Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-11-28 Kansakoululaitos

Kansakoululaitos

Uusi Inkeri 28.11.1906 Numero 114

Tahdonpa tarjota teille, lukijani, taaskin erään hetken kuvan, kun kerran tulin sanoneeksi olevani hetkien kuvailija.

Olin noilla tavallisilla kiertoretkilläni pitkin rakkaan kotimaamme kamaraa, ja jouduin silloin erääseen syrjäiseen seutuun. Kylä oli suuri ja hajallisiin mäkikuntiin jaettu. Sinne eivät sivistyksen ja valistuksen säteet vielä paljonkaan ole päässeet tunkeutumaan. Kansa on yleensä alkuperäisellä kannalla kaikissa suhteissa ja henkisesti yksinkertaista ja korutonta. Melkein luonnonlapsia, jotka eivät, maailman sivistelyistä tiedä, ja uskon lujasti, että itse "maailman ruhtinas" joskus ilposen elävänä käy heille rumia konstejaan näyttelemässä.

Nyt on sentään tännekin syrjäiseen seutuun perustettu valon ahjo, kansakoulu, joka tulee vaikuttaneeksi parisen lukukautta. Se työskentelee toistaiseksi väliaikaisessa huoneessa, tavallisessa talonpojan tuvassa, ja on siellä suuressa ahtaudessa sijansa saanut lähes 40 oppilasta. Tilaa on vähän, valoa vähän ja ilmaakin vähän. Riittämättömät ovat vielä opetusvälineetkin.

Mutta jospa kaikkia näitä on vähän, niin on sitä runsaammin asianharrastusta ja sitä luontoperäistä innostusta, joka tämmöisissä alkuperäisissä oloissa aina on ominaista. Ja se on juuri se, joka tämmöisiä hetken lapsia kuin minä niin sanomattomasti lämmittää ja panee luottamaan siihen, että kaunis ja kirkas tulevaisuus on kerran koittava näillekin syrjäisille seuduille.

Kun ensimäistä kertaa astuimme tuon matalan opinahjon matalasta ovesta sisälle (meitä oli seitsemän) niin kajahti vastaamme raikas tervehdys sävelten siivillä:

"Terve, ystävät te,
tänne majahamme"

-- näin veisailivat sydämen pohjasta nuo kansalaisen alut, ja me uskoimme, että se oli todella niin aijottu kuin oli laulettu. Sydämemme lämpenivät heti entisestäänkin lämpimämmiksi, ja me kaikki iloitsimme siitä, että näille pienokaisille on alun pitäin tehty selväksi myöskin "ohjelma", jota heidän on tunnustettava ja seurattava.

"Edistys, valistus
-- siinä ohjelmamme",

lauloivat lapset, ja lisäsivät:

"ja rakkaus
pohjalla sen!"

Niin todellakin. Rakkauden pohjalle tehty työ, joka tähtää edistykseen ja valistukseen, ei petä. Se tekee meidät mahdollisiksi ja voimakkaiksi pallvellaksemme maatamme ja kansaamme. Ja tämä kaunis ohjelma, joka nyt vielä ei mahtane olla selvillä kaikessa merkityksessään näille pienille taimille sivistyksen istutusmaalla, on aivan varmaan juurtuva heihin lujaksi tietoisuudeksi ajan pitkään, kun se nyt jo heihin istutetaan ja hellien hoidetaan.

Tämä ohjelma se on kaiken kansalaissivistyksen ohjelma. Minä uskon, että kaikki ne, jotka meillä kansanvalistuksen työvainiolla raatavat, ovat sen ohjelman omaksuneet. Parempaahan heillä ei olisikaan. Mutta tahtoisin samalla huomauttaa, että he myöskin tekisivät sen ohjelman kultaiset aatteet selväksi niillekin, joita ohjaavat ja johtavat valistuksen valoisille rintamaille. Ei siinä kyllä, että sen tuntevat ja omaksuvat johtajat, vaan myöskin johdettavat. Menestys on silloin kaksinkerroin taattu.

Ennenkun eroamme siitä tuvasta, jossa sydämemme lämpenivät, tahdomme jakaa jotain siitä lämmöstä niille, jotka meistä sinne jäävät. Emme voi sitä tehdä muuten kuin kaikesta sielusta ja mielestä toivoen, että he sydämensä yksinkertaisuudessa jäisivät samoiksi avomielisiksi ja vastaanottaviksi kuin nytkin, mutta että heissä kuitenkin kaikki se alkuperäisyys ja tuore luonnollisuus valistuksen lämpöisten ja kirkkaitten säteitten vaikutuksesta hijoontuisi monilukuisiksi särmäpinnoiksi, joissa tiedon ja taidon monipuolinen mahti kuvastaisi ja todellinen sielun sivistys hyveineen niissä löytäisi heijastuksensa.

-- En osaa sitä niin sanoihin pukea, mutta tunnen sitä syvemmin.

Pienen järven siimekkäällä niemekkeellä seisoo uusi koulurakennus vesikatossa, odottaen valmistunristaan ensi kesänä. Kun sinne sisään astutte, pienet ystävät, opettajanne kanssa, kaikukoon teille sen seinistä ja joka nurkasta lämmin tervehdys:

"Terve, ystävät te,
uuteen majahanne!"

Ja asukoon siunaus ja rauha muurienne sisällä!

Tämä pikku kuva on yksi monista. Tahdon saman lopputoivotuksen jakaa yhtä lavealle, kuin on olemassa meillä ahtaissa oloissa kansalliseen suuntaan työskenteleviä oppilaitoksia.

Muistakaamme aina, että suuretkin vaikeudet voitamme, olkoon se millä alalla hyvänsä, kun on rakkaus pohjana toiminnallemme. Emme saa aikaan suuria asioita nyrkillä takoen ja pakottamalla, vaan rakkauden mahdilla, joka on suurin kaikista.

Kuoman Kaima

Comments