Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-02-03 Suomalaiset Ja Duuma

Suomalaiset Ja Duuma

Uusi Inkeri 03.02.1906 Numero 0 eli Näytenumero ennen kuin virallinen julkaisulupa on saatu.

Olen vakavasti itsessäni päättänyt, etten sekaannu Suomen poliitillisten kinastusten sekaviin pyörteisiin enkä anna minkään puoluekannan itseeni vaikuttaa, niinkuin meidän lehtemme ohjelmassakin on ylöspantu. Ainoastaan sen verran on minulla taipumusta niitä kosketella, kuin ne puolestaan koskettelevat meitä, täkäläisiä suomalaisia rajan takana. Mitämaks siis sallitte minun parista pikku seikasta tällä kertaa jututa, vaikka ne ovatkin suurpoliittista laatua.

  1. Ensinnäkin Suomen kansalaisten osanotosta duuman vaaleihin.

Tässä tuonnoin tiesivät näet lehdet kertoa, että täällä Pietarissa asuville Suomen kansalaisillekin oli äänioikeus duuman vaaleissa myönnetty muka muutamien suomalaisten omasta pyynnöstä. Miten lie muutoin senkin pyytämisen laita ollut, sen ties ukko mustalainen; luulen, ettei sellaisia pyytäjiä ollut edes muutamiakaan. Yhdestä ainoasta ilkeät kielet kertoivat, ja sekin kuului pyörtäneen pyhät sanansa, leikkiähän se muka oli ollut, vaikka ihmiset sen pahuudessaan väärin käsittivät.

No niin, olipa miten tahansa, varotus siitä saatiin Suomen lehdissä: se oli varomatonta, vahingollista, epäviisasta ynnä muuta sellaista, vaikkei tarkemmin selitettykään, miksi se sellaista olisi ollut; meidän, kollojen, piti se itsestään ymmärtää, ja ymmärrettiinhän se joten kuten. Eikäpä siitä pahoillaan oltukaan sanottiin vaan »soromnoo». Ja mitä minuun tulee »niin «sanottuna kokonaisuudessaan», niin se ei liikuttanut edes minun kylmiä housujanikaan, sillä minulla, nähkääs, ei ole niinkuin monella muullakaan vaivaisella syntisellä mitään »vakavaa asuinsijaa» tässä surun alhossa, kun olen vaan nurkka-asukas, »uglovoi», jolla ei ole kortteeriveroa, ei pangsjuunia eli penssiä eikä muuta sen semmoista, joka ihmisen tekee »äänekkääksi».

Soromnoo, sanoin siis minäkin, pysytään vaan poissa.

Vaan äläppäs, ei se sillä mennyt.

Muutamat meidän rakkaista kansalaisistamme päättivät teroittaa sen paremmin meidän päihimme ja tekivät siitä oikein kansainvälisen kysymyksen, niinkuin eräs kuomani siitä kertoi. Kokoontui näes jonkunlainen valiojoukko suomalaisia skandinaavilaiseen klubiin neuvottelemaan venäläisen duuman vaaleista.

Siis ainakin kolme valtakuntaa siinä vähän niinkuin kosketti toisiaan!

Ja he päättivät painattaa julistuksen, eri kielillä, Kuten Kerrotaan, ja vakavasti varottaa ryhtymästä venäläisille lakia säätämään, sillä suomalaiset säätäkööt lakinsa suomessa, Venäjällä taas Venäjän kansalaiset, Ja niinhän se kai pitää ollakin. Siinä siis ei mitään laittamisen tilaa.

Mutta pari niksiä siinä kumminkin on niistä vähän tuonnenpana.

Tätä kehotusta sitten jaeltiin, -- minulle ei kumminkaan sitä laitettu, tiesivät näet veitikat minut »äänettömäksi», liekö lähettäneet yläkerran herroillekaan. Vaan mitäpäs siitä, onhan siitä kumminkin tieto saatu, ja tiedämme siis myös mikä meidän velvollisuutemme on.

Vaan sitten ne niksit.

Kehotuksessa, kuulin mä, sanotaan, että meidän pitäisi käyttää äänioikeuttamme Suomessa. -- Hyvä juttu, mutta onko sitä meillä sielläkään?? Ja kellä meistä? Työväellä ei ainakaan ole, papeilla ei ole (ne ovatkin täällä palvellessaan Venäjän alamaisia), käsityöläismestareilla ei ole, jollei heillä ole maatilaa Suomessa, -- kellä se siis on? Ei muuta kuin aatelismiehillä! Ne saavat vielä tällä kertaa säätää lakia Suomessa, niinkuin ne sitä täälläkin, sen pahempi, tekevät. Eiköhän tästä siis ole tehty jotenkin turhanpäiväinen numero koko jutusta? Vaan ehkäpä herrat pitävät uuden kokouksen ja selittävät tämän kohdan tarkemmin, jos siinä kumminkin olisi joku aukko löydettävissä äänioikeuden saamiseksi edes jossakin.

Ja toinen niksi vielä lisäksi

Tällainen kehotus vaatii johdonmukaisuutta. Suomen kansalaisella ei ole oikeutta säätää lakia Venäjällä, sanotaan. Ei olekaan, sitä minäkin kannatan. Mutta pysytään sitten johdonmukaisesti siinä järkevässä päätelmässä, -- ja tehdään se -- kaikkien suhteen. Vai onkos tämä laitaa! Venäjän valtioneuvostossa istuu joitakuita suomalaisiakin ja säätää kuin runsauden sarvesta lakeja -- Venäjälle! Venäläisissä virastoissa, sotaväessä, laivastossa palvelee suuri joukko Suomen kansalaisia ja heistä jokainen pikku luutnanttikin kuvailee, ainakin tätä nykyä, olevansa, vähintäin yhtä suuri herra kuin kenraalikuvernööri, samoin kuin heidän venäläiset virkatoverinsakin. Yksi ja toinen heistä on paraillaan tai on juuri ollut »rauhoittamassa» meidän suurta Venäjäämme ja silloin ollut ehkä mukana säätämässä »lakeja», jotka koskevat paljon enemmänkin kuin tavalliset lait, koskevat -- ihmishenkiä.

Millä oikeudella he Suomen kansalaisina näin tekevät?

Sillä ovathan he kumminkin suomen kansalaisia ja jos ovat »jalosukuisia», voivat millä hetkellä hyvänsä juuri nytkin esiintyä Suomen valtiopäivillä edustamassa jollei juuri Suomen kansaa, niin ainakin itseänsä. Ei tässä siis ole loogillisuutta vähääkään, ja sitä minun sisuni ei tahdo suvaita. Neuvoni olisi siis lyhyesti tämä:

pitäkää, herrat valtiomiehemme, uusi kokous, vaikkapa samassa paikassakin, neuvotelkaa tästä epäjohdonmukaisuudesta, painattakaa uudet kehotukset, sekä tänne että Suomeen päin jaeltavaksi:

tänne asianomaisille itselleen ja sinne eri puolueille, jotta, kukin puolue karvansa mukaan voisi yhtyä muodinmukaisiin »alas» -huutoihin vastapuolueeseen kuuluville täällä palveleville Suomen kansalaisille. siis »alas Linder valtioneuvostosta», »alas Gripenberg» ja niin edelleen äärettömiin saakka Silloin ollaan johdonmukaisia. Muutoin voi tällainen seikka aikaa myöten käydä paljon vaarallisemmaksi kuin kehotuksessanne mainittu. Sillä mitäs, jos täällä rupeavat sanomaan: koska täällä teidän miehet säätävät lakeja meille, niin me myöskin tahdomme... Tällaisilla oikaisuilla ja lisäyksillä varustettuun kehotukseen yhtyisin minäkin täydelleen.

Älkööt siis Suomen kansalaiset missään muodossa sekaantuko Venäjän asioihin, se olkoon vaatimuksenne.

  1. Ja toiseksi

selvitys siitä, kellä täkäläisistä suomalaisista on vaalioikeus suomessa. Eikös niin, hyvät herrat? Muutoinhan te toisille myönnätte kaksikin lainsäädäntöoikeutta, ja toisille ei yhtäkään!

Kuoman Kaima

Comments