Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-03-11 Puputusta Purnusta

Puputusta Purnusta

Sanomalehti Uusi Inkeri 11.03.1906

Vihdoin kolmas puputtaa Purnusta -- ei jyvähinkalosta, vaan siitä Toksovan purnusta -- vaatien puolustamaan itseänsä.

No, puolustetaan.

Asia on niin, että minä erään kerran kuritin Purnun metsävarkaita ja opetin heille parempia tapoja. Kehotin olemaan rehellisiä; tarkotukseni oli hyvä; mutta sääli, etteivät purnulaiset sitä ymmärtäneet oikein.

Katsokaas, mitä kirjoittaa Purnun kylän opettaja minulle, pannen pakkojansa:

Eräänä päivänä tuli luokseni pieni lähetystö Purnunmäeltä lausumaan kovan paheksumisensa minulle muun muassa sen johdosta, että kuoman kaima on kertonut "rutjaruhtinaista" ja sillä loukannut koko kylän, siis kaikkien isäntien mainetta; ettei ne metsämiehetkään ole ainoat syntipukit, on niitä mustia puolia muissakin, esimerkiksi metsävahdissa, joka toisena aamuna Inkeri kädessä juoksenteli pitkin mäkeä, juurikuin mäellä ei olisi ollut tuttu koko juttu; että Rantalan miehet, jotka heidän ruokavesilähteessään jalkojansa pesivät, tulkoot myös pannuksi kasettiin, jos suoruus maassa vallitsee ja niin edelleen.

Antoivatpa vielä prikaassin, etten muka saa kirjoittaa "mitään semmoista", koska syön heidän leipäänsä (tunteehan aasikin isäntänsä seimen). Minä puolustin sinua minkä voin, mutta kun en ole mikään Aaron tai muu välimies, niin pyydän sinua, kultanen kuoman kaima, tekemään se itse, sillä sulla on kieli ketterä ja suu kuin sula rasva!

Purnunn kylän opettaja. Jassoo. Wai te siellä opettajaanne ahdistelette? Wai te vielä loukkaannutte, kun teille puhuu suoraa suomen totuutta.

Katsotaanpa!

Minua suuresti ihmetyttää, miksi Purnunmäkeläiset vihastuivat, kuin muu kylä, Jaaman ja Korven puoli eivät olleet toppanaankaan, vaikka sinne leviää 12 kertaa enemmän Uutta Inkeriä kuin teille, ja on siellä enemmän hyviä lukijoitakin.

Wai onko se niin, että se älähtää, kehen kalikka kolahtaa?

Ja muuten, mikä atvokaatti tai edesvastaaja se opettaja teille on; jos minä, Kuoman Kaima, olen väärin puhunut, niin todistakaapa se valheeksi, kyllä minulle saatte puhua suoraan. Minulle olette, kuomia kaikki. Kaikille annan samalla mitalla, niin metsävahdille kuin teidän ruokavedessänne pestyille kintuillekin oikein kuoman kalikalla.

Odottakaahan kun lyö se oikea hetki, sillä enhän kerrassa ehdi kaikkeen, vähissä erin vaan; teettehän te itsekin pieniä metloja venäläisille, että enempi tulisi!

Eivätkä kylänne rehelliset, suorat suomalaiset isännät olekaan pahoillaan, vieläpä lukevat minulle kiitoksia, kun sohistelen niitä, jotka kylän mainetta tärväävät.

Ja miten te voitte kieltää opettajaanne kirjoittamasta, kun löytyy kirjoitusneuvoja ja kun hän puustaavit tuntee. Sille kiellolle nauravat ihmisten siatkin. Uskokaa pois, että mies syöpi omaa leipäänsä, niinkuin kaikki muutkin,

eivätkä "syö muiden leipää
varkaudessa, vääryydessä ja laiskuudessa"

-- muistattehan vanhan katkismuksen sanat. Ja vaikka vielä söisikin suorastaan teidän leipäänne, niin ei hän sittekään pahaa hyväksi tunnustaisi eikä konnan töitä kehuisi, niinkuin teidän puodissa istujat kuuluivat tekevän.

Olkoon siis opettaja rauhassa, eläkää kuten ennenkin sovuissa ja rakkaudessa, niinkuin linnut liinassa. Kyllä minä näen kaikki pahat paikat niin teidän kuin muidenkin elämästä ja tuon ne valkeuteen.

Sanon teille niinkuin tuttujen kesken, että niitä mustempi vaate, sen tarpeellisempi on pesu.

Hyvästi nyt tällä kertaa,

suo luoja aikoi hyvvii!

Tilatkaa enemmän tätä lehteä, ettei sen vahdin tarvitse näpissään lennättää ympäri kylää. Ja kun tavat paranevat, niin tältä samalta paikalta jakelen teille kiitoksiakin.

Niin ollaan sitte kuitit.

Kuoman Kaima

Comments