Sotapakolaisten Laulu

Sotapakolaisten Laulu

Sota julma säälimättä
riisti meiltä kaikki pois.
Kulkuriksi kansa joutui,
kuolo ehkä paras ois.

Perhekunnat eroitetut
ovat kaikki omistaan
lapset eksyi vanhemmistaan
isät, äidit toisistaan.

Kylät, viljat sota poltti,
säälinyt se mitään ei,
leivättömiks, kodittomiks
talvikylmään väen vei.

Raskain mielin mennä täytyi
kodin hellän helmasta.
Tukalaksi tuli matka
vieraan maalla kulkeissa.

Sitten vielä tarttui tauti
sairaaloihin saatettiin,
monet vanhat, nuoret, lapset
haudan lepoon laskettiin.

Minkätähden Herran täytyi
tällä tavoin kurittaa?
Siksi ettei kansa enää
tunnustanut Jumalaa.

Kadotuksen teiltä käänsi
Isä omat lapsensa,
luokseen kutsui eiksyneitä
armossansa suuressa.

Toivomme ett' aika uuden
onnen myöskin meille tois,
muutoin tuskiemme malja
yli reunain vuotaa vois.

Rukoilkaa, ett' sotapojan
Herra Suomeen johdattais,
että vielä ilomielin
toisiamme kohdattais.

Irina Filimonoff

Comments