Muisto Inkeristä 1913

Muisto Inkeristä v. 1913.

Oli ihana kevät. Tuomet kukkivat jyrkinä [Jyrkin päivänä] ja oli ihmeellisen lämmin. Sinä vuonna oli satoja kiuruja laulamassa yläilmoissa ja tetrejä oli tuhansittain ikkunoilla. Linnut lauloivat metsissä eri äänillä ja kirkas vesi oli kaloja täynnänsä. Kilometrin pituisella joen kärsällä oli paljon isoja lintuja, joutsenia, hanhia ja sorsia. Myös jäniksiä oli sinä vuonna paljon. Keisarikin käydessään metsästämässä sai jäniksiä niin paljon, että kuorma oli kuin heinäkuorma.

Meidän isämme kertoi, että yhdestä vehnäjyvästä kasvoi kaksikymmentä seitsemän pehkoa. Äitimme myös kertoi, että yhdestä vakasta kasvoi kymmenen säkkiä perunoita. Silloin kirkot olivat täynnä väkeä. Kerrankin kävi ripillä 600 henkeä. Saarnaajana oli Kurvinen. Hän ei vielä suutansa avannut, vaan saarnatuolista vain katseli kahden puolen, niin ihmiset jo itkivät. Jumalan voima loisti hänen kasvoiltaan. Hän oli lähetyssaarnaaja.

Silloin kouluissa opetettiin paljon katkismusta ja raamatunhistoriaa. Joka aamu laulettiin:

Sun haltuus rakas' Isäni
mä aina annan itseni.

Pappi kävi jokaisena keväänä kylänlukusia pitämässä. Siellä kyseltiin ja piti osata ulkoa katkismus. Kirkoissa ylistettiin Jumalaa. Iisakin kirkon kellot soivat niin kovasti, että maa tärisi. Venjoen kirkon urut, joissa olivat isot torvet, soivat myös niin, että koko kirkko tärisi.

Jumala sanoo sanassaan:

Jos te vaellatte minun säädösteni mukaan ja olette kuuliaisia, niin te saatte syödä maan hyvyyttä.
(Jes. 1: 19).

Tämä piti paikkansa ihmeellisesti. Inkerin kansa täytti Jumalan tahtoa. Ihmeellisen suuri oli siunaus. Kieli ei voi kertoa, miten paljon meille sinä vuonna annettiin Jumalan lahjoja.

Meillä oli oma koti, neljä lehmää, kolme hevosta, sikoja, lampaita, kanoja, oma riihi, oma sauna ja isot heinäladot. Aitat olivat täynnä ylivuotista viljaa. Perunoita oli satoja säkkejä. Myöskin oli paljon kyyhkysiä.

Maa, joka oli paksua mustaa multaa, kasvoi hyvin. Meidän molemmat enot olivat saarnamiehiä. He kävivät kokouksissa saarnaamassa rauhan evankeliumia. Minun tätini tuli Novavestistä kotiin ja kertoi, että hän näki taivaan avoinna. Ne kolme pyhää ihmistä ovat jo nukkuneet pois ja päässeet tästä ajasta taivaan kotiin. Siellä eivät enää myrskyt pauhaa.

Kirjoitan tämän muistoksi Viestiin, että nuoremmat ihmiset voisivat myös iloita niistä ihmeellisistä vuosista ja lahjoista, jotka Jumala antoi meille sinä vuonna Inkerinmaalla.

Virren 388, joka alkaa sanoilla

Sun eessäs Herra Jumala
mä vieras olen täällä.
Ei oikeata kotoa
voi ollakkaan maan päällä.

minä jätän teille muistoksi.

Tuhannet terveiset teille kaikille yhteisesti. Nykyinen asuinpaikkani on Ruotsissa.

Aleksander Kekkonen
Venjoen seurakunnasta,
Pieneltä Bussuvalta.

Comments