Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-02-22 Wirallinen Lupa!

Wirallinen Lupa!

Uusi Inkeri 22.02.1906 Numero 1

Nyt se on siis oikein

virallinen lupa saatu tälle kovin koetellulle "Uudelle Inkerille".

Että siitä ovat hyvillään lehden osakkaat, tilaajat, johtokunta, toimittajat, avustajat ja koko meidän konkkaronki, se tahtoo sanoa, kaikki kunnon kansalaiset, se on tietysti niinkuin nakutettu. Päästiin vihdoinkin noista "lisälehdistä", "näytenumeroista" sekä tuosta epämääräisestä asiain tilasta, joka oli kaikista painostavinta.

Ei siis muuta kuin
ann' huristaan vaan,
hotu auk taivasta myöten !

Tänään on siis meillä numero yks. Tavallaan merkkipäivä, vaikka se onkin perjantai; mutta onhan se sentään sen mainion Matin päivä. Ja meillä on syytä iloita, niinkuin iloitaan ainoastaan suurina juhlina ja Matin päivinä.

Entäs minä sitte?

Hei, hei! iloitsenhan minäkin, vaikken kohta katolle keikutaan, vakava kuoman kaima. Minä iloitsen hengessä. Olen suunnitellut jonkinlaista "akasistia" eli ylistyslaulua

hra Amfiteatrovin tapaan
pyhän Matin kunniaksi,

mutta mikä kurko siinä rikeeraa, kun ei runosuoni koskaan silloin tykytä, kun sitä parhaiten tarvittaisiin. Iloitsen siis ihan proosallisesti, ilman helkkyviä rytmejä ja loppusointuja, mutta jos odottaa maltatte, niin ensikerralla veisaan teille "Kuomun Kaiman matkalaulun" -- tiellä tilaajoita onkimaan. Sillä tunnen selvästi jo, että runotar lähestyy ja äkisti yllättää minut

"ajall' joll' en ajattele".

Ajatelkaa minun asemaani tuona "luvattomana aikana". Tunsin asemani horjuvaksi; olenpa jo koko tähän virkaani kyllästynyt kuin Röllöiset tatin syöntiin ja meinasin eräänä rumana päivänä anoa apskeetin harmaalle paperille ja sanoa kunnioitettavalle yleisölle että

prossai nyt,
Hiitolan hapanlohko,
myö lähetää.

En tuntenut näet olevan laillisia edellytyksiä jatkuvaan toimintaan. Mutta nyt, kun "lailliset olot ovat palautetut", tunnen taas kasvaneeni lujasti kiinni Kuoman Kaiman kunnia- ja komentopaikalle, vaikka se alhaalla onkin.

Mutta ken ittensä alentaa,
se ylennetään.

Siinä toivossa ja uskossa iloitsen, ja sanon teillekin, että iloitkaa!

Kuoman Kaima

Comments