Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-10-07 Musta Sotnia

Musta Sotnia

Uusi Inkeri 07.10.1906 Numero 93

Mustan sotnian
»kadulla on nyt juhlapäivä»,

käyttääkseni venäläistä puheenpartta. Kaikki ne monilukuiset ja erinimiset taantumuspuolueet, joitten tarkoitus on ehkäistä ja mitättömäksi tehdä vapauspyrintöjä ja lokakuun 17 päivän manifestin lupaamia uudistuksia, ovat ihan täydessä villissä.

Ja mikäs on ollessakaan, kun hallitus niitä kaikin puolin tukee ja auttaa,

sillä hallitus tarvitsee nyt mustan sotnian apua vielä kipeämmin kuin ennen. Hallitus sallii niiden julkisia kokouksia, auttaa niitä raha-avuilla -- vaikka hallituksen matelijalehti »Rossia» sanookin semmoista luuloa turhaksi -- ja mikä vielä pahinta, hallitus nöyrästi tottelee, mitä musta sotnia käskee.

»Todelliset venäläiset» jakelevat käskyjä oikealle ja vasemmalle: ministereille, pyhälle synoodille, Englannin kuninkaalle, jopa itselleen keisarillekin,

ja nuo käskyt kuuluvat lyhyesti vaan:

kiellä, estä, ehkäise, hävitä, kumoa!

Lyhyet ja selvät käskyt, joiden täytäntö näkyy päivän selvästi hallituksen toimenpiteissä.

Susien ja shakalien ulvonta täyttää tätä nykyä ilman.

Vapaamieliset miehet tungetaan, missä vaan saadaan, pois yhteiskunnallisilta toiminta-aloilta, semstvoista ja aatelistosta.

Virkamiesten on käsketty liittymään oikeistopuolueisiin. Nämä taantumuspuolueet, tai kuten niitä syystä nimitetään, »maanalaiset» puolueet ovat nyt niin lukuisat, että tuskin sinne maan alle enempää mahtuu.

Musta sotnia, on erinomaisen hyvin paljastanut itsensä viimeaikaisella hurjalla esiintymisellään. Se ei ole tyytynyt riisumaan yltänsä liiempia verhojansa, vaan pois on se heittänyt paitansakin, esiintyen Aatamin puvussa, siten paljastaen kaiken hävyttömyytensä ja rumuutensa.

Tästä ei kumminkaan, minun luullakseni, ole ollenkaan vahinkoa, päinvastoin enemmän hyötyä.

Hallituksen avulla ainoastaan on musta sotnia voinut päästä valtaan.

Mutta kerran on ihan varmasti lyövä hetki, jolloin hallitus ei voi sitä enää tarvita ja katsokoon vaan miten pääsee siitä irti. Sillä välin on tämän pirullisen lauman oikea karva käynyt niin selväksi kaikille niillekin, jotka sen tarkoituksia eivät vielä ole tunteneet, ettei mustalla sotnialla tule olemaan enää mitään puolta.

Ja silloin, kun valoisampi päivä taas meille koittaa, -- ja se koittaa kerran! --

silloin tämä yölepakko-lauma pakenee komeroihinsa, eikä voi millään enää peittää ja verhota pahoja töitänsä, sillä se on osottanut ne nyt kaikessa alastomuudessaan. Se ei voi sanoa silloin: meitä ei ole ymmärretty, meistä on vääristellen puhuttu!

Kansalla on nyt tosiaankin tilaisuus nähdä, kutka ovat sen viholliset ja kutka ystävät. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin olisi sivulla.

Pauhatkaa siis peikot, kirkukaa ja haukkukaa kuin pirut helvetissä, vielä se tulee päivä, jolloin kielenne kuivuu kitalakeen ja verellä tahratut kätenne kauhistuvat kamaraan, voimattomina ja halvaantuneina.

Kansanne kirous on seuraava teitä!

Kuoman Kaima

Comments