Kevään Tulo

Kevään Tulo

Varhaiskevättuulen
vilpoisa värinä

viima vyöryy
vyöryy
ja huokuu

kierrellen nousee
lahdelta rantaan

Painuneen hangen
kimallus hohtaa
törmän pohjois-
puoleisella
pohjukalla
        varjossa
        päivänsäteiltä

Viima kohoaa
lennähtää,
vavahtaa
kohdaten töyräällä
keväisen auringon
        väreilee...

Kaukana
hengittää
Tuutarin mäki

Siellä se on, —
auringonkehrä
        nousseena jo
Mujan metsien
piilosta

Pulkavan rinteisiin
säteitä hehkuttaa,
lämmittää laajat
Venjoen maat

Viima painuu
mataliin jäihin,
Järvisaaren
järvien
sopukoille
Suomenlahden
leveille salmille,
pysyy lujasti
pinnassa
Laatokan,
hulmahtaa
Karjalan Kannakselta
häipyen Keiton
mäkien monttuihin

Päivä varttuu
linnun lentoon...

.................

sineestä taivaan
kauas kantaa
kanahaukan
valpas katse,
siivet piirtää
ympyröitä

Narvajoki
kiiltää

Metsät siintävinä
lakeudet laajoina
kukkulat soista
kohoten,
taivaansineen
vesissä viihtyen
        lepää
        lämmeten
        Inkerinmaa

Nevan vedet
vuolaat
kiireiset...
kasantuu
jäitä,
törmäilee
myllertää, —
mahtava virta
uomaansa
kahlittu
rynnistää
vauhkona
merta päin

Maa höyryää
kylpien lämmössä

Salainen jännitys
lupaus luonnon

Rantavesakon
kantojen väliin
nuuskiva kettu
työntää kuonon
        Varis
        huutaa

Pilviä kertyy
        tihenee verho
        auringon tiellä

Liikahtaa viima
illansuussa
ja voimalla
vyöryttää
raukean maan

hämäryys tiivistyy
sakenee yöksi

valentaa koivikko
risahtaa oksa

jonnekin myöhäinen
peura syöksyy

raskaasti
nukkuu
siunattu
maa...

Ilkka Laatokka

Inkeriläisten Viesti 1992

Comments