Inkeriläismummot Ja Eksistenssianalyysi

Mummoista puhutaan meillä Suomessa joskus hieman vähättelevään sävyyn. He ovat niitä, jotka täyttävät hoitopaikat ja työllistävät hoitohenkilökuntaa. Seurakunnissakin monet ovat väsyneet jatkuvaan »mummopiirien pyörittämiseen». Pitäisi löytyä jotain mielekkäämpää ja tärkeämpää tekemistä.

Joulukuun alussa ilmestyneessä Pietarin Sanomissa puhuttiin mummoista toiseen sävyyn, rakkaina vanhuksina. He ovat niitä inkerinsuomalaisia, joiden oli aikanaan jätettävä kotinsa ja lähdettävä kohti tuntematonta. Nämä naiset pitivät elämää yllä epäinhimillisissä olosuhteissa:

  • kasvattivat lapsia,
  • opettivat äidinkieltä ja
  • kertoivat isien uskosta.

Tällä hetkellä Pietarin ympäristössä asuu lehden mukaan kymmenisen tuhatta tällaiset elämänvaiheet kokenutta vanhusta.

»He ovat juuremme, juuri heidän ansiostaan olemme säilyneet kansana, jolla on oma kieli ja kulttuuri»,

sanoo näistä mummoista Vladimir Kokko, yksi Inkerin liiton puuhamiehistä.

Karjalaisten yhdysside, Karjala-lehti puolestaan kertoo tämän vuoden kolmannessa numerossa maisteri Hanna Havaksesta, joka on käynyt Inkerinmaalla haastattelemassa näitä samoja vanhuksia, »viimeisiä suomen kielen taitajia». Hän sanoo:

»Uskonnollisuus näyttää olevan se punainen lanka, jonka varassa täällä on jaksettu elää. Uskonnollisuudesta on etsitty selitykset menetyksiin ja menestyksiin.»

Nämä mummot ovat eräänlaisia eksistenssianalyyttisen teorian eläviä todistuskappaleita. Tämän humanistiseen psykologiaan perustuvan hoitoteorian kehittäjä on keskitysleirin kauhut kokenut psykiatri Viktor E. Frankl. Hän näkee ihmisen päämäärähakuisena ja elämän mielekkyyttä etsivänä olentona. Nykyihmisten suurin ongelma länsimaissa on Franklin mukaan olemassaolon tyhjiö. Ihminen on menettänyt mielenkiintonsa elämään ja samalla oman aloitteellisuutensa. Hän on kadottanut myös tukea antavat perinteet. Ihminen tarvitsee elämässään päämääriä, ihanteita ja arvoja, jotka ohjaavat hänen toimintaansa ja antavat voimaa.

Ihmisen vapaus on Franklin mukaan aina rajallista. Hän on sidottu olosuhteisiinsa, kuten inkeriläiset mummot Siperiaan. Mutta ihmisellä säilyy aina vapaus valita oma suhtautumistapansa eri olosuhteissa. Hän on aina vapaa valitsemaan, millaisen asenteen hän omaksuu. Omassa vallassa on, luovuttaako vai kestääkö. Ihminen ei siis ole vapaa jostakin, vaan vapaa johonkin.

Monet meistä nuoremmista odottivat tai odottavat elämältä suuria. Se ei ole kiellettyä. Mutta pettymykset kestää paremmin, jos asian kääntää toisin päin ja kysyy,

mitä elämä odottaa minulta.

Mitä paremmin ihminen näkee elämänsä tehtävänä, sitä merkityksellisemmäksi hän kokee elämänsä. Vailla mitään tietoa eksistenssianalyyttisestä teoriasta monet näistä mummoista oivalsivat elämän tehtäväluonteen samoin kuin Viktor E. Frankl.

He ovat melkoisia mummoja.

Markku Pyysiäinen

Inkeriläisten Viesti 1993

Comments