Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-11-18 Tunnustus Työllemme

Loppukatenssi, Eli Tunnustus Työllemme

Olen saanut ottaa vastaan runon, joka tekijän omastakin mielestä näyttää olevan »syntynyt paperikoria varten». Mutta se painetaan tänne alas, jollei muun vuoksi niin ainakin siksi, että olisi tällä kertaa täällä sekasin todet ja valeet, kuten tekijä väittää.

Inkeriläistä Mahtia

Paljon on meillä mahtavia,
vaan maailma ei tiedä.
Eikä ne meidän mahtimiehet
arvostelua siedä.

Staarostamme, starsinamme
meistä pitää huolta:
Kun ei oo rahaa veroista,
he ottaa viljan puolta.

Papit pauhaa köyhyyttä,
ett' soittaa saarnastuoli,
vaan mitä ne silloin saarnaisi
jos veroist' ois poissa puoli.

Ja lukkarimme pappisvaltaa,
pönkitellä koittaa,
matelullaan alhaisella,
suosiota voittaa.

Sanomalehti on oma meillä,
ken sille tietäis vertaa,
Jos »Kuoman kaima» lauantaisin
ei tuhris' sen alakertaa.

Hän viikon kyhää lauantaiksi,
ett' hiki polttaa hattuu,
sotkee yhteen »toet, valeet»
milloin miten sattuu.

Väliin hän on kadetti
ja väliin kumousmiesi,
demokraatti, byrokraatti --
loput lempo tiesi.

Soi ennen torvet Tuutarin
ja lauloi Kelton kuoro,
vaan nyt ne hiukan vaikeni,
kun Lesnoisten tul' vuoro.

Ja Hietamäki kuulu oli
ei sille tietty vertaa,
vaan mustat sotnjat majailee
nyt siellä tällä kertaa.

Tupakasta pidettiin
jo esitelmää monta,
vaikk' kuulijat siitä arveli:
»Se on tyhjää tolkutonta».

»Hyökkäysretkillä» juoppoutta
koitettihin estää,
vaan kansa juopi vanhakseen
sen minkä kallo kestää.

Ajatelkaa kansalaiset
täss' kuntoa piti olla ...
Mutt' miehet meill' on visapäitä
ja lopputulos -- nolla.

Lauluni nyt lopetan,
kun sotkeutuu tahti ...
Milloin, milloin Inkeristä,
tulee tosi mahti?

S -- n

Runohenki on tarttuva tauti. Se tarttui minuunkin, ja siksi viserrän samaan tyyliin siunatuksi lopuksi näin:

Runo on tehty ja rustattu,
Se on tekijän kunnostaima.
On pantuna mitä on lustattu --
Sen sanovi ...

Kuoman Kaima

Comments