Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-10-07 Uutta Inkeriä Vainotaan

Uutta Inkeriä Vainotaan

Uusi Inkeri 07.10.1906 Numero 93

Lehtemme lukijat tietävät jo miksi Uusi Inkeri Pietarissa lakkautettiin ja miksi sen toimitus haki lehdelle ilmestymislupaa Suomesta.

Me muutimme Suomeen perustuslakien turviin voidaksemme päästä siten siitä painovapaudesta, joka on Venäjän riikissä, ja josta monet, monet toimittajat saavat kiittää enemmän tai vähemmän pitkäaikaista vankeuttaan.

Mutta pääsimmekö siitä?

Ei suinkaan. Ensin olimme rauhassa. Rauhaa kesti aina siihen saakka, kun duuma oli koolla ja jonkun aikaa sen jälkeenkin. Mutta sitten ruvettiin yht'äkkiä kyselemään, missä Uusi Inkeri, tuo »vallankumouksellinen», painetaan. Siihen tietysti sanottiin, että Suomessa, Suomen painohallituksen luvalla. Nyt taisi poliisi kaapaista päätään. Senkin vietävä!

Vai Suomessa! Suomessa on painovapaus ... Hm!

Mitä tehdä?

Kohta kumminkin pulasta selviydyttiin. Pietarin oikeushovin prokuroori kirjoitti Viipurin kuvernöörille, tiedustaen eräitä numeroita. Samalla saivat nähtävästi paikkakuntien urädniekat määräyksiä koota pois »tuhmilta talonpojilta» lehti, etteivät viisastuisi.

»Tuhmat talonpojat» eivät tietysti olleet niin tuhmia kuin olivat viisaita: antoivat urädniekalle vanhoja vähemmän tärkeitä numeroita, vieläpä entistä Inkeriäkin.

-- Siin' on siull'! Ota viis!

Kunnalliset virastotkin saivat samallaisia pidättämismääräyksiä. Sellainen tuli esimerkiksi Mosinan kunnan virastoon. Siitä on jo ennen kerrottu. Pokrovan kunnan talolle on saapunut myös joku ukaasi, koska useat tilaajat, juuri ne, jotka ovat tilanneet lehtensä kunnantalolle, eivät saa lehtiään. Kunnan virkamiehet, santarmi ja urädniekka pidättävät.

Nyt olemme kuulleet uusia »ihmeitä». Liissilän kunnassa on poliisin nyrkki pakottanut ihmisiä allekirjoittamaan paperin, jossa lupaavat olla tilaamatta ja lukematta Uutta Inkeriä.

Sepäs on kauhu!

Asiamies, jonka kautta Liissilän talonpojat lehden tilasivat, joutui lehden levittämisestä esimiehensä, kansakoulujen tarkastajan kanssa tekemisiin. Tarkastaja uhkaili vaan, että »ei siitä hyvää seuraa. Kyllä saatte siitä vielä poliisin niskaanne». Ja taisipa jo saadakin.

Tällaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty, ettei vaan Moinen painovapaus kukaties kylväisi villitystä Inkerin talonpoikien mieleen. Luulen, että venäläinen poliisi, niinkuin tavallisesti aina, on tälläkin kertaa myöhästynyt. Se villitys, mikä Inkerin talonpojissa ehkä on huomattavissa, on syntyisin jo vanhemmilta ajoilta ja muista syistä kuin Uuden Inkerin lukemisesta.

Olisinpa kovasti tyytyväinen, huolimatta kaikista vainoista, jos lehden olisi onnistunut edes yhtään kansalaistemme silmiä avata näkemään, miten polisin nyrkki yhä vielä Venäjällä isännyyttä pitää.

Mutta »toimenpiteet» eivät äsken luettelemiimme loppuneet, toimitukseen kuuluva henkilö kävi äskettäin Pietarin painoylihallituksesssa eräällä asialla. Hän pääsi jonkun Ivan Svanitshin puheille.

Huoneessa oli kolme virkamiestä: kaksi painoylihallituksen, yksi jostain poliisivirastosta.

Mainittuaan asiansa sanoi olevansa Uuden Inkerin toimittajia.

-- Aa, Uusi Inkeri! ehätti Ivan Ivanitsh vastaan sanomaan. Niin, niin. Prokuroori on siitä monta kertaa täältä tiedustellut. Missä se painetaan?

Toimittaja selitti, että Suomessa ja Suomen painohallituksen luvalla.

-- Siinä nyt näette! heittää katseen Ivan Ivanitsh vieraan virkamiehen puoleen olkapäitään voimattomasti kohauttaen.

-- Mitäpä siitä? vastaa tämä halveksivasti. Toimenpiteisiin on ryhdytty.

Herrat alkoivat väitellä ...

Tässä riidassa kuvastui täydelleen se kamppailu, jota poliisivirastot ja painohallitus ovat nähtävästi tähtemme käyneet.

Kuvittelen mielessäni, kuinka joku Liissilän santarmi tai urädniekka sähköttää kuvernöörille tai santarmihallitukselle:

-- Teidän ylhäisyytenne! Liissilän Mikon Matti on taas Inkeri kädessä!

-- Joko, joko taas? Ryöstä pois! senkin vietävä!

-- Ei anna, Teidän ylhäisyytenne !

Kuvernööri lähettää kirjelmän prokuroorille.

-- Teidän ylhäisyytenne! Ettekö voisi vihdoinkin panna tshuhna-lehden häkkiin. Rauhallinen läänini, sen kuuliaiset ja Hänen Majesteetilleen uskolliset tuhmat tshuhnat ovat vaarassa tulla kapinallisiksi, jos ette toimi nopeammin villityksen ehkäisemiseksi.

Prokuroori manajaa:

-- Vielähän sen viime talvinenkin velka on maksamatta! Äsh ryökälettä!

Ja prokuroori kirjoittaa painoylihallitukselle. Onneton Ivan Ivanitsh saa nyt prokuroorin niskaansa.

-- Mitä te Ivan Iwanitsh hulluttelette? Miksi ette lakkauta kerta kaikkiaan sitä suomalaista lehteä Uusi Inkeri. Miksi annatte sen vielä ilmestyä! Kuvernööri kirjoittaa, että Liissilän Mikon Mattia taas nähtiin Uusi Inkeri kädessä. Se täytyy lakkauttaa!

Onneton Ivan Ivanitsh kohauttaa olkapäitään ja soittaa takasin.

-- Teidän ylhäisyytenne herra prokuroori! En minä mitään voi! Lehti on täällä lakkautettu. Mutta sitä painetaankin nykyään Suomessa, Wiipurissa. Kyllähän me teidän ylhäisyytenne, raadi staratsa, mutta kun se painetaan Suomessa niin ....

Ja prokuroori kirjoittaa "Wiipurin kuvernöörille ...

Kuoman Kaima

Comments