoston päätöksen osittaisesta muutoksesta toverit Kuznetsov, Sykiäinen, Jegorov, Andropov.

Kommunistisen (bolševikkien) puolueen Keskuskomitean byroo päättää:

  1. Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan Kommunistisen (bolševikkien) puolueen Keskuskomitean ja Ministerineuvoston 1. joulukuuta 1949 päivätyn päätöksen kohta 2. ”Inkerinsuomalaisten 8'000 perheen värväämisestä metsäteollisuuteen vuonna 1950 aiemmin värvättyjen lisäksi” peruutetaan. Inkerinsuomalaisten järjestyksellinen muutto tasavaltaan lopetetaan.

  2. Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan metsä-ja paperiteollisuuden, maatalouden ja sovhoosien ministerejä velvoitetaan välittömästi lopettamaan aiemmin tasavaltaan saapuneiden inkerinsuomalaisten lähettäminen töihin tasavallan rajapiireihin.

  3. Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan metsä-ja paperiteollisuuden ja sovhoosien ministerejä velvoitetaan 3 kuukauden sisällä työvoiman hallinnonalan sisäisen vaihdon kautta siirtämään aiemmin raja-alueille lähetetyt inkerinsuomalaiset raja-alueiden ulkopuolelle. 10. toukokuuta v.1950 mennessä sen on yhteistyössä Karjalais- Suomalaisen Valtiollisen turvallisuusministeriön kanssa esitettävä Karjalais-Suomalaisen Ministerineuvoston vahvistettavaksi suunnitelma aiemmin raja-alueille lähetettyjen inkerinsuomalaisten siirtämisestä raja-alueiden ulkopuolelle.

Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan
Kommunistisen (bolševikkien) puolueen
Keskuskomitean sihteeri
J. Andropov

27.08.1956 Andreas Paavalin Poika Haimia Koskeva Tuomiopäätös Kumottiin...

Leningradin alueellisen oikeuden puhemiehistön
Päätös

Puheenjohtaja Ivanov, jäsenet Murov ja Krasnakov sekä syyttäjä Andrejevskij käsittelivät 27.08.1956 Leningradin alueen prokuraattorin protestia Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon erikoisen kolmos-ryhmän 17.10.1937 langettaman tuomiopäätöksen johdosta, jonka mukaan korkeimman asteen rangaistukseen -- teloitettaviksi tuomittiin:

  • Saukkonen Ivan Ivanovitš synt. v.1901
    Leningradin alueen Vsevološskin piirin Pappilanaution kylässä.

  • Putkinen Pavel Matvejevic, synt. v.1870
    Leningradin alueen Vsevološskin piirin Pappilanaution kylässä.

  • Putkinen Ivan Matvejevic, synt v.1891
    Leningradin alueen Vsevološskin piirin Pappilanaution kylässä.

  • Haimi Pavel Semenovc, synt. V.1878
    Leningradin alueen Vsevolonkin piirin Pappilanaution kylässä.

  • Haimi Andrei Pavlovic, synt. V.1876
    Leningradin alueen Vsevolonkin piirin Pappilanaution kylässä.

Ojennustyöleirille 10 (kymmeneksi) vuodeksi tuomittiin:

  • Putkinen Petr Matvejeviö, synt. V.19O7
    Leningradin alueen Vsevolonkin piirin Pappilanaution kylässä.

Lueteltujen henkilöiden syyksi laskettiin heidän osallisuutensa Pappilanaution kylässä olleeseen vallankumouksenvastaisen kulakkiryhmän toimintaan, kolhoosilaisten terrorisointi ja tuhotöiden suorittaminen. Vuonna 1934 heidän väitettiin polttaneen kolhoosin ladon olkineen sekä kolhoosilaisen P. S. Saurosen talon.

He syyllistyivät neuvostovastaiseen agitaatioon ja propagandaan, sabotoivat tahallisesti puolueen ja neuvostovallan toimenpiteitä.

He pitivät yhteyttä karkotettuun kulakkiin.

Leningradin alueen prokuraattorin protestissa vaaditaan kumoamaan erikoisen kolmos-ryhmän 17.10.1937 langettama tuomiopäätös kaikkien tuomittujen osalta VSFNT rikoslain § 204 kohdan ”b” mukaisesti.

Tarkistettuaan Ivanovin esittelemän aineiston ja kuultuaan syyttäjä Andrejevskia, joka kannatti protestia, puhemiehistö pitää protestia oikeutettuna seuraavin perustein:

Asiassa ei ole koottu todisteita tuomittujen syyllisyydestä neuvostovastaiseen toimintaan. Syytteen perustana olivat syytettyjen omat tutkinnan aikana antamat sekä todistajien I. S. Heinikäisen ja I. P. Heinikäisen esittämät näytöt.

Syyttäjän johtopäätös siitä, että kaikki syytetyt olivat kulakkeja, paitsi Putkinen P. M. ei ilmene asian todistusaineistosta. Asian todistusaineistosta voidaan todeta, että I. I. Saukkonen, P. M. Putkinen, I. M. Putkinen, P. S. Haimi ja A. P. Haimi olivat keskivarakkaita yksityisiä talonpoikia.

Asian syyteaineiston perusteella ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että syytetyt olisivat tehneet tuhotöitä. Asiasta ei löydy todisteita siitä, kuka poltti talon ja ladon. Tämä syyte perustuu vain oletuksille.

Todistajien I. S. Heinikäisen ja I. P. Heinikäisen esittämistä näytöistä ei myöskään löydy konkreettisia tosiasioita syytettyjen neuvostovastaisesta toiminnasta. Esitetyn perusteella protestia kannattaen puhemiehistö päättää: Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon erikoisen kolmos-ryhmän 17.10. 937 langettama tuomiopäätös ja I. I. Saukkosta, P. M. Putkista, I. M. Putkista, P. 5. Haimia ja A. P. Haimia kohtaan kumotaan ja asian käsittely lopetetaan.

7.03.1991 Päivätty SNTL:n Korkeimman Neuvoston Asetus ”Pakkosiirrettyjä Kansoja Kohtaan Käytettyjen Rankaisutoimenpideasiakirjojen Toteamisesta Laittomiksi ...

SNTL:n Korkeimman neuvoston asetus

Lakiasiakirjojen mitätöimisestä liittyen SNTL:n Korkeimman neuvoston 14.11. 1989 päivättyyn julkilausumaan ”Pakkosiirrettyjä kansoja kohtaan käytettyjen rankaisutoimenpideasiakirjojen toteamisesta laittomiksi ja oikeudenvastaisiksi ja näiden kansojen oikeuksien turvaamisesta”.

SNTL:n Korkeimman neuvoston 14.11.1989 päivättyä julkilausumaa ”Pakkosiirrettyjä kansoja kohtaan käytettyjen rankaisutoimenpideasiakirjojen laittomiksi ja oikeudenvastaisiksi toteamisesta ja näiden kansojen oikeuksien turvaamisesta” ohjeena pitäen ja syyttömästi rankaisutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden kansojen ongelmien täydellisen ratkaisun poliittisesta ja sosiaalisesta merkityksestä lähtien, Korkein neuvosto säätää:

  1. SNTL:n korkeimpien valtioelinten säätämät lait, jotka olivat perustana eräiden kansojen lainvastaisille pakkosiirroille pysyviltä asuinsioiltaan ja niiden kansalaisten vapauden rajoittamiselle sekä kansallisten ja valtiollisten muodostumien tuhoamiselle, mitätöidään.

    SNTL:n lakisääteisistä asiakirjoista poistetaan merkintä ”ei painettavaksi” sekä entisen SNTL:n Valtiollisen puolustuskomitean päätöksistä salaisuutta koskeva merkintä.

    SNTL:n ministerikabinetille (hallitukselle, ministeriölle) annetaan toimeksi muuttaa julkisiksi vastaavat SNTL:n hallituksen asiakirjat.

  2. Kumotaan:

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 28.08.1941 päivätty asetus Volgan rantaseuduilla asuvien saksalaisten siirrosta. (SNTL:n Korkeimman neuvoston tiedonantoja, 1941, N38);

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 7.09. 1941 päivätty asetus Entisen Volgan rantaseudun saksalaisten tasavallan hallinnollisesta järjestelystä. (SNTL:n Korkeimman neuvoston tiedonantoja, 1941, N40);

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 27.12.1943 päivätty asetus Kalmukian autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan lakkauttamisesta ja VSFNTzankuuluvan Astrahanin alueen muodostamisesta;

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 30.06.1945 päivätty asetus Krimin autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan muuttamisesta VSFNT: an kuuluvaksi Krimin alueeksi;

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 13.12.1955 päivätyn asetuksen pykälä 2. Oikeudellisten rajoituksien poistamisesta erikoissiirtolaisina asuvien saksalaisten ja heidän perheidensä jäsenten suhteen;

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 17.03.1956 päivätyn asetuksen pykälä 2. Oikeudellisten rajoituksien poistamisesta erikoissiirtolaisina asuvien kalmukkien ja heidän perheidensä jäsenten suhteen;

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 27.03.1956 päivätyn asetuksen pykälä 2. Oikeudellisten rajoituksien poistamisesta erikoissiirtolaisina asuvien kreikkalaisten, bulgaarialaisten, armenialaisten ja heidän perheidensä jäsenten suhteen;

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 28.04.1956 päivätyn asetuksen pykälä 2. Oikeudellisten rajoituksien poistamisesta erikoissiirtolaisina asuvien krimintataarien, balkaarien, SNTL:n kansalaisuutta olevien turkkilaisten, kurdien, hemshilien ja heidän perheidensä jäsenten suhteen, jotka olivat pakkosiirretty Suuren isänmaallisen sodan aikana;

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 16.07.1956 päivätyn asetuksen pykälä 2. Oikeudellisten rajoituksien poistamisesta erikoissiirtolaisina asuvien tsetseenien, ingushien karacajevilaisten ja heidän perheidensä jäsenten suhteen, jotka olivat pakkosiirretty Suuren isänmaallisen sodan aikana;

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 22.09.1956 päivätyn asetuksen pykälä 3. Poistaa erikoissiirtolaisten luetteloista eräiden kansalaisuutta vailla olevien ulkomaalaisten ryhmien edustajat sekä entiset ulkomaiden kansalaiset, joille on myönnetty SNTL:n kansalaisuus;

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 9.01.1957 päivätty asetus Kalmukian autonomisen alueen muodostamisesta VSFNT:n yhteyteen; SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 31.10.1957 päivätyn asetuksen pykälä 2. Rajoituksien poistamisesta erikoissiirtolaisina asuvien SNTL:n kansalaisuutta olevien azerbaidzhanilaisten suhteen, jotka olivat vuonna 1944 siirretty Gruusian sosialistisesta neuvostotasavallasta (SNT);

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 29.08.1964 päivätty asetus muutoksista SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 28.08.1941 päivättyyn asetukseen Volgan rantaseuduilla asuvien saksalaisten siirrosta. (SNTL:n Korkeimman neuvoston tiedonantoja, 1964, N52, s. 592);

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 5.09.1967 päivätyn asetuksen pykälä 2. Tataarialaista kansallisuutta olevista Krimissä asuvista kansalaisista; (SNTL:n Korkeimman neuvoston tiedonantoja, 1967, N36, s. 493);

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 5091967 päivätty päätös SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 28.04.1956 päivätyn asetuksen 2. pykälän soveltamisesta. (SNTL:n Korkeimman neuvoston tiedonantoja, 1967, N36, s. 494);

    SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 30.05.1968 päivätty päätös SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 28.04.195 6 päivätyn asetuksen 2. pykälän ja SNTL:n Korkeimman neuvoston Puhemiehistön 31.10.195 7 päivätyn asetuksen pykälä 2. soveltamisesta turkkilaisiin, kurdeihin, hemshileihin ja azerbaidzhanilaisiin, jotka aikaisemmin asuivat Gruusian sosialistisessa neuvostotasavallassa; (SNTL:n Korkeimman neuvoston tiedonantoja, 1968, N 23, s.188);

  3. On välttämätöntä, että SNTL:n presidentti ja ministerien kabinetti kumoaisivat kuukauden sisällä entisen SNTL:n Valtiollisen puolustuskomitean päätökset eri kansallisuuksien pakkosiirroista ja niihin kuuluvien kansalaisten oikeuksien rajoittamisesta.

  4. (kääntämättä: alueiden hallinnollisista toimenpiteistä s.37)

  5. SNTL:n ministerien kabinetin, valtion korkeimpien hallintoelinten ja tasavaltojen johdon on v.1991 loppuun mennessä käytännössä toteutettava rankaisutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden kansojen oikeuksien palautus, vastaavien etuuksien myöntäminen kansalaisille, jotka Isänmaallisen sodan aikana olivat mobilisoitu työkolonneihin sekä taloudellisten ja sosiaalisten olojen salliessa on määriteltävä aineellisen korvauksen määrä ja sen maksujärjestys pakkosiirretyiksi joutuneille henkilöille.

SNTL:n Korkeimman neuvoston puheenjohtaja
A. Lukjanov
Moskova, Kreml, 7.03.1991 26.04.1991

Korkeimman Neuvoston Vahvistama Laki ”Vainottujen Kansojen Rehabilitaatiosta”

VSFNT:n laki vainottujen kansojen rehabilitaatiosta. (Koko tekstiä ei ole)

... Pykälä 2.

Rankaisutoimenpiteiden alaisina pidetään kansoja (kansallisuuksia, etnisiä ryhmiä ja muita historiallisesti muovautuneita kulttuurillisia ja etnisiä yhteisöjä), joiden suhteen kansallisuuden tai muun tunnusmerkin perusteella on valtiollisella tasolla harjoitettu parjausta tai kansanmurhaa samanaikaisten pakkosiirtojen kanssa, kansallisten ja valtiollisten muodostusten lakkauttamista, rajojen muuttamista, väkivaltaisen ja terrorisoivan järjestelmän ylläpitämistä erikoissiirtoloiksi tarkoitetuilla paikkakunnilla.

...Pykälä 4.

Ei tule sallia yllytystä ja propagandaa, jonka tarkoituksena on estää rankaisutoimenpiteiden kohteena olleiden kansojen rehabilitaation toteuttaminen. Henkilöt, jotka osallistuvat sellaiseen toimintaan tai yllyttävät siihen, on saatettava oikeudelliseen edesvastuuseen lain edellyttämällä tavalla. ...Pykälä 9. Rankaisutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden kansojen kärsimä vahinko kuuluu korvattavaksi. Vahingonkorvauksien menettelytavoista kansoille ja yksityishenkilöille päätetään lainsäädännöllisesti SNTL:n, VSFNT:n ja VSFNT:an kuuluvien tasavaltojen alueilla. Vahingonkorvausten hyvitys kansoille ja yksityishenkilöille tapahtuu vaiheittain.

VSFNT:n Korkeimman neuvoston puheenjohtaja
B. N. Jeltsin
Moskova, Neuvostojen talo, Venäjä
26.04.1991

26.04.1991 ”Vainottujen Kansojen Rehabilitaatiosta” -lain Soveltamisen Järjestyksestä.

VSFNT:n Korkeimman neuvoston päätös VSFNT:n ”Vainottujen kansojen rehabilitaatiosta” -lain soveltamisen järjestyksestä.

VSFNT:n Korkein neuvosto päättää:

  1. VSFNT:n laki ”Vainottujen kansojen rehabilitaatiosta” astuu voimaan sen julkaisemisesta alkaen.

  2. Siihen mennessä kun VSFNT:n lainsäädäntö on saatettu VSFNT:n ”Vainottujen kansojen rehabilitaatiosta” -lakia vastaavaksi, ovat käytössä VSFNT:n voimassa olevat ja siihen kuuluvien tasavaltojen lait, mikäli ne eivät ole ristiriidassa kyseisen lain kanssa.

  3. VSFNT:n Ministeriön neuvoston on v. 1991 loppuun mennessä käytännössä toteutettava jokaisen rankaisutoimenpiteiden kohteeksi joutuneen kansan oikeuksien palautus ja hyväksyttävä vastaavat päätökset, huomioiden:

    kaikki VSFNT:n hallituksen, ministeriöiden ja virastojen lait ja asetukset, jotka olivat perustana rankaisutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden kansojen lainvastaisille pakkosiirroille niiden historiallisilta asuinsijoiltaan ja niihin kuuluvien kansalaisten oikeuksien rajoittamiselle sekä kansallisten ja valtiollisten muodostumien hävittämiselle, kumotaan;

    SNTL:n ministerien kabinetille ehdotetaan mitätöitäviksi kaikki SNTL:n hallituksen ministeriöiden ja virastojen, entisen SNTL:n Valtiollisen puolustuskomitean lait ja asetukset, jotka olivat olleet perustana rankaisutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden kansojen lainvastaisille pakkosiirroille niiden historiallisilta asuinsijoiltaan ja niihin kuuluvien kansalaisten oikeuksien rajoittamiselle sekä kansallisten ja valtiollisten muodostumien hävittämiselle;

    kansallisten alueiden kokonaisuuden ja ennen perustuslain vastaista väkivaltaista muutosta voimassa olleiden hallinnollisten rajojen palauttamista. Kyseisen lain soveltamisen yhteydessä on tarkkaan noudatettava voimassa olevaa lakia kansallisuuksien tasa-arvosta ja kunnioitettava muihin kansallisuuksiin kuuluvien kansalaisten etuja;

    kulttuuriarvoesineiden sekä arkistojen, jotka ovat rankaisutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden kansojen omaisuutta, palauttamista; entisten historiallisten neuvostovallan aikana laittomasti käytöstä poistettujen asuinkeskusten, piirien ja paikkakuntien nimien palauttamista;

  4. VSFNT:n Ministerien neuvoston tulee taloudellisten ja sosiaalisten olojen salliessa määritellä aineellinen korvaus ja sen maksujärjestys pakkosiirretyiksi joutuneille henkilöille.

  5. Lakien tarkistuksesta väliin. (s. 39)

  6. Lakien tarkistuksesta väliin. (s. 39)

  7. Kansallisuuksien neuvoston on valmisteltava Asetus kansallisesta kulttuuriautonomiasta, joka suojelee vähemmistökansallisuuksien oikeuksia paluualueilla.

VSFNT:n Korkeimman neuvoston puheenjohtaja
B. N. Jeltsin
Moskova, Neuvostojen talo, VSFNT
26.04.1991

24.08.1991 Päivätty Asetus SNTL:n Turvallisuuskomitean Arkistoista

Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan (VSFNT) presidentin asetus Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton (SNTL) Turvallisuuskomitean arkistoista

Tarkoituksella estää laiton SNTL:n Turvallisuuskomitean arkistojen asiakirjojen tuhoaminen VSFNT: ssa ja luoda olosuhteet niiden käyttöä varten VSFNT:n kansojen tieteen ja kulttuurin tarpeisiin, säädän:

  1. SNTL:n Turvallisuuskomitean keskuselinten ja sen VSFNT: an kuuluvien tasavaltojen, aluepiirien, alueiden, Moskovan ja Leningradin kaupunkien hallintoelinten arkistot on luovutettava VSFNT:n arkistoalan elinten hallintaan rakennuksineen, laitoksineen, henkilöstölukumäärineen sekä palkkavarantoineen.

  2. Asetuksen täytäntöönpanon tarkastus annetaan VSFNT:n Syyttäjäviraston, VSFNT:n Turvallisuuskomitean ja VSFNT:n Ministerineuvoston alaisen Arkistoalan komitean toimeksi.

  3. Kyseinen asetus astuu voimaan sen allekirjoittamisesta alkaen.

VSFNT:n presidentti
Moskova, Kreml
24. elokuuta v. 1991
B. Jeltsin

18.05.1992 Annettu Todistus N 10/32 -II -58864 Pakollisesta Evakuoinnista Kolpinan Kaupungista V. 1942 Kansallisuuden Perusteella.

SNTL:n Valtiollisen turvallisuuspalvelun komitea
Leningradin alueen hallinto
18. toukokuuta 1992. N 10/32 - II - 58864
Sankt-Peterburg

Todistus
Venäjän Federaation Turvallisuusministeriön Sankt-Peterburgin ja sen alueen hallinnon arkistovaraston asiakirjoissa todetaan:

Gildi Andreas Aatamin poika, syntynyt v. 1892 yhdessä vaimonsa Gildi Jevdokija Pietarin tyttären, syntynyt V. 1896, poikansa Gildi Leonid Andreaksen pojan, syntynyt v. 1928 ja tyttärensä Gildi Valentina Andreaksen tyttären kanssa, syntynyt v. 1939 olivat Leningradin rintaman sotaneuvoston 20. maaliskuuta v. 1942 päivätyn päätöksen N 00714 perusteella sota-ajan olosuhteissa 27. maaliskuuta v. 1942 pakollisesti evakuoidut Kolpinan kaupungista kansallisuuden perusteella.

SNTL:n Sisäasiainministeriön 23. huhtikuun V. 1954 annetun päätöksen mukaisesti kaikki pakollisesta evakuoinnista johtuvat rajoitukset Gildi Andreas Aatamin pojan, Gildi Jevdokija Pietarin tyttären, Gildi Leonid Andreaksen pojan ja Gildi Valentina Andreaksen tyttären suhteen on poistettu.

Venäjän Federaation Turuallisuusministeriön
Sankt-Peterburgin ja sen alueen hallinnon päällikkö
A. N. Pšeniöryj

23.06.1992 Päivätty Asetus Rajoittavien Merkintöjen Poistamisesta Lainsäädännöllisistä Ja Muista Asiakirjoista...

Venäjän Federaation presidentin asetus

Rajoittavien merkintöjen poistamisesta lainsäädännöllisistä ja muista asiakirjoista, jotka toimivat perusteena joukkorankaisutoimenpiteille ja ihmisoikeuksien riistämiselle.

Totalitaarisen hallinnon vuosina voimassa ollut käytäntö säätää lakeja, lainmukaisia päätöksiä ja hallinnollisia toimintaohjeita erilaisten oikeustieteellisten vastuunalaisuuksien asettamisesta, rankaisuelinten rakenteesta ja toiminnasta niitä lehdistössä julkaisematta, oli mitä törkein valtiollisen toiminnan oikeussääntöjen ja ihmisoikeuksien rikkomus.

Huomioiden kansalaisten laillisen oikeuden totuudenmukaisen informaation saamiseen tapahtuneesta mielivallasta, sen raskaiden seuraamusten voittamiseksi, vastaavien tapahtumien estämisen tarpeen tulevaisuudessa, säädän:

  1. Lainsäädännölliset asiakirjat, valtiollisten ja puolue-elinten päätökset sekä hallinnolliset asiakirjat, jotka toimivat perusteena joukkovainojen soveltamiselle ja ihmisoikeuksien anastusyrityksille on muutettava julkisiksi seuraavista aiheista:

    yleisten-ja erikoistuomioistuinten, tuomioistuinten ulkopuolisten elinten, sisäasiain-ja valtion turvallisuuselinten rakenne ja toiminta valtiollisten pakotetoimenpiteiden käytössä;

    pakkotyölaitosten rakenne ja toiminta, karkotusalueiden hallinnon rakenne ja toiminta, eri rankaisumuotojen suoritusten komento;

    rikos- ja muun oikeudellisen vastuun määrääminen, rankaisutoimien käyttö hallinnollisessa järjestyksessä (pakkohäätö asuinpaikalta, karkotus, erikoissiirtolaisuus ym.)

    pakkotyön käyttö, muun muassa mobilisointi vapautta rajoittaviin sotilaallisiin yksikköihin;

    erilaisten pakotetoimenpiteiden käyttö ja oikeuksien rajoitukset entisiä sotavankeja ja turvasäilöön otettuja neuvostokansalaisia, ulkomaalaisia ja kansalaisuutta vailla olevia henkilöitä kohtaan;

    mielisairaaloihin pakkohoitoon sijoitettavat henkilöt.

  2. Kyseisen Asetuksen kohdassa 1. luetellut ohjeelliset ja muut asiakirjat on muutettava julkisiksi niiden säätämisajasta riippumatta.

    Mainituista asiakirjoista on poistettava niiden käyttöä ja julkaisua koskevat rajoitukset.

    Julkisiksi muutetaan myös tiedot perusteettomasti rikos ja hallinnollisen oikeudellisen vastuun tai muiden valtiollisten rankaisutoimenpiteiden alaiseksi joutuneen väestön määrästä poliittisten ja uskonnollisten vakaumusten, sosiaalisten, kansallisten ym. perustein, tuomioistuinten ulkopuolisten elinten pöytäkirjat, virallinen kirjeenvaihto sekä muu poliittisia vainoja välittömästi koskeva aineisto.

  3. Julkisuuteen ei kuulu lainsuojeluelinten ohjeellinen ja menetelmällinen operatiivisen tutkinnan aineisto.

  4. Venäjän Federaation Turvallisuusministeriön ja Venäjän Federaation Sisäasiainministeriön sekä muiden ministeriöiden ja hallintovirastojen on taattava kyseisen Asetuksen toimeenpano 3 kuukauden sisällä sen allekirjoituspäivästä lukien.

Venäjän Federaation presidentti
B. Jeltsin
Moskova, Kreml
23. kesäkuuta v. 1992

29.06.1993 Päivätty Venäjän Federaation Korkeimman Neuvoston Asetus ”Venäjänsuomalaisten Rehabilitaatiosta”

Historiallisen oikeudenmukaisuuden palauttamiseksi rankaisutoimenpiteiden kohteina olleiden venäjänsuomalaisten suhteen heidän rehabilitoinnin tarkoituksessa, Venäjän Federaation Korkeimman neuvoston lakiin ”Vainottujen kansojen rehabilitaatiosta” perustuen Venäjän Federaation Korkein neuvosto päättää:

  1. julistaa kaikki edelliset lait ja asetukset, jotka olivat 1930 -- 1940luvuilla venäjänsuomalaisten suhteen hyväksytty ja olivat olleet poliittisten rankaisutoimenpiteiden oikeudellisena perustana heitä vastaan, lainvastaisiksi ja pätemättömiksi: pakkohäädöt historiallisilta asuinsijoiltaan Venäjän Federaation alueilta, erikoissiirtolaisten komennon alaisiksi alistaminen, pakkotyöhön lähettäminen, vapauden sekä muiden oikeuksien rajoittaminen.

  2. Venäjän Federaation Korkeimman neuvoston lain ”Vainottujen kansojen rehabilitaatiosta” mukaisesti todetaan, että venäjänsuomalaisten poliittinen rehabilitaatio tarkoittaa heidän oikeuttaan vapaaseen kansalliseen kehitykseen, takaa heille muiden kansojen rinnalla samanlaiset mahdollisuudet omien poliittisten oikeuksiensa ja vapauksiensa toteuttamiseen, jotka ovat taattu voimassaolevan lainsäädännön puitteissa ja heillä on oikeus vapaaehtoiseen paluuseen entisille asuinseuduilleen Venäjän Federaation alueella.

  3. Yksityisten vainottujen venäjänsuomalaisten kansalaisten, jotka ovat lainvastaisesti joutuneet rikosoikeudellisen vainon ja rankaisutoimenpiteiden alaisiksi hallinnollisessa järjestyksessä poliittisista tai kansallisista syistä, rehabilitaatio tapahtuu henkilökohtaisesti Venäjän Federaation Korkeimman neuvoston lain ”Vainottujen kansojen rehabilitaatiosta” -mukaisesti. Asetus koskee sekä henkilöitä, jotka ovat joutuneet lainvastaisten rankaisutoimenpiteiden alaisiksi, että erikoissiirtolaisten perheisiin syntyneitä lapsia.

  4. Venäjänsuomalaisille kansalaisille, jotka asuivat pakkosiirtojen vuoksi toisten valtioiden, entisten Venäjän Federaation tasavaltojen alueilla, heidän palatessaan pysyvästi asumaan Venäjälle, voidaan palauttaa Venäjän Federaation kansalaisuus. Lapsille ja muille Venäjälle palaaville rankaisutoimenpiteiden alaisiksi joutuneiden venäjänsuomalaisten sukulaisille suoraan alenevassa polvessa myönnetään Venäjän Federaation kansalaisuus anomusten perusteella tai ”Venäjän Federaation kansalaisuuslain” mukaisesti.

    Näiden henkilöiden oikeudellinen asema määräytyy vastaavasti 9.10.1992 entisten neuvostotasavaltojen välillä solmitulle ”Sopimukselle kysymyksistä karkotettujen henkilöiden, kansallisten vähemmistöjen ja heidän perheiden jäsenten oikeuksien palauttamisesta, jotka ovat yksityisesti palanneet entisille asuinseudulleen Venäjän Federaation alueelle”.

  5. Paikallisen itsehallinnon elimille annetaan toimeksi käytännöllisesti avustaa venäjänsuomalaisten asuttamisessa, jotka olivat joutuneet pakkosiirretyiksi ja yksityisesti palanneet historialliselle asuinseudulleen Venäjän Federaation alueella. Heidän anomustensa ja maatalouslainsäädännön perusteella tulee heille erottaa säädettyjen normien mukaiset maapalstat yksityistä asuinrakennusta varten, avustaa talonpoikaistalouksien (farmien) ja aputalouksien, osuuskuntien ja osakeyhtiöiden perustamisessa. Tähän tarkoitukseen tulee erottaa maavaranto.

    Toimenpiteitä venäjänsuomalaisten asuttamiseksi, jotka ovat palanneet entisille asuinseudulleen Venäjän Federaation alueella, tulee toteuttaa loukkaamatta alueella asuvien kansalaisten laillisia etuja ja intressejä.

  6. Ehdottaa Ministerineuvostolle -Venäjän Federaation hallitukselle valmistaa ja esittää säädetyssä järjestyksessä ennen 1.01.1994 monipuolinen ohjelma venäjänsuomalaisten kansallisen kulttuurin elvyttämiseksi;

    osoittaa venäjänsuomalaisille myötävaikutusta heidän henkisen perintönsä ja kulttuurinsa elvyttämisessä sekä kulttuuritarpeiden tyydyttämisessä: lainvastaisten rankaisutoimenpiteiden yhteydessä takavarikoitujen kansallisten kulttuurikohteiden palauttamisessa, asuinkeskusten entisten historiallisten nimien käyttöönotossa, siellä asuvien kansalaisten tahdonilmaukset huomioiden; kansallisten kulttuurikeskusten perustamisessa paikkakunnille, jossa venäjänsuomalaiset yhtenäisesti asuvat; sanoma-ja aikakauslehtien julkaisemisessa; suomenkielisten radio-ja televisiolähetysten järjestämisessä yms;

  7. Suositella Ministerineuvostolle -- Venäjän Federaation hallitukselle käsitellä aihetta valtioidenvälisen yhteistyön järjestämisestä Suomen Tasavallan kanssa avun antamiseksi venäjänsuomalaisille kulttuuri- ja talousalalla Venäjän Federaation alueella sekä Venäjän Federaation ja Suomen Tasavallan kansalaisjärjestöjen avustamiseksi näissä kysymyksissä.

  8. Kyseisen asetuksen täytäntöönpanon valvonta annetaan toimeksi Venäjän Federaation Korkeimman neuvoston Kansallisuuksien neuvoston rankaisutoimenpiteiden kohteiksi ja pakkosiirretyiksi joutuneiden kansojen komissiolle.

  9. Kyseinen asetus astuu voimaan sen julkaisemisesta alkaen.

Venäjän Federaation Korkeimman neuvoston puheenjohtaja
R. I. Hasbulatov
Moskova, Neuvostojen talo,
Venäjä 29.06.1993.

Suomesta Palanneet Saavat Venäjän Federaation Vastavakoilun Palvelusta Arkistotodistuksia Siellä Heistä Olemassa Olevista Tiedoista...

Venäjän Federaation vastavakoilun palvelu
Sankt-Peterburgin ja alueen hallinto
Mullonen Ivan Aatamin poika
4. elokuuta 1994. N10/47 M 10506
Sankt-Peterburg

Arkistotodistus
Olemassa olevista tiedoista

Venäjän Federaation vastavakoilun palvelun Sankt-Peterburgin ja alueen hallinnon sotasaalis-ja tarkastusvaraston arkistoasiakirjoissa henkilökohtaisessa valvonta-asiakirjakansiossa N 104738 on merkitty:

Mullonen, Ivan Aatamin poika, syntynyt vuonna 1928 Toivarin kylässä Krasnogvardeiskin piirissä Leningradin alueella, toisen maailmansodan aikana vuoden 1941 elokuusta alkaen asui saksalaisten väliaikaisesti miehittämällä alueella syntymäseudullaan, 25. syyskuuta vuonna 1943 oli saksalaisten taholta kuljetettu Suomeen, jossa työskenteli erilaisissa töissä ja oli ollut leirillä: 7. marraskuuta 1943 -- 9. joulukuuta 1943.

Vapautettu v. 1944 joulukuussa ja 25.12.1944 siirtyi kotimaahan.

Venäjän Federaation vastavakoilun palvelun Sankt-Peterburgin ja alueen hallinnolla ei ole tietoja Mullosen Ivan Aatamin pojan koti maataan vastaan tekemistä rikoksista hänen asuessaan toisen maailmansodan aikana saksalaisten väliaikaisesti miehittämällä alueella (vv. 1941 -- 1945).

Venäjän Federaation vastavakoilun palvelun
Sankt-Peterburgin ja alueen
hallinnon päällikön sijainen
V. S. Gusev

Arkistotodistus

Venäjän Federaation vastavakoilun palvelu
Sankt-Peterburgin ja alueen hallinto
15. joulukuuta 1994. N10/54 II 9021
Sankt-Peterburg
Peskova (Väärä) Raisa Ivanin tytär

Arkistotodistus
Olemassa olevista tiedoista

Venäjän Federaation vastavakoilun palvelun Sankt-Peterburgin ja alueen hallinnon valvonta-ja tarkastusvaraston arkistoasiakirjoissa henkilökohtaisessa tarkastusasiakirjakansiossa N 155217 on merkitty: Väärä Anna-Maria Pietarin tytär, syntynyt 15.09.1914 Rampalan kylässä Tusinan piirissä Leningradin alueella, toisen maailmansodan aikana 16. elokuuta 1941 alkaen asui saksalaisten väliaikaisesti miehittämällä alueella syntymäseudullaan, vuonna 1942 oli saksalaisten taholta kuljetettu Viroon, jossa työskenteli tilanomistajalla karjakkona; vuonna 1943 siirtyi Suomeen ja työskenteli peltotöissä; oli ollut karanteenileireillä: Klooga (18.05.43), Hanko (30.05.1943) ja Paimio (31.05.1943). 14.12.1944 siirtyi kotimaahan.

Suomalaisessa inkerinsuomalaisten siirtolaisten valvontakortissa kohdassa 14. ”Yleistietoja kaikista lapsista” on merkitty: Väärä Eila, s. 13.09.41, Väärä Raisa, s. 3.03.1939.

Venäjän Federaation vastavakoilun palvelun Sankt-Peterburgin ja alueen hallinnolla ei ole tietoja Raisa Ivanin tytär Väärän kotimaataan vastaan tekemistä rikoksista hänen asuessa toisen maailmansodan aikana saksalaisten väliaikaisesti miehittämällä alueella (vv. 1941 -- 1945).

Venäjän Federaation vastavakoilun palvelun
Sankt-Peterburgin ja alueen hallinnon
päällikön sijainen
S. V. Cernov

16.09.1995 Vahvistettu Asetus Vainottujen Kansojen Alueellisen Rehabilitaation Toteuttamisen Toimenpiteistä.

Vainottujen kansojen alueellisen rehabilitaation toteuttamisen toimenpiteistä.

Rankaisutoimenpiteiden alaisiksi joutuneiden kansojen kansalaisten oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi alueellisen rehabilitaation yhteydessä, Venäjän Federaation perustuslain artiklaa 80 ohjeena pitäen, määrään:

  1. Ennen vastaavien Venäjän Federaation alueellisen rehabilitaation lakien yhtenäistämistä ”Vainottujen kansojen rehabilitaatiosta” -lakia vastaaviksi, vainottujen kansojen alueellista rehabilitaatiota toteutetaan VSFNT:n voimassa olevien lakien mukaisesti, mikäli ne eivät ole ristiriidassa kyseisen lain kanssa sekä noudattaen ehtoja ja järjestystä, joita Venäjän Federaation perustuslain $ 65 kohta 2 ja S 67 kohta 3 sekä 8 102 kohta 1 ”a” edellyttävät.

  2. Venäjän Federaation hallituksen on esitettävä ehdotuksensa vainottujen kansojen alueellisen rehabilitaation toteuttamisen aikataulusta ja järjestyksestä heidän oikeuksiaan noudattaen sekä vainottujen kansojen alueella nykyään asuvien kansalaisten oikeudet ja vapaudet huomioiden.

  3. Sosiaalisten ja kansallisten jännitystilanteiden välttämiseksi vainottujen kansojen alueellisen rehabilitaation toteuttamisen yhteydessä Venäjän Federaation valtiovallan edustajia kehotetaan laajalti käyttämään paikallisen itsehallinnon mahdollisuuksia ja tukemaan sen eri muotoja huomioiden väestön kansalliset, kulttuuriset ja muut traditiot.

  4. Kyseinen asetus astuu voimaan sen julkaisemisesta alkaen.

Venäjän Federaation presidentti
B. Jeltsin
Moskova, Kreml

Comments