Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Kuoman Kaima‎ > ‎

1906-01-27 Mene Ja Märkäne

Mene Ja Märkäne

Oho-hojaa! Ylihuomenna on jo sunnuntain, ja siksi päiväksi hän minun tehdyn kontrahdin jälkeen olisi täällä alakerrassa esiinnyttävä luomaan »huumoria» siihen raskasti sulavaan ravintoon, josta yläkerta tälläkin kertaa näkyy olevan niin rikas. »Raskaat ovat virkamiehen vaivat», sanoi Ruoka-Jussi, kun syömään käskettiin. Sama lienee minullakin. Mutta ei auta. »Lupasit -- kirjoita», siinä suuren yleisön tinkimätön logiikka.

Ei se otat huomioon, ovatko kuomat aina yhtä hyvällä kahvituulella, onko viestejä vierinyt kerrottavaksi. Kunhan tässä olisikin miehellä se »karhun kämmen», jota nuolisi päivät pitkät ja lihoisi, niin mikäs olisi eläissä, vaikka alakerrassakin. »Puistelen hihaa», sanoi muinainen pappi, kun ei ollut saarnanaiheita. Mutta kun sellainen miekkonen oli tietääkseni ainoa tässä maailmassa, joka hihaa puistelemalla saarnapulasta pääsi, niin ei ole apua, jos vaikka kuinka puistelisi.

Niin, kesken kaikkea johtui yht'äkkiä mieleeni -- jes sentään, kuinka se joskus niinkuin valaisee -- että se kuomani, joka niin lopen usein ja (ahkeraan kävi minulle juttujaan juttelemassa, sai täällä persatin homehuoneessa sellaisen kohtauksen, että jalkansa paisuivat, kuin käärmeen puremasta ja munuaisensa rupesivat pahoin voimaan. Tohtur oli käynyt katsomassa ja sanoi, että sunnuntaihin saakka ei ole ajattelemistakaan sängystä nousemisesta. »Mene ja märkäne», sanoi aina ennen muinoin Mikkel-seukkoin, kun pieniä vastoinkäymisiä sattui. Totta toisenkin kerran. Kyllä ne ihmiskunnankin hyväntekijät osottavat joskus sellaista »karhun palvelusta». Panna mies »viikkaueksi» »jouten olemista lopettamaan», ei merkitse heille mitään. Ottavatpa vielä viismarkkasen niinkuin hyvästäkin asiasta.

Kaikellaisia näet kompia niitä asetetaankin ihmisen tielle: kun yhdestä pääset, on toinen jo odottamassa. Jos olisin vanhan ajan kreikkalainen, uskoisin jo, että kova kohtalo on minua ja kaikkia meitä alkaen alimmasta ylimpään ruvennut vainoomaan. Ja silloin ei voisi muuta, kuin lyödä rukkaset pöytään ja sanoa: ei tuu mitään, tehdään »sapassu». Mutta onneksi olenkin syntyperältäni se oikea suomalainen tervaskanto ja itsepintainen kuin synti. Senpä tähden »anna mennä Muoso, mua on pöyhkee», vaikka ei olisikaan.

Kuoman Kaima

Comments