Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-02-22 Uusi Katkismus

Uusi Katkismus

Uusi Inkeri 22.02.1906 Numero 1

Näin tässä joku aika sitte kamalan unen. En ole kertonut sitä Joosepille enkä Tanielillekaan, sillä ei se selitystä kaipaa, mutta teille, kuomat, kerron sen.

Olin olevinani lapsi, ja minun piti mennä kylänlukusille. Meillä oli pappi ankara mies, joka näillä

"tukkajuhlilla" jakeli meille pienokaisille tukkapöllyä, niskatalkkunaa, risupiirakkaa, koivurieskaa ynnä muita "Ropsun tädin tuomisia".

Ei siis ihme, jos pelkäsimme häntä kauheasti. Näillä "kurinpitotoimilla" kai sielunpaimenemme koki istuttaa meihin rakkautta kirjoihin ja sananharrastusta mielissä herättää. Olin jäykkä ulkoluvuilleni ja katkerat on mulla muistot katkesmuksesta, ja nyt piti minun taas olla ulkolukuja vastaamassa ankaran papin edessä! Siinä sitä saatiin sitte lapset sekä vanhemmat.

Tuli sitte minunkin vuoroni. Seisoin sormi suussa ja värisin pyhästä kauhistuksesta.

-- "Lue isämeitä!" murahti pappi.

-- Heti hämmennyin ja sopersin keskeltä: "Tulkoon valtakuntais" -- --

-- "Mitä!" -- --

Käännyin itku kurkussa taakseni äitini puoleen, mutta voi kauhua! enpä häntä nähnytkään, vaan vieraita outoja henkilöitä:

santarmeja, uratniekkoja, ilmiantajia.

Miten pian unessa kaikki muuttuukaan! Eipä ollutkaan siinä enää pappia pöydän takana, vaan istui siinä santarmiupseeri tutkijanani. En ollut itsekään enää pieni poika, vaan partasuu mies. Tutkija sanoo liukkaasti:

-- Sanoitte "tulkoon valtakunta". Sillä tietysti ette mitenkään voineet tarkottaa nykyistä Wenäjän valtakuntaa? Tietysti tarkotitte sosialistista tulevaisuuden valtiota? Eikö niin herraseni? Merkitsemme sananne muistiin. Etemmäksi, puhukaa.

Soperran peloissani:

-- Anna meille jokapäiväinen leipämme ....

-- Malttakaas, herraseni. Mitä tällä tarkotatte? .. Ette tahdo vastata. No, minä vastaan puolestanne. Te tarkotatte sillä, ettei talonpojilla ja köyhälistöllä ole jokapäiväistä leipää. Että heidän toimeentulonsa on huono. Kenties tarkotatte sitä leipää, jota talonpojat ryöstivät herrojen maatiloilta? Niinkö? Hyvä, merkitään muistiin. Etemmäksi.

-- Anna meille velkamme anteeksi, niinkuin mekin .... -- sopertelen kauhuissani.

-- Ahaa, sillä tarkotatte kaiketi, että talonpojille on annettava verot ja rästit anteeksi! Mutta tämähän on jo kiihottelua, kansan villitsemistä! Tehän sillä yllyttelette kansaa ja kiellätte valtiolle maksuja suorittamasta! Merkitään -- -- --.

Wapisen kauhuissani, mutta herään samalla ja huomaan ilokseni, että se olikin vaan

kauhea uni.

Kuoman Kaima

Comments