Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-10-28 Lukkarin Laukaus

Lukkarin Laukaus

Uusi Inkeri 28.10.1906 Numero 102

Wiime numerossa ja sen edellisessäkin oli kirjeitä Keltosta, joihin en malta olla koskematta. Niissä taas kosketellaan muun muassa Kelton lukkaria ja hänen monia virkojaan ja minulla kun aina on ollut suuri myötätuntoisuus noita seurakunnan suun avajia ja kirkon kukkoja kohtaan, niin sanoakseni oikein tuommoinen "puoleensa vetämys", niin otan luvalisen puheenvuoron asiassa minä kanssa.

Ensimäinen kelttolainen kirjeenvaihtaja kertoo asiallisesti ja puolueettomasti kirkonkokouksen päätöksen, että lukkari saa myös hoitaa opettajan virkaa. Tämä ei ole mikään harvinainen asia. Onhan sitä semmoista virkojen yhdistystä monessa muussa paikassa, on ollut itse Keltossakin. Mutta sittekin on siellä löytynyt toinen kirjeenvaihtaja, joka on kovin närkästynyt tämmöisestä päätöksestä ja syyttää lukkaria jostain "keksitystä laukauksesta".

En minä usko, että Kelton lukkari kävelisi prowninki housujen takataskussa, ja vaikka kävelisikin, niin ei toki rupeaisi sillä kirkossa ja juhlallisessa kirkonkokouksessa paukuttelemaan. Ja jospa vielä olisi paukuttanutkin (joka olisi herättänyt sen, jota nukuttaa) niin ei sekään olisi ollut "keksittyä" nyt vasta. Johan laukaukset ovat olleet keksittyjä hamasta siitä ajasta, kuin munkki Bertold Schwartz vahingossa sai vasten nokkaansa räjäytetyksi sen himphampun, jota hän huhmareessa sekoitteli, itsekään tietämättä mitä moskaa se oikein oli ja mitä siitä piti tulla.

Minusta näyttää siltä, niinkuin olisi sen kyhäys, jota "nukuttaa", juuri tuommoinen "keksitty, laukaus", mutta sekin kun on hieman niinkuin vahingossa pamahtanut, niin on se sattunut polttamaan parran keksijältään.

Elkäähän hätäilkö, sen vähemmin suuttuko, jos minä tässä vähän irvistelen. Mutta jos oikein tosissaan puhutaan, niin ei tosiaankaan liene kenelläkään järkevällä ihmisellä mitään sitä vastaan, jos lukkari hoitaa muitakin toimia, kunhan ei laiminlyö vakinaista virkaansa. Tiedän minä erään lukkarin, jolla on virka suuremmassakin seurakunnassa kuin Keltto on, ja samalla hoitaa paljon aikaa ja vaivaa vaativaa tointa kaukana kotipaikaltaan, mutta seurakunta on ollut sentään tyytyväinen, kun on lukkarin virka tullut moitteettomasti hoidetuksi, vaikka eivät saa varsinaista "isäntäänsä" nähdäkseen kuin suurina juhlina ja Matin päivinä. Ja ovat varsin ihastuneita, kun edes silloinkin näkevät.

En minä häntä nyt niin tarkoin tiedä, mutta niin olen kuullut kerrottavan.

Kuoman Kaima

Comments