Inkerin Tulevaisuus

Inkerin Tulevaisuus.

Inkerinmaa. Numero 2, vuosi 1919, 12 päivänä kesäkuuta.

Tässä lehdessä koetetaan tuonnempana perusteellisesti käsitellä kysymystä Inkerin suomalaisen väestön tulevaisuudesta. Asia vaatii perusteellista harkintaa, Jokainen

nimittäin myöntää, että Inkerin kysymys on erittäin vaikea ratkaista, asetettiinpa vaatimukset ja toiveet minkälaisiksi hyvänsä. Ellei uudestisyntyvän Venäjän politiikka ole aivan toinen kuin entisen Venäjän, kilpistyvät inkeriläisten vaatimattomimmatkin toiveet tosiasiasta: Venäjä on suuri ja mahtava, tottunut nielemään kansoja, sulattamaan eri kansallisuuksia; säästäisikö jättiläinen vähälukuisen Inkerin kansan! Ja uudesti syntyvä Venäjä on jo näyttänyt kaikki vanhan tuntomerkit. Inkeriläisille, jotka kuitenkin taistelevat, bolshevismista vapautuakseen, uuden Venäjän synnyttäjäin rinnalla, sanovat nämä venäläiset jo nyt, taistelun kestäessä: »ei saa olla mitään Inkerinmaata, ei saa olla mitään inkeriläisiä!« Venäjällä ei saa olla muita kuin venäläisiä; inkeriläiset voidaan karkoittaa Suomeen joka sielu — siinä venäläisten uhkauksia.

Olla olemassa, olla inkeriläisiä — sen vähemmän on mahdotonta tahtoa ja toivoa.

Pahempaa kuin tulla karkoitetuksi asuinsijoiltaan, tulla hävitetyksi, ei kansan kohtaloksi voida määrätä.

Uudestisyntyvän Venäjän miehet tahtovat hävittää inkeriläiset, jotta Inkerimaan nimikin häviäisi.

Ja kuitenkaan emme voi lakata toivomasta. Eihän kansa voi kuolla.

Miten on siis Inkerin kysymys ratkaistava, jotta inkeriläiset saisivat oikeuden elää? Ryhtymättä tällä kertaa tarkemmin perustelemaan erilaisia esitettyjä ratkaisutapoja luettelemme tässä alempana muutamia julkisuudessa mainittuja.

  1. Inkerinmaa on liitettävä Suomeen, Pietari ja Kronstadt eivät (tulisi kuulumaan Suomeen liitettävän alueeseen, vaan muodostaisivat kansainvälisen vapaakaupunkialueen, johon Venäjälle taattaisiin esteetön pääsy. Kun Pietari näitä erotettaisiin pois, olisivat maan väestösuhteet ja mielipiteet sellaiset, että, jos kansanäänestys pantaisiin toimeen, se todennäköisesti antaisi tulokseksi Suomeen liittymisen.

  2. Inkeriläiset saavat kulttuuriauttonomian. Maa pysyy edelleen Venäjän yhteydessä, mutta inkeriläiset saavat itsenäisesti hoitaa kirkolliset asiansa, kaiken valistustoiminnan keskuudessaan, vapaasti järjestää talouselämänsä, saavat omat »käräjänsä«, edustuslaitoksen jolla, on autonomian piiriin kuuluvissa asioissa ratkaisuvalta ja saavat valtion ja pienempien hallintoelinten, varoista rahat, jotka tekevät koko autonomiaan taloudellisesti mahdolliseksi.

  3. Pohjois-Inkeri, joka kansallisuudeltaan on puhtaimmin suomalaista, liitetään Suomeen ja Inkerin muissa osissa asuvilla myönnetään kulttuuriautonomia.

  4. Länsi-Inkeri, jossa asuu paljon virolaisia, liitetään Viroon, muu osa Inkerinmaata Suomeen.

  5. Pohjois-Inkeri liitetään Suomeeni, Länsi-Inkeri Viroon ja keskinen sekä itäinen Inkerinmaa jätettäisiin edelleen Venäjän yhteyteen.

Inkerin kysymyksen ratkaisuja ovat tietysti nekin, että olot jäävät kaikessa entiselleen, sellaisiksi kuin ne olivat keisarivallan aikana, tai että inkeriläiset jätetään alttiiksi äärimmäiselle venäläiselle sorrolle, toimenpiteille, joiden tarkoituksena on inkeriläisten hävittäminen tyyten. Näihin ratkaisutapoihin eivät inkeriläiset kuitenkaan koskaan tule tyytymään, joten ne on jätettävä kaiken keskustelun ulkopuolelle.

Comments