Inkerin Maaorjuudesta Vapautumisen 100-Vuotismuisto

Inkerin maaorjuudesta Vapautumisen 100-vuotismuisto

Inkerimme kansalaiset,
suomalaiset, karjalaiset,
siskot, veljet pakolaiset,
vanhukset ja lapsukaiset,
joka olet kutsun kuullut,
juhlimahan tänne tullut,
tervetuloa siis teille.
tähän juhlaan saapuneille,
kesän kauniin saapuessa,
ruusuin, liljain kukkiessa.

Eipä ennen ollut moista,
kun on juhla neljästoista.
Täällä saatte nähdä, kuulla
mitä ette voineet luulla.
Juhlassamme taasen kerran
kaikuu sana taivaan Herran.
Täällä kuorot esiintyvät,
saamme kuulla laulut hyvät.

Ennen kansat kaikkialla
eli orjanvallan alla.
Esi-isämmekin saivat
kärsiä myös orjan vaivat.
Kansa eli, kansa kesti,
vaikka kovakouraisesti
herrat piiskaa heilutteli,
kansa kärsi, silti eli.

Sukupolvet maassa makaa,
mutta vuosisatain takaa
historia kertoo noista,
menneen ajan asioista.
Kertoo meille, kuinka silloin
pärevalkeassa illoin,
saivat tehdä monta työtä
elää kärsimysten myötä.

Niin ne kului talvi-illat,
koska pellavat ja villat
saivat vääntää värttinällä,
langat käden kääntämällä.
Kudottiinpa sitten noista
paidat hienot aivinoista,
päivät kului orjan työllä,
omat työt sai tehdä yöllä.

Nukuttu ei monta yötä,
päivät tehtiin orjan työtä,
Väsyneinä orjan työstä,
mutta kukko aamuyöstä
kiekuu tuvanorren alla,
äänellänsä mahtavalla,
aikaiseen jo aamuyössä,
täytyy olla orjan työssä.

Kukko täytti tehtävänsä,
herätti myös emäntänsä.
Kukko nukkua ei anna,
tuli täytyy uuniin Panna.

Tulusrauta raksahtaapi,
kipinästä tulen saapi_
Äiti poistaa uuninpellin,
keittää puuron sekä vellin.
Anni-tyttö lehmän lypsää
äidillä on velli kypsää,
Perhe istuu pöydän takaa,
isä puuron, vellin jakaa.

Rauhassa kun nukkui yönsä,
perhe alkoi taasen työnsä,
ahertaen ahkerasti,
aivan hamaan iltaan asti.

Työn ja viikon päättyessä,
lepopäivän lähetessä,
lauantaina iltasilla
usein saunan lautehilla,
kuultiin ääni kirkonkellon
yli metsän, yli pellon.

Kirkko oli ainoana,
missä kuultiin armon sanaa.
Kirkot täyttyi aina noista
Herran sanan kuulijoista.

Pappi saarnatuolistansa
lausui seurakunnallensa
ilmoittaen siinä heille
sanankuuloon saapuneille:
– Sana saapui kuninkaalta,
päättynyt on orjan valta.

Orjina te tähän asti
kärsitte niin kauheasti,
kärsittyä työn ja vaivan,
vapaina nyt ootte aivan.

Päättyi orjanvalta moinen,
alkoi aika uusi, toinen.

Siinä silloin kirkkokansa
itki ihan ilostansa.
Silloin myöskin taivahalta
loisti päivä kirkkaammalta,
pilvet hohti hopealta,
koska päättyi orjanvalta.

Esi-isät maassa makaa,
mutta vuosisatain takaa
muistelemme täällä heitä
orjia ja kärsineitä.

Inkeriläisten XIV kesäjuhlaan v. 1961 kirjoitti

A. Vainikka

Comments