Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-01-27 Virkamiesten Vakkaattina

Virkamiesten Vakkaattina

Voi, voi sitä venäläistä virkavaltaa! Voi niitä venäläisiä virkamiesparkoja! Oikein käypi säälikseni kuin heitä ajattelen.

Vanhat tihruiset silmäni ovat valmiit vettä valuttamaan. Minulla kun on niin hellä ja herttainen »syvän-raiska» ja lopen hyvä ihminenhän minä pohjakerroksiltani olenkin, niinkuin kaikki muutkin kuoman-kaimani. Katsokaapas heitä, kun he kahvikuppia odotellessa pää kallellaan ja kädet ristissä tuossa vatsan päällä tuvan penkillä istua könöttävät! Niinhän ne ovat lakeita, kuin...

Tänäpäivänä tahdonkin ruveta oikein virkamiesten »vakkaatiksi». Minun mielestäni heille on viime aikoina varsinkin, tehty aivan ilmeistä vääryyttä.

Ei ole sitä miestä mielellistä, sitä poikaa pahasta, joka ei olisi heidän kustannuksellaan kynäänsä pyöritellyt, heidän »hyvää nimeään» tappanut. Ettehän te, hyvät ihmiset, nykyään muuta kuulekaan, kuin »virkavalta», »virkamahti», »mielivalta». »oma- ja itsevaltaisuus» y.m. y.m.

Haukkuuhan nuo meidänkin ylätalon asukkaat oikein olan takaa. Haukkuminen ei oikeastaan olisikaan vielä niin mitään. »Koira haukkuu paljon, tuuli kantaa enemmän», »prukataan» sanoa. Mutta kun et työlle, oikealle, rehelliselle, tunnolliselle, itseuhrautuvalle työlle kun ei annettu tunnustusta, se se vasta taitaa heitä harmittaa! Kielletäänpä heiltä kyvykkäisyyskin.

Siin' on itse Witte.

Miltei jo jumalalliseksi julistettu, ja muistopatsasta miehen eläissä korotettu.

Mutta nyt!

Sanotaan, että jo hänellä on muistopatsas, itse rakennutti -- viinapuodiksi nimitetään. Sanotaan, että kaikki lokakuun uudistushommansakin olivat vaan »naamiohuvia». Puki päälleen vapaamielisyyden vaatteet ja nyt otti taas entisen asunsa ylleen. Muista pienemmistä »ässistä» ei käy haastaminenkaan.

Poliisi, se onkin oikea syntipukki, jonka selkään sälytetään kaikki niin vanhat kuin uudet hallituksen viat. Ja kyllähän sen selkä kantaakin! »Siint' mitä laatii». Mutta se et ole oikein, kun sanovat, ettei Pyhän Venäjän hallitusmiehillä ole kykyä, ei kekseliäisyyttä.

Otan esimerkin.

Tässä toissa kesänä oli valtioneuvostossa uusi tärkeä reformi esillä. Uudistus koski ulko asiain ministeriön ja vielä jonkun toisen viraston virkapukujen muuttamista. Ja virkapukujen muuttamista. Ja vaikka oli onneton sotakin päällä ja viestit toistaan kamalammat tulivat taistelutantereelta, valtakunnan papat sittenkin uudistuksen läpi ajoivat, vieläpä kuutta lajia puvun tshinovniekoille tekasivat.

Kyllä duumastakin tosi tulee, anna vaan päivän mennä toisen tulla.

Enemmän siinä duumassa on tuumaamistakin. Neuvonhan sananlaskukin »seitsemän kertaa mittaamaan, yhden leikkaamaan» ja »yhden tee -- kahdesti katso», tietää suomalainen.

Otan toisen esimerkin.

Suurta huolta tuottaa nykyään hallitusmiehillemme veron keräys ja »puntit». Siinä täytyy kopistaa kaikki mitä aivoissa on keksiäkseen keinon, mikä tepsisi. Eikä sovi sanoa, ettei tepsiviä keinoja olisi keksitty. Siinä suhteessa laakeriseppele kuuluu kuvernööreille ja varsinkin kenraalikuvernööreille.

Luittehan, että verojen maksamattomuudesta Krementshugin kuvernööri tuomitsee sotaoikeudella ja myöhästymisestä »heittää torniin», niinkuin se armoton kanssapalvelija, ja pitää siellä kunnes maksat viimeisen penningin.

Kenraalikuvernööri Pantelejev pistää taas luvattomasta maan anastamisesta »punasen kukon» portistasi sisään. Ei muuta, kuin muuta pellolle ja lämmittele kinttujasi.

Saratovin läänin valtias tässä joku aika sitten kielsi viljan tuonnin niille seuduille, joilla raivosi nälkä. »Älä punttui». »Pie vatsasi kurissa!»

Eikös tämä ole nerokkuutta! Jos aikaa olisi ja latojat odottaisivat, veisaisin oikein ylistysvirren »heijän kunnians puolest». Nyt ei voi Mutta, laskematta en malta.

Saratovin satraappi ajatteli näin: lähetänkö kasakat kyliin? Et. Eivät kaikkia kuoliaksi pieksä. Lähetänkö kuularuiskut ja tykistön? Ei -- Tosin ne tuhansia pyyhkäsevät, mutta jättävät paljon elämäänkin. Kiellän heiltä leivän!! välähti miehen mielessä. Se on varma keino. Torkahtavat kaikki, torkahtavat niin kuin torakat kylmällä kiukualla ja sitten eivät enää »punttui»

Ha, ha, ha...

Uskon todisteitteni voimaan ja toivon, että yläkerrankin herrat minun kanssani sanovat:

perätön on syytös hallitushenkilöjemme kyvyttömyydestä, kokonaan perätön. Puhaltakaa pasuniin ja naiset ottakoot harppunsa! Veisatkaa ylistysvirsi hallinnolliselle kekseliäisyydelle, jolle maan äärissä ei vertoja löydy, ja koko kansa sanokoon:

Amen!

Kuoman Kaima

Comments