Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-01-27 Parempi Myöhään

Parempi Myöhään, Kuin Ei Milloinkaan

Meillä Inkerin »raukoilla rajoilla» tapahtuu toisinaan sellaistakin, jota muun maailman menossa ei oikein katsota sopivaksi, eikä sitä siellä juuri tapahdukaan. Eiköhän lienekin kansan runohenki sen vuoksi näitä mielestäni kauniita lakeuksia »raukoiksi» ristinyt.

Tässä tuonoin kävi naapurkuomani N. N. seurakunnasta T -- n kylästä ja sopotteli korvaani erään »assiin», joka kyllä sietää tulla yleisemmin tunnetuksi. Olihan se muori käynyt, yläkerran herrainkin puheilla, mutta tuimasti ottivat nämä uutisen vastaan, Tuumasivat, että jos he sitä käsittelemään rupeaisivat, nousisi siitä sellainen höläkkä, että jumal'avita. No, mikä ei muille kelpaa, kyllä se täällä kaupaksi käy, sanoi murheiselle kuomamuorilleni. Ja sitten se juttusi.

T -- n kylässä sairasti poika pitkään ja kovasti. Monta kertaa luuli hän jo loppunsa tulleen ja halavoi pappia luokseen, ripittämään. Monta kertaa kävi isä poikansa pyyntöä seuraten kirkkoherraa kutsumassa, mutta turhaan kulutti hän pappilan kynnyksiä: aina ei »kirkherra» nimittäin »aikahunt» tulemaan. Viimein saatiin pappi lähtemään. Mutta tietäähän väkinäisen lähdön. Pappi tuli, antoi leivän ja viinin, pisti pyhät kalut pussiinsa takasin, puki palttoon päälleen ja niine hyvine matkusti pois. Arvaapas kuomakuita, mitä jäi pois? -- Vaikea on arvata, tuumin minä. »Rip-pi-sa-nat jäi-vät lu-ke-mat-ta» kuiskasi muori minulle korvaan pitkään ja painavasti, »Älä nyt!» -- »Ihan, ihan. Kuukauden kuluttua saapui kirkherramme samaan kylään -- lieneekö taas ollut ripitysreisulla, en tiedä -- ja muisti, mitä et aikanaan muistanut. Olisikohan hänelle »unessa näyttänyt», vai omatuntoko vaivaamaan rupesi. Tuli taloon, pyysi isännältä anteeksi ja lukea hotasi unehuttamansa rippisanat. Poikakin vielä eli. »No, mitenkäs ensi kerralla eivät vanhemmatkaan huomanneet erehdystä. »Meneppäs näät -- sellaisia hölöjä olivat hekin. Ja tämä on totinen tosi», vakuutti ämmä kertomasta päästyään, »vaikka valalle vietäisiin».

Mielestäni, teolle on vaan yksi pikkuinen puolustus: »parempi myöhään, kuin ei milloinkaan». Sitä eivät seurakunnan ukot kumminkaan ota huomioon, kun asianomaista niin pahasti pitelemään rupesivat. Eikä sovi ihmetelläkään.

Yhden hyvän neuvon antaisin minä puheenalaiselle kirkkoherralle: jos olet pappi, niin ole pappi; jos et ole pappi, niin älä ole pappi.

Kuoman Kaima

Comments