Inkeriläisten Kielitaito

https://archive.org/stream/InkerilaistenViesti1973KokoVuosikerta/Inkerilaisten-Viesti-1973_Koko-vuosikerta_djvu.txt

https://archive.org/stream/InkerilaistenViesti1973KokoVuosikerta/Inkerilaisten-Viesti-1973_Koko-vuosikerta#page/n14/mode/1up/search/suomen+kielen

Inkeriläisten Suomen Kielen Ja Venäjän Kielen Taito Ennen Edellistä Maailmansotaa Ja Nykyään

Täällä Suomessa monet luulevat, että kaikki inkeriläiset puhuvat hyvin venäjän kieltä ja Suomen kieli on jonkunlaista "sotkua" t.s. suomen- ja venäjänkielen sekoitusta. Näin ei ole asianlaita, vaan Inkerissä puhuttiin hyvää Suomen kieltä, tosin murretta, mutta onhan täällä Emä-Suomessakin murteita niin, ettei raumalainen ja viipurilainen tulleet hyvin toimeen keskusteluissaan.

Inkerissä on myös monia murteita ja niissä seurakunnissa, jotka olivat lähempänä venäläisiä kaupunkeja oli kieleen "sotkeutunut" venäläisiä sanoja ja ne seurakunnat, jotka olivat lähempänä Viroa sotkivat virolaisia sanoja suomenkieleen.

Antti Hämäläinen

Kun kansakoulujen tarkastajalta Antti Hämäläiseltä kysyttiin, kun hän oli vasta vähän aikaa ollut suomessa: "Kuinka sinä olet oppinut näin pian puhumaan hyvää Suomea?", Antti vastasi: "Kyllä minä olen oppinut muutaman sanan lisää, esim. JUU ja JASSOO" Antti selitti näille kyselijöille, että hän on puhunut koko ikänsä hyvää suomea kotonaan Inkerissä ja venäjää hän puhui sen verran mitä Kolppanan Opettajaseminaarissa oppi, jossa venäjää opetettiin sen verran, kuin Suomessa opetetaan oppikouluissa saksaa ja englantia ja kaikki opetus tapahtui suomen kielellä.

Starshina

Meidän seurakunnassa (Hietamäellä) eivät naiset osanneet venäjää, kuin sen verran, että toimeen tulivat kaupunkimatkoilla, johon veivät maitoa, kermaa ja muita elintarvikkeita kaupaksi.

Miehet osasivat jonkun verran enemmän, kun tulivat valituiksi kunnan hommiin ja siellä joutuivat venäläisten virkamiesten kanssa tekemisiin. Isäni oli monta vuotta "Starostana" -sadanpäämies ja hän oppi jonkun verran paremmin puhumaan venäjää. Mutta ne inkeriläiset, jotka olivat käyneet venäläistä koulua ja pyrkivät joihinkin virkoihin, jonne pääsyehtona oli hyvä venäjän kielen taito ja nämä inkeriläiset alkoivat vieraantua muista kanssaihmisistä, koska he katsoivat olevansa "muutamaa kraatia" korkeammalla, mutta nämä inkeriläiset alkoivat vähitellen venäläistyä, joka olikin silloisen valtiovallan tarkoitus niin Inkerissä, kuin täällä Suomessakin. Mutta nämä "Starssinat ja Staarostat" (Starshina — kunnan vanhin ja Staarostain esimies) saivat muilta kanssaihmisiltä halveksuntaa osakseen ja heistä kirjoitettiin "Inkeri" ja "Neva" lehdissä pilkkarunoja, joita vieläkin muistan, vaikka on kulunut aikaa yli 60 vuotta. Siitä seuraavalla sivulla. En mainitse nimeä, koska tämän Starshinan veljenpoika elää ja asuu Suomessa.

"Ennen muinoin musikka [1],
tavallinen takki.
Harmaa vaan oli harteilta
ja päässä musta lakki.

Nyt on puku pulskempi,
Lääppä [2] lärpällänsä.
Nokalla hän nuuskipi,
kuin sika kärsällänsä.

Ennenmuinoin romisutti
prostoi [3] rattaillansa
Nyt ei kuule, kuin hän kulkee
kumipyörillänsä.

Staarastat ja Starshinat
ois tavallista kansaa.
Jos ei vetäis' veljiänsä,
byrokraatin ansaan.

Mutta heidät murtapi
tuo musta byrokraatti,
Joka heidät joutaviksi
"Juonijusseiks saatti."

[1] musikka Johtuu venäläisestä sanasta "muzik" — mies, talonpoika.

[2] Lääppä Johtuu venäläisestä sanasta "Shljaappa" — huopahattu.

[3] Prostoi — tavallinen. Rautavanteiset rattaan pyörät.

Naisten Venäjänkielentaito:

Heinäkuorman Haku

Setäni vaimo — Anna meni hakemaan "Huuttorin" mailta — Tämä oli lisätila, jonka sai ostaa Valtiolta lisätilaksi, jos maata oli vähän ja lehmiä oli paljon. Se oli muuten lähellä Hamusin kylää mutta välissä oli Nuolijoki, jossa ei sillä kohtaa ollut siltaa joten hevosella piti ajaa Strelnan kaupungin kautta.

Kun täti oli tehnyt kuorman, läksivät muut kuorman tekoon jalkaisin kotiin ja kahlasivat Nuolijoen yli. Täti läksi yksin viemään kuormaa Strelnan kautta kotiin.

Siinä missä tie kääntyi Hamusiin, oli Tsjainaja — Teehuone. Täti sitoi hevosen Teehuoneen edessä olevaan hevosia varten laitettuun paaluun — pisti heiniä eteen ja meni kahville (siellä sai tilauksesta myös kahvia). Isvossik — henkilöajuri tuli myöskin samaan ravintolaan sapuskalle ja sitoi hevosensa samaan paaluun. Ajurin hevonen pääsi irti ja rupesi tädin kuormasta syömään heiniä. Täti huomasi tämän ja meni topakkana isvossikan luo ja sanoi:

Naasha lossad naasha seeno, suimit luimit"

— Teidän hevonen, meidän heinät syö ja lyö", joka ei ole oikeastaan mitään, mutta ajuri katsoi ikkunasta ja käsitti tilanteen ja sitoi hevosensa paremmin. Asia oli sillä autettu.

Kun täti tuli kotiin ja kertoi sedälle tapauksen ja kertoi myös mitä hän oli sanonut ajurille. Setä nauroi katketakseen ja selitti tädille mitä hän oli sanonut. Täti suuttui siitä niin, että ei luvannut koskaan mennä hakemaan "Radivilasta" heiniä.

Munakauppias

Naapurikylän emäntä vei Strelnan torille kananmunia ja eräs venäläinen rouva tuli hänen luokseen ja pyysi emäntää tulemaan kanssaan. Kun he tulivat rouvan keittiöön pisti rouva kanamunakorin pesupöydälle ja sanoi emännälle:

"Siidi babushka, pokkaa ja denjgi prinessuu"
(istu mummo niin kauan, kunnes minä tuon rahat)

ja meni perähuonetta kohti. Silloin emäntä, kun ei ymmärtänyt mitä rouva hänelle sanoi, hyppäsi pystyyn ja sanoi:

"Sittun mie siun sitimillees ja satimillees,
anna pois miun munat" — ja läksi.

Unohtunut Maitokannu

Toinen emäntä oli Pietarissa myymässä maitokauppaan maitoa ja kermaa. Kaupasta lähtiessään hän unohti yhden maitokannun kaupan lattialle. Puoti poika huomasi emännän maitokannut ja juoksi perään ja huusi:

Hei baabushka, kuvshin pozabyla
— Hei mummo, unohdit maitokannun kauppaan,

Emäntä ei ymmärtänyt ja käsitti väärin puotipojan sanat ja tiuskasi:

"Kuksi koira sopakkoo,
äläkä vanhoo akkoo".

Asia selvisi, kun poika juoksi emännän vierelle ja ojensi tyhjän maitokannun.

Maitokannu Junassa

Naapurikylän emäntä oli vienyt Pietariin maitoa ja kermaa maitokauppaan ja saatuaan rahat hän vei tyhjät maitokannut junaan ja lähti vielä ostoksille. Kun hän oli tehnyt ostoksensa ja tuli asemalle, niin juna lähti liikkeelle. Silloin emäntä rupesi huutamaan:

"Pustoi, pastoi pogodij, moi kuvshiny poslii"
"odota vähän, kun minun maitokannuni läksivät."

Pöksynpaikka

Jamalaisten kylässä oli Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsin lintuvahti, joka vahti ettei inkeriläiset päässeet salametsästämään fasaaneja, kun kaikki olivat myyneet NN:lle riistamaat. Saman kylän emäntä meni vahdin rouvan luo ja sanoi:

"Eiks siul ois pöksynpaikka, kun Matveij (Matti) ylees poshool, pöksyt repaneell, reäs, reäs repaneeli.

Lintuvahdin rouva oli ollut monta vuotta samassa kylässä ja ymmärsi sen verran suomen kieltä.

Piirakan Ampujat

Meillä oli seurakunnilla omat nimensä, jotka kansa oli antanut. Hietamäkeläisiä kutsuttiin "Piirakan ampujiksi".

Kun minun siskoni miehen setä oli mennyt metsään heinää niittämään ja otti haulikon mukaan (siihen aikaan eivät riistamaat olleet vielä vuokrattu NN:lle). Hän ripusti eväspussinsa. jossa oli piirakoita, puun oksalle ja lähti katselemaan lintuja. Kun hän tuli samaan paikkaan takaisin, huomasi puun oksalla kirjavan esineen, joka oli hänen oma eväspussinsa laitettu naisten kirjavaan huiviin. Hän ampui täräytti eväspussinsa hajalle ja kertoi kotona asiasta.

Tämä levisi ympäri Hietamäen seurakuntaa ja muuallekin ja niin tuli hietamäkeläisistä piirakanampujia.

Kissankeittäjät

Naapuriseurakunnassa, Tuutarissa ruvettiin talkooväelle keittämään ruokaa. Kissa oli ottanut lepopaikakseen leivinuunin etuosan ja kun leivinuuniin laitettiin tuli, niin kissa hyppäsi ajoisssa ulos. Mutta nyt kun kyseessä oli suurempi talkooväki, pistettiin leivinuunin suun eteen, jossa oli tavallinen hella, suuremmat kasarit. Kun padat rupesivat kiehumaan niin kissa yritti loikata pois tavallisesta olopaikastaan, mutta ei päässytkään, vaan putosi kuumaan kattilaan ja kun ei ketään ollut silloin keittiössä, niin kissa putosi kattilan pohjaan ja kuoli. Kun keitto oli valmis ja sitä tarjottiin talkooväelle, niin emäntien kauhuksi löytyi kissan ruumis kattilan pohjalta. Niin tuli tuutarloisista "kissankeittäjiä".

Lohkovatsat

Skuorsalaisia nimitettiin "lohkovatsoiksi", kun he söivät perunalohkoja suunnattomat määrät, kun olivat muissa seurakunnissa perunamaalla palkan edestä perunoita "kaivamassa". Meilläkin kävi syksyisin aina parikymmentä henkeä skuoritsalaisia perunamaalla, kun ei siihen aikaan vielä ollut koneita.

Rajamäellä joulukuun 30 päivänä 1972.
A. Hytti

Comments