Ihmisoikeudet Ja Pakolaiset

Ihmisoikeudet Ja Pakolaiset

Inkeriläisten viesti 1960

Viime joulukuun kymmenettä päivää vietettiin ihmisoikeuksien päivänä. Tästä 11 vuotta sitten Yhdistyneitten Kansakuntien yleiskokous hyväksyi julistuksen luetellen siinä kaikki ne perusoikeudet, joista jokaisen ihmisen pitäisi päästä osalliseksi. Ensimmäisinä julistuksessa mainitaan elämisen, vapauden ja henkilökohtaisen turvallisuuden oikeudet.

Tämä ihmisoikeuksien päivä osui keskelle maailman pakolaisvuotta, jolloin YK on kehoittanut kaikkia maita ja niiden yksityisiä kansalaisia antamaan tukeaan tuhansille ja kymmenilletuhansille vieraissa oloissa eläville pakolaisille, joilta heidän omassa maassaan on nämä alkeellisimmat oikeudet riistetty.

YK:n ihmisoikeuksien julistus sisältää kaikkiaan 30 artiklaa. Me täällä Suomessa olemme siinä onnellisessa asemassa, että useimmat noiden artiklojen määrittelemistä oikeuksista ovat meille itsestään selviä: oikeus kasvatukseen ja samanarvoisuuteen lain edessä, ajatuksen ja sanan vapaus, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, oikeus avioliiton solmimiseen ja perheen perustamiseen, oikeus työhön, matkustamiseen, lepo- ja vapaa-aikaan jne.

Nämä oikeudet on meille säädetty perustuslaissa. Mutta maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei näitä oikeuksia ole. Diktatuuriin perustuva yhteiskuntajärjestelmä, uskonnollinen suvaitsemattomuus, ennakkoluulot, yleinen takapajuisuus, rotudiskriminointi, naisen aseman ja työn aliarviointi jne. ovat niitä tekijöitä, mitkä muodostavat pahimman esteen ihmisoikeuksien toteuttamiselle. Vasta kun ne saadaan raivatuksi tieltä pois, voi YK:n ihmisoikeuksien julistus kaikua avonaisille korville.

Maailman pakolaisvuosi, mitä lehtemme marraskuun numeron johtavassa artikkelissa käsittelimme laajemmin, on vakava muistutus siitä, että ihmisoikeuksien julistus on monille vallanpitäjille vielä enemmän tai vähemmän korupuhetta. Kuitenkaan ei voi kieltää, etteikö sillä olisi kuluneiden yhdentoista vuoden aikana ollut oma vaikutuksensa perustuslakien, kansainvälisten sopimusten ja tuomioistuinten päätösten suhteen monella taholla maapalloa. Se on johtanut ainakin vakavaan kansainväliseen tutkimustyöhön, mikä on tähdännyt näitten laajojen ongelmien mahdollisimman perusteelliseen selvittelyyn ja niistä saatujen tietojen vaihtoon.

Tässä mielessä on ihmisoikeuksien julistuksella suuri merkitys. Suurin on kuitenkin siinä, että tämä julistus on vahvistettu kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhtenäiseksi päämääräksi. Siksi vastaavaa toimenpidettä on ilolla tervehdittävä.

Comments