Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎Inkerin Historia‎ > ‎

Pohjois-Inkerin Tasavalta

Täs­sä Poh­jois-In­ke­rin ta­sa­val­lan his­to­ri­aa va­lot­ta­va lu­ku Toi­vo F­lin­kin kir­jas­ta Pois In­ke­ris­tä, O­hi In­ke­rin.

In­ke­ri It­se­näi­sek­si

Syk­syl­lä 1918 uu­den val­lan ja in­ke­ri­läis­ten it­se­hal­lin­to­a ta­voit­te­le­vien hen­ki­löi­den ja lai­tos­ten vä­lit ki­ris­tyi­vät pa­has­ti. Al­koi muut­to­lii­ke Suo­meen ja Vi­roon. Ku­ten täl­lai­sis­sa ta­pauk­sis­sa u­sein käy, kuu­lui en­sim­mäi­seen pa­ko­lais­jouk­koon lä­hin­nä si­vis­ty­neis­töä, täs­sä ta­pauk­ses­sa in­ke­ri­läis­jär­jes­tö­jen joh­to­hen­ki­löi­tä. Seu­raa­vi­na vuo­si­na si­vis­ty­neis­töä ja ta­lol­li­si­a pa­ke­ni sii­nä mää­rin, et­tä 1920-lu­vun lo­pul­la hei­tä o­li Suo­mes­sa jo run­saat vii­si tu­hat­ta hen­ke­ä. Yh­teen­ve­don pa­ko­lais­tun­nel­mis­ta te­ki vuon­na 1929 Suo­mes­sa il­mes­ty­nyt Kaap­re Tyn­nin toi­mit­ta­ma, u­se­an te­ki­jän kir­joit­ta­ma te­os

  • Kym­me­nen Koh­ta­lo­kas­ta Vuot­ta.

”Äl­köö­n ou­to lu­ki­ja e­reh­ty­köön luu­le­maa­n, et­tä tä­tä ky­nää juok­sut­taa pelk­kä ko­dit­to­man pa­ko­lai­sen kat­ke­ra mie­li”,

kir­joit­ti Tyn­ni sen al­ku­sa­nois­sa. Kir­ja on jo har­vi­nai­nen, uu­si pai­nos o­li­si pai­kal­laan.

En­sim­mäi­nen Pa­ko­lais­ten Neu­vot­te­lu­ko­kous

En­sim­mäi­nen pa­ko­lais­ten neu­vot­te­lu­ko­kous pi­det­tiin Vii­pu­ris­sa 24. mar­ras­kuu­ta 1918 Vii­pu­ri-ho­tel­lis­sa. Ko­kouk­ses­sa o­li läs­nä kol­mi­sen­kym­men­tä In­ke­rin­maa­n e­ri puo­lil­ta ko­toi­sin o­le­vaa hen­ki­löä, u­seim­mat e­del­li­sen ke­sän ja syk­syn ku­lu­es­sa pa­ko­lai­si­na saa­pu­nei­ta. Ko­kouk­sen pöy­tä­kir­jas­ta pää­tel­len se ei saa­nut val­tuuk­si­a e­siin­ty­ä In­ke­rin kan­san ni­mis­sä. Ko­kous päät­ti kui­ten­kin yk­si­mie­li­ses­ti, et­tä kol­mi­hen­ki­nen val­tuus­to e­sit­te­lee­ a­si­an Suo­men hal­li­tuk­sel­le. A­si­a­na o­li In­ke­rin liit­tä­mi­nen Suo­meen. Mie­li­pi­tei­den ja­kau­tu­es­sa ko­kous päät­ti, et­tä

  1. o­li pyy­det­tä­vä Suo­men Hal­li­tuk­sen toi­men­pi­det­tä sii­hen, et­tä ko­ko In­ke­ri saa­tai­sii­n yh­dis­te­tyk­si Suo­meen,
    tai
    el­lei se kä­vi­si päin­sä, et­tä Poh­jois-In­ke­ri yh­dis­tet­täi­siin Suo­meen, jol­loin E­te­lä-In­ke­rin suo­ma­lai­sel­le vä­es­töl­le o­li­si saa­ta­va si­vis­tyk­sel­li­nen au­to­no­mi­a;

  2. el­lei mi­kää­n o­sa In­ke­ris­tä voi­si tul­la Suo­mee­n yh­dis­te­tyk­si, o­li pyy­det­tä­vä si­vis­tyk­sel­lis­tä au­to­no­mi­aa ko­ko In­ke­ril­le.”

Lä­he­tys­töön, jon­ka tu­li suul­li­ses­ti ja kir­jal­li­ses­ti e­sit­tää ko­kouk­sen lau­su­mat In­ke­rin kan­san toi­vo­muk­set Suo­men hal­li­tuk­sel­le, va­lit­tiin ta­lol­li­set T. Ta­pa­nai­nen ja M. Pit­kä­nen se­kä ag­ro­no­mi T. Toik­ka. Lä­he­tys­tön teh­tä­väk­si an­net­tiin käy­dä Suo­men val­ti­on­hoi­ta­jan, pää­mi­nis­te­rin ja ul­ko­mi­nis­te­rin luo­na, se­kä, jos Suo­men hal­li­tus sen suo­ta­vak­si kat­soi­si, myös Eng­lan­nin, Rans­kan, ja eh­kä joi­den­kui­den mui­den val­to­jen e­dus­ta­jien pu­heil­la.

Toi­mi­kun­taan, jon­ka teh­tä­vä­nä o­li In­ke­ris­tä Suo­meen pa­ke­ne­vien si­joit­ta­mi­nen ja va­rat­to­mien toi­meen­tu­los­ta huo­leh­ti­mi­nen, va­lit­tiin luut­nant­ti P. Ta­pa­nai­nen, lää­nin­hal­li­tuk­sen vir­ka­mies P. Laa­ma­nen ja ta­lol­li­nen M. Pit­kä­nen. Tä­mä toi­mi­kun­ta, jon­ka kes­kus­paik­ka on Vii­pu­ri, sai huo­leh­ti­a myös muis­ta in­ke­ri­läis­ten yh­tei­sis­tä a­si­ois­ta.

Y­li­o­pet­ta­ja P. Toik­ka, ag­ro­no­mi T. Toik­ka ja M. Tir­ra­nen sai­vat teh­tä­väk­seen val­mis­taa­ in­ke­ri­läis­ten puo­les­ta Suo­men hal­li­tuk­sel­le jä­tet­tä­vän ad­res­sin.

Suo­mes­sa kat­sot­tiin sil­loin, et­tä sen mah­dol­li­nen In­ke­rin a­vus­ta­mi­nen liit­tyy Vi­roon päin toi­mi­van a­vus­tuk­sen pii­riin. Täs­tä syys­tä in­ke­ri­läis­ten lä­he­tys­tö e­sit­te­li suun­ni­tel­man­sa Vi­ron a­vus­ta­mis­ko­mi­te­al­le. Pää­tös syn­tyi Hel­sin­gis­sä 31. tam­mi­kuu­ta 1919 pi­de­tys­sä in­ke­ri­läis­ten ko­kouk­ses­sa. Sen pöy­tä­kir­jas­sa lu­kee­, et­tä

Vi­ron a­vus­ta­mis­ko­mi­te­an ta­hol­ta o­li Suo­men hal­li­tus e­sit­tä­nyt toi­vo­muk­sen, et­tä in­ke­ri­läis­ten o­li muo­dos­tet­ta­va ”­hal­li­tus”, e­lin, jo­ka py­sy­väs­ti huo­leh­ti­si in­ke­ri­läis­ten a­si­ois­ta.

In­ke­rin Hal­li­tus

Hal­li­tus pää­tet­tii­n a­set­taa ja sen vi­ral­li­sek­si ni­mek­si pää­tet­tii­n ot­taa­ In­ke­rin Vä­li­ai­kai­nen Hoi­to­kun­ta. Sen joh­ta­jak­si va­lit­tii­n y­li­o­pet­ta­ja Pie­ta­ri Toik­ka. Hoi­to­kun­ta pyr­ki saa­maan lu­van toi­mi­a Suo­mes­sa ja koo­ta jouk­ko­ja ta­voit­tee­na In­ke­rin­maan va­paut­ta­mi­nen bols­he­vi­keil­ta.

(Hoi­to­kun­taa ja muu­ta in­ke­ri­läis­jär­jes­tö­jen toi­min­taa kos­ke­vat a­si­a­kir­jo­ja o­len saa­nut käyt­töö­ni In­ke­ri­läis­ten yh­dis­tyk­sen ar­kis­tos­ta, mi­kä­li en sii­tä e­rik­seen mai­nit­se.)

In­ke­rin Ys­tä­vät

Vii­pu­ri­lai­ses­sa o­sa­kun­nas­sa Hel­sin­gis­sä 2.2.1919 pi­det­tyyn ko­kouk­seen saa­pui Pie­ta­rin suo­ma­lai­si­a, in­ke­rin­suo­ma­lai­si­a ja hei­mo­kan­so­jen va­paus­liik­kees­sä toi­mi­vi­a suo­ma­lai­si­a. Ko­kouk­ses­sa pe­rus­tet­tiin

  • In­ke­rin ys­tä­vät-jär­jes­tö.

Ken­raa­li Gu­le­vitsh sai Vii­pu­ris­sa hel­mi­kuun 10. päi­vä­nä ”­Van­hem­mal­ta Ve­nä­läi­sel­tä Pääl­li­köl­tä Suo­mes­sa” ken­raa­li Ju­de­ni­tshil­ta mää­räyk­sen nii­den Vii­pu­rin, Mik­ke­lin ja Kuo­pi­on lää­neis­sä a­su­nei­den ve­nä­läis­ten va­paa­eh­tois­ten re­kis­te­röi­mi­ses­tä, ”­jot­ka ha­lu­a­vat tais­tel­la bolsc­he­vik­ke­ja vas­taan.” Gu­le­vitsh laa­ti kym­men­tä päi­vää myö­hem­min ra­por­tin toi­min­nas­taan. Sen al­ku­pe­räi­nen kap­pa­le ja suo­men­nos il­mei­ses­ti o­soi­tet­tiin Suo­men si­säa­si­ain­mi­nis­te­ril­le, kos­ka tä­män mää­räyk­ses­tä Gu­le­vi­tshin hal­lin­to kuu­lui lak­kau­tet­ta­vak­si. Ra­por­tis­saan Gu­le­vitsh sa­noo neu­vot­te­le­van­sa a­si­as­ta Ju­de­ni­tshin kans­sa. Ra­por­tin suo­men­nos löy­tyi Vii­pu­rin ar­kis­tos­ta.

Kan­san­ko­kouk­set

It­se In­ke­ris­sä al­koi e­siin­ty­ä paik­ka­kun­ta­lais­ten ul­ko­po­liit­ti­si­a kan­na­not­to­ja. E­si­merk­ki­nä täs­tä ol­koon Län­si-In­ke­ris­sä La­van­saa­res­sa maa­lis­kuun 4. päi­vä­nä pi­det­ty ta­lon­poi­kais­ko­kous. Sen pöy­tä­kir­jan toi­ses­sa ja kol­man­nes­sa py­kä­läs­sä sa­no­taan:

  • 2 § He­rä­tet­ty ky­sy­mys, voi­si­ko In­ke­rin sor­ros­ti­las­sa o­le­va kan­sa toi­vo­a a­pu­a vel­jes­kan­sal­taan Suo­mel­ta.
  • 3 § Ko­kous päät­ti yk­si­mie­li­ses­ti, et­tä kir­joi­tet­tai­sii­n a­no­mus Suo­men hal­li­tuk­sel­le.

A­no­mus laa­dit­tiin­kin ja va­rus­tet­tii­n al­le­kir­joi­tuk­sil­la. Ko­kouk­sen o­sa­not­ta­ji­a o­li 50. ”A­no­muk­ses­sa” sa­no­taa­n, et­tä

”­suh­teel­li­ses­ti In­ke­rin kan­san lu­ku­mää­rään näh­den on al­le­kir­joi­tuk­si­a vä­hä­pä­töi­nen mää­rä ja joh­tuu se sii­tä, et­tä on ko­vin vaa­ral­lis­ta, jos ei mah­do­ton­ta­kin kier­tää­ ym­pä­ri maa­ta ke­rää­mäl­lä al­le­kir­joi­tuk­si­a.”

”­Suo­men lail­li­sel­le hal­li­tuk­sel­le” o­soi­tet­tu­a muis­ti­o­ta läh­ti toi­mit­ta­maan pe­ril­le kol­mi­hen­ki­nen val­tuus­kun­ta.

So­pi­mus Vi­ron Kans­sa

In­ke­rin Vä­li­ai­kai­sen Hoi­to­kun­nan toi­min­ta nä­kyy sen run­sais­ta kah­den kol­men päi­vän vä­lein päi­vä­tyis­tä pöy­tä­kir­jois­ta. Hoi­to­kun­ta te­ki ta­voit­tei­taan tun­ne­tuk­si

  • Suo­men ja
  • Vi­ron li­säk­si
  • Eu­roo­pas­sa ja
  • Poh­jois­mais­sa. In­si­nöö­ri J. Sa­vo­lai­nen kä­vi mm.
  • Ruot­sis­sa ja
  • Nor­jas­sa.

Sil­ti toi­min­ta Suo­mes­sa ja Vi­ros­sa o­li Hoi­to­kun­nal­le en­si­si­jai­sen tär­ke­ää. Tu­lok­se­na syn­tyi so­pi­mus Vi­ron Ta­sa­val­lan Vä­li­ai­kai­sen Hal­li­tuk­sen kans­sa. Vi­ron puo­lel­ta sii­nä neu­vo­tel­tiin

  • pää­mi­nis­te­ri K. Pät­sin se­kä ken­raa­lien
  • J. Lai­do­ne­rin ja
  • J. Soot­sin kans­sa.

Hoi­to­kun­taa­ e­dus­ti­vat

  • luut­nant­ti P. Ta­pa­nai­nen,
  • in­si­nöö­ri J. Sa­vo­lai­nen ja
  • ag­ro­no­mi T. Toik­ka.

So­pi­muk­seen kir­jat­tiin, et­tä

  • Vi­ro sal­lii­ in­ke­ri­läis­ten a­se­kun­tois­ten mies­ten saa­pu­a maa­han,
  • kus­tan­taa nii­den va­rus­ta­mi­sen,
  • har­joi­tuk­set se­kä
  • yl­lä­pi­don ja
  • a­lis­taa ne sa­mal­la Vi­ron a­se­voi­mil­le e­ril­li­se­nä so­ta­jouk­ko­na hyök­käyk­ses­sä Pie­ta­riin.

So­pi­mus al­le­kir­joi­tet­tiin 26.3. 19 19. So­pi­mus­teks­tis­sä sa­not­tiin mm. et­tä

”­kun o­sa In­ke­rin­maa­ta on bols­he­vik­kien vä­ki­val­las­ta va­pau­tet­tu ja sen puo­lus­ta­mi­sek­si o­vat o­mat so­ta­jou­kot tar­peen, nii­n on se yh­te­nä syy­nä In­ke­rin so­ta­vä­en va­paut­ta­mi­seen Vi­ron pal­ve­luk­ses­ta.”

Au­nuk­sen Ret­ki

Huh­ti- ja tou­ko­kuu­ o­li Hoi­to­kun­nal­le se­kä Vi­ros­sa et­tä Suo­mes­sa ta­pah­tu­van toi­min­nan kan­nal­ta kuu­meis­ta ai­kaa. Suo­mes­ta läh­det­tii­n Au­nuk­sen ret­kel­le huh­ti­kuun 20. päi­vä­nä.

Pie­ta­rin Val­loit­ta­mi­nen

Mi­nis­te­ri A. M. Soi­ni­sel­le 28.4.1919 o­soi­te­tus­sa muis­ti­os­sa In­ke­rin Vä­li­ai­kai­nen Hoi­to­kun­ta kaa­vai­li In­ke­rin­maan va­paut­ta­mi­sen yh­tey­des­sä

  • Pie­ta­rin muut­ta­mis­ta toi­sar­voi­sek­si ”­pie­nen puo­lei­sek­si va­paa­kau­pun­gik­si.”
  • Suo­men tur­val­li­suu­den kan­nal­ta pi­ti Hoi­to­kun­ta Pie­ta­rin val­loit­ta­mis­ta vält­tä­mät­tö­mä­nä.

Kun Pie­ta­rin koh­ta­lo tu­lee rat­kais­tuk­si, kat­soi Hoi­to­kun­ta In­ke­rin ky­sy­myk­sen hoi­tu­van hel­pos­ti.

Man­ner­heim

Tou­ko­kuun 10. päi­vä­nä kään­tyi­vät Hoi­to­kun­nan e­dus­ta­jat val­ti­on­hoi­ta­ja Man­ner­hei­min puo­leen, jo­ka ei tiet­tä­väs­ti an­ta­nut heil­le mi­tään lu­pauk­si­a.

A­vus­tus­ko­mi­te­a

Sää­ty­ta­lol­la Hel­sin­gis­sä pi­det­tiin 12.5.1919 neu­vot­te­lu­ko­kous, jos­sa pöy­tä­kir­jan mu­kaa­n o­li­vat läs­nä kan­sa­ne­dus­ta­jat

  • Kok­ko,
  • Kai­la,
  • Heik­ki­nen,
  • P­ro­copé,
  • E­rich,
  • t­ri Gum­me­rus,
  • p­rof. Homén,
  • y­li­o­pet­ta­ja Toik­ka,
  • leht. Ki­ja­nen,
  • luutn. Ta­pa­nai­nen ja
  • joht. Tir­ro­nen, jo­ka myös pi­ti pöy­tä­kir­jaa.

”­Ko­kouk­sen a­van­nut Kok­ko sa­noi tar­koi­tuk­se­na o­le­van pe­rus­taa­ IN­KE­RIN A­VUS­TUS­KO­MI­TE­A, kos­ka Suo­men hei­mo­jen kes­kus­ko­mi­te­a ei a­si­as­sa ol­lut pääs­syt mi­hin­kään tu­lok­siin. Hal­li­tuk­sel­ta on pyy­det­ty 500'000 mk Vi­roon men­nei­den va­paa­eh­tois­ten vaa­tet­ta­mi­sek­si; on pyy­det­ty hal­li­tuk­sen ta­kaus­ta yk­si­tyis­pank­kien o­tet­ta­val­le lai­nal­le; on pyy­det­ty lu­paa saa­da jär­jes­tää jouk­ko­ja Suo­mes­sa, on pyy­det­ty a­sei­ta – mi­tää­n ei o­le saa­tu.

Yh­teis­työ Suo­men Kans­sa

In­ke­ri­läis­ten pa­ko­lais­ten Suo­meen tu­lon hel­pot­ta­mi­sek­si pää­tet­tii­n, et­tä va­lit­ta­va ko­mi­te­a kään­tyy Suo­men hal­li­tuk­sen puo­leen pyyn­nöl­lä, et­tä ra­ja­var­ti­o­so­ti­laat toi­si­vat Suo­meen pyr­ki­vät pa­ko­lai­set lä­him­pään ko­men­dant­ti­vi­ras­toon kuu­lus­tel­ta­vak­si ei­vät­kä kään­nyt­täi­si hei­tä o­ma­val­tai­ses­ti ra­jal­ta ta­kai­sin it­se tar­kas­tus­jär­jes­tel­män py­sy­es­sä voi­mas­sa e­del­leen sel­lai­se­na kuin se on.”

Pie­ta­rin val­loit­ta­mis­ta in­ke­ri­läi­sil­lä ja Suo­mes­ta saa­ta­vil­la va­paa­eh­tois­jou­koil­la pi­det­tiin lii­an vai­ke­a­na. Ret­ken var­mal­le on­nis­tu­mi­sel­le pi­det­tiin suo­ta­va­na, et­tä

”­Suo­men vi­ral­li­nen so­ta­vä­ki ot­tai­si sii­hen o­saa.

Kui­ten­kin kat­sot­tii­n a­si­al­le e­rit­täin e­dul­li­sek­si, jos ret­ken a­loit­tai­si­vat in­ke­ri­läi­set ja va­paa­eh­toi­set suo­ma­lai­set. Pie­ta­rin pi­tä­mis­tä kä­sis­sä pi­det­tiin vai­ke­am­pa­na kuin sen val­taa­mis­ta.

Pää­tet­tii­n, et­tä va­lit­ta­van ko­mi­te­an o­li a­se­tut­ta­va yh­tey­teen maan so­ti­las­joh­don kans­sa ja val­mis­tet­ta­va ky­sy­mys­tä va­paa­eh­tois­ten läh­dös­tä In­ke­riin. Täs­sä yh­tey­des­sä o­li ko­mi­te­an myös o­tet­ta­va sel­vä mah­dol­li­suu­des­ta tuo­da Vi­ros­sa o­le­vat in­ke­ri­läi­set jou­kot Suo­men kaut­ta Poh­jois-In­ke­riin ja näi­den se­kä va­paa­eh­tois­ten a­seis­ta­mi­ses­ta ja muo­nit­ta­mi­ses­ta. Ko­mi­te­an o­li myös ko­e­tet­ta­va hank­ki­a In­ke­rin ky­sy­myk­sen rat­kai­se­mi­seen tar­vit­ta­vat va­rat.

Ol­tiin myös si­tä miel­tä, et­tä uu­den ko­mi­te­an, In­ke­rin vä­li­ai­kai­sen hoi­to­kun­nan se­kä Suo­men hal­li­tuk­sen o­li­si yh­des­sä

  • kään­nyt­tä­vä ym­pä­rys­val­tain puo­leen,
  • teh­tä­vä sel­ko­a In­ke­rin hä­däs­tä ja pyy­det­tä­vä a­pu­a se­kä
  • e­lin­tar­pei­den et­tä
  • a­seel­li­sen tu­en muo­dos­sa.

Luut­nant­ti Ta­pa­nai­nen ker­toi tie­tä­vän­sä, et­tä Eng­lan­nin lai­vas­to on lu­van­nut tu­ke­a in­ke­ri­läis­ten Vi­ros­ta kä­sin Pie­ta­ri­a koh­ti ta­pah­tu­vaa hyök­käys­tä ja pi­ti tä­tä to­dis­tuk­se­na sii­hen, et­tä eng­lan­ti­lai­set y­leen­sä ei­vät tu­li­si vas­tus­ta­maan, vaan aut­ta­maan, jos suo­ma­lai­set ja in­ke­ri­läi­set ryh­tyi­si­vät va­paut­ta­maan In­ke­rin­maa­ta.

Pää­tet­tiin va­li­ta In­ke­rin a­si­oi­ta a­ja­maa­n y­lem­pä­nä pu­hee­na ol­lut ko­mi­te­a, jo­ka naut­ti Suo­men hal­li­tuk­sen luot­ta­mus­ta; täs­sä ko­kouk­ses­sa va­lit­tiin ko­mi­te­aan nel­jä si­vii­li­hen­ki­löä, jot­ka tar­peen mu­kaan kut­sui­si­vat a­vuk­seen so­ti­las­hen­ki­löi­tä. Ko­mi­te­aan va­lit­tiin

  • e­dus­ta­ja Kok­ko,
  • toh­to­rit Gum­me­rus ja
  • Mik­ko E­rich se­kä
  • tuo­ma­ri P­ro­copé.

Ke­sä- ja hei­nä­kuus­sa 1919 Suo­mes­sa poh­dit­tiin mah­dol­lis­ta hyök­käys­tä Pie­ta­riin. Suo­men hal­li­tus ja val­ta­o­sa e­dus­kun­taa o­li­vat Pie­ta­rin-ret­ke­ä vas­taan. Kun sel­vi­si, et­tei Eng­lan­ti tu­ki­si si­tä, il­moit­ti Suo­mi ve­täy­ty­vän­sä so­ta­ret­ken val­mis­te­luis­ta.

Hyök­käys Län­si-In­ke­ris­sä

Ken­raa­li Rodz­jan­kon Vi­ros­ta Pie­ta­riin 13.5.1919 al­ka­nees­sa hyök­käyk­ses­sä o­li mu­ka­na vi­ro­lais­ten ja ve­nä­läis­ten jouk­ko­jen li­säk­si e­ril­li­nen in­ke­ri­läi­nen o­sas­to. Lau­kaan­jo­en suul­le mai­hin nous­sut in­ke­ri­läi­nen pa­tal­joo­na sai al­ku­hyök­käyk­ses­sä hal­tuun­sa Soik­ko­lan nie­men, mut­ta kär­si tap­pi­on Kap­ri­on luo­na 19. tou­ko­kuu­ta. Jäl­jel­le jää­neet mie­het pe­rään­tyi­vät Vi­ron ra­jal­le as­ti.

Ke­sä­kuu­n a­lus­sa pa­tal­joo­na sai vah­vis­tus­ta lak­kau­te­tus­ta Poh­jan Poi­kien ryk­men­tis­tä, jol­le Suo­men hal­li­tus an­toi lu­van liit­ty­ä hyök­käys­jouk­koi­hin. Suo­ma­lais­ten mu­kaan­tu­lo li­sä­si in­ke­ri­läis­ten in­to­a o­ma­val­tai­seen toi­min­taan.

Kum­mat­kaa­n ei­vät ha­lun­nee­t ol­la mis­sään te­ke­mi­sis­sä ve­nä­läis­ten liit­to­lais­ten kans­sa. Ve­nä­läi­nen so­dan­joh­to ei kai­ke­ti pi­tä­nyt sii­tä, et­tä val­la­tul­la In­ke­rin a­lu­eel­la muo­dos­tui kak­sois­val­ta, in­ke­ri­läi­set kun ryh­tyi­vät he­ti el­vyt­tä­mää­n en­tis­tä pai­kal­lis­hal­lin­to­a. In­ke­ri­läis­ten e­si­kun­ta ja In­ke­rin Vä­li­ai­kai­nen Hoi­to­kun­ta ve­to­si­vat paik­ka­kun­ta­lai­siin len­to­leh­tien kaut­ta. In­ke­rin Va­paa­jouk­ko­jen Pää­ma­jas­sa Kap­ri­os­sa tou­ko­kuun 26. p:nä 1919 päi­vä­tyis­sä

  • ”­Tie­do­nan­nois­sa N 1 ja N 2”
  • ”­puh­taan ja vää­ren­tä­mät­tö­män kan­san­val­lan puo­les­ta”

tais­tel­leet ve­to­si­vat kaik­kii­n a­se­kun­toi­siin ja kut­sui­vat ri­vei­hin­sä mm. näin:

”­Me In­ke­rin­maan suo­men­su­kui­set kan­sa­lai­set tah­dom­me ko­koon­tu­a yh­teen, sa­man kan­sal­li­sen li­pun, In­ke­rin li­pun al­le. Me pu­hum­me sa­maa kiel­tä ja ym­mär­räm­me toi­si­am­me pa­rem­min ja voim­me saa­da kes­kuu­teem­me sen­täh­den lu­jem­man ja kes­tä­väm­män jär­jes­tyk­sen. Jos me niin teem­me, sil­loin me voim­me o­mi­a kan­sal­li­si­a e­tu­jam­me ja oi­keuk­si­am­me pa­rem­min tur­va­ta.”

Ve­nä­läis­ten, vi­ro­lais­ten ja in­ke­ri­läis­ten e­ri­pu­rai­set ta­voit­teet pal­jas­tui­vat sel­vim­min K­ras­na­ja Gor­kan (Y­hi­mä­en) val­loit­ta­mi­sen jäl­keen. Ve­nä­läis­ten ja in­ke­ri­läis­ten up­see­rien vä­lit ki­ris­tyi­vät nii­n, et­tä Rodz­jan­ko e­rot­ti vii­mek­si mai­ni­tut ryk­men­tis­tä. Tu­los o­li kai­kil­le kiu­sal­li­nen. Pu­nai­set löi­vät vas­tus­ta­jan­sa 16. hei­nä­kuu­ta al­ka­nees­sa hyök­käyk­ses­sä ja a­joi­vat hei­tä ta­kaa Vi­ron ra­jal­le as­ti. E­ri­mie­li­syyk­sien jäl­ki­sel­vit­te­ly tar­koi­tuk­see­n a­se­te­tus­sa ko­mis­si­os­sa ei tuot­ta­nut tu­lok­si­a. Yh­tä vä­hän aut­toi In­ke­rin Vä­li­ai­kai­sen Hoi­to­kun­nan suo­rit­ta­ma selk­kaus­ten si­säi­nen sel­vit­te­ly.

Poh­jois-In­ke­ris­sä

Tou­ko-ke­sä­kuu­n ai­ka­na ei Poh­jois—In­ke­ris­sä käy­ty a­voin­ta so­taa, mut­ta yh­tee­not­to­jen ja vä­lien sel­vit­te­lyn ta­ki­a pa­ko­lai­suus Suo­meen kas­voi en­ti­ses­tään. Ta­pah­tu­mien kul­ku­a Län­si-In­ke­ris­sä siel­tä seu­rat­tiin, ja tun­net­tiin tie­tyn­lais­ta kat­ke­ruut­ta sii­tä, et­tä In­ke­rin Vä­li­ai­kai­nen Hoi­to­kun­ta u­noh­ti Poh­jois-In­ke­rin ja sen it­se­näi­syys­pyr­ki­myk­set. Pa­ko­lai­set al­koi­vat a­seis­tau­tu­a ja pi­tää har­joi­tuk­si­a.

Rau­tu

Rau­tuun ko­koon­tui hei­nä­kuun 9. päi­vä­nä 1919 va­jaa­t 400 in­ke­ri­läis­tä pa­ko­lais­ta. Ko­kouk­sen jul­ki­lau­su­mas­sa to­det­tii­n, et­tä hei­dän ta­voit­tee­naan o­li

  • saa­da puo­lus­taa ko­te­jaan bols­he­vik­ke­ja vas­taan ja
  • tais­tel­la in­ke­ri­läis­ten it­se­näi­syy­den puo­les­ta se­kä
  • saa­da in­ke­ri­läi­sil­le au­to­no­mi­a nii­n, et­tä se yh­des­sä Suo­men, Vi­ron ja I­tä-Kar­ja­lan kans­sa muo­dos­tai­si liit­to­val­ti­on

pyr­kien e­ril­leen kai­kes­ta ve­nä­läi­ses­tä hol­houk­ses­ta.

Ko­kous va­lit­si toi­min­ta­e­li­mek­seen Poh­jois-In­ke­rin vä­li­ai­kai­sen toi­mi­kun­nan, jo­ka myö­hem­min muu­tet­tiin hoi­to­kun­nak­si. Seit­sen­hen­ki­sen toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­jak­si va­lit­tiin San­te­ri Ter­mo­nen ja sih­tee­rik­si Ju­ho Kok­ko­nen. Ko­kous va­lit­si e­dus­ta­jan­sa Hel­sin­kiin ja val­tuut­ti toi­mi­kun­nan hank­ki­maan lai­nan ja ke­rää­mään ra­haa pa­ko­lais­ten o­lo­jen hel­pot­ta­mi­sek­si.

Kaap­re Tyn­nin Va­roi­tus

Saa­tu­aan tie­don ko­kouk­ses­ta ja sen liit­to­val­ti­o­ta­voit­teis­ta Kaap­re Tyn­ni kir­joit­ti 14.7.1919 päi­vä­tyn Kok­ko­sel­le o­soi­te­tun kir­jeen, jos­sa muis­tut­ti, et­tei In­ke­ri­ä so­vi a­ja­tel­la Ve­nä­jäs­tä e­ro­tet­tu­na.

  • Ve­nä­jä ei kos­kaan luo­vu Pie­ta­ris­ta
  • ei­kä pää­sys­tä I­tä­me­rel­le.

”­Suo­mi ei lii­ku mei­dän täh­tem­me, sil­lä kol­me nel­jä­so­saa e­dus­kun­nas­ta on vas­taan. Kos­ka p­re­si­den­tin­vaa­lit o­vat e­des­sä, ei mi­kään hal­li­tus voi suos­tu­a toi­men­pi­tei­siin, joi­ta e­dus­kun­nan e­nem­mis­tö ei kan­na­ta, ja täl­löin ei voi on­nis­tu­a liit­to­lais­ten­kaan pai­nos­tus.”

Tyn­nin mie­les­tä

  • Suo­mi saat­toi hyö­kä­tä vain, mi­kä­li bols­he­vi­kit it­se hyök­kää­vät.
  • Hän va­roit­ti in­ke­ri­läi­si­ä jou­tu­mas­ta pro­vo­kaa­ti­on ai­heut­ta­jik­si.
  • Lo­pus­sa hän sa­noi, et­tä suo­ma­lais­ten ja ve­nä­läis­ten vas­ta­val­lan­ku­mouk­sel­lis­ten int­res­se­jä ei on­nis­tu­ta so­vit­ta­maan kes­ke­nään.

Näin ol­len ei hä­nen mie­les­tää­n in­ke­ri­läis­ten ol­lut syy­tä a­set­taa­ it­se­ään kah­den tu­len vä­liin. Hän viit­ta­si nii­ni­kää­n Au­nuk­sen ret­ken kar­vaa­seen ko­ke­muk­seen.

Ryk­ment­ti

Jouk­ko­jen ko­ko­a­mi­nen jat­kui Poh­jois-In­ke­ris­sä kes­key­ty­mät­tä. Hei­nä­kuun lop­puun men­nes­sä a­seis­tet­tiin 580 mies­tä ja muo­dos­tet­tiin Poh­jois-In­ke­rin ryk­ment­ti. Sen pääl­li­kök­si tu­li suo­ma­lai­nen e­vers­ti­luut­nant­ti Yr­jö Elf­veng­ren. Yk­si­tyis­koh­tai­si­a tie­to­ja ryk­men­tin toi­min­nas­ta löy­tyy Suo­men so­ta-ar­kis­tos­ta se­kä Tyn­nin toi­mit­ta­mas­ta kir­jas­ta Kym­me­nen koh­ta­lo­kas­ta vuot­ta.

Hyök­käys In­ke­rii­n al­koi hei­nä­kuun 27. päi­vän vas­tai­se­na yö­nä. Se e­päon­nis­tui täy­del­li­ses­ti. Jou­kot ei­vät pääs­seet Lem­paa­la – Miik­ku­lai­nen lin­jaa pi­tem­mäl­le. Viit­tä päi­vää myö­hem­min al­ka­nut pu­nais­ten hyök­käys vyö­ryt­ti in­ke­ri­läi­set Suo­men puo­lel­le. Ret­ken tu­lok­se­na o­li

  • Suo­men hal­li­tuk­sel­ta saa­tu jyrk­kä vas­ta­lau­se.
  • Elf­veng­ren jou­tui e­ro­a­maan teh­tä­vis­tään. In­ke­rin Vä­li­ai­kai­sel­le Hoi­to­kun­nal­le lan­gen­nees­ta ra­si­tuk­ses­ta suu­rim­mak­si muo­dos­tui suo­ra­nai­nen
  • pa­ko­lais­vir­ta Suo­meen. Pe­rään­ty­vän ryk­men­tin mu­ka­na a­suin­si­joil­taan pa­ke­ni lä­hes 6'000 hen­ke­ä.
  • E­lin­tar­vi­ke­pu­las­ta tu­li huu­ta­va. Suo­men hal­li­tuk­sen li­säk­si myös A­me­ri­kan pu­nai­nen ris­ti aut­toi pa­ko­lai­si­a.

Maan joh­toon tul­leen p­re­si­dent­ti Ståhl­ber­gin kan­nan mu­kai­ses­ti Suo­mi jät­täy­tyi so­ta­ret­kien ul­ko­puo­lel­le.

Luo­teis-Ve­nä­jän Hal­li­tus

Kun ti­lan­ne rau­hoit­tui, län­si­val­to­jen a­loit­tees­ta muo­dos­tet­tiin Vi­roon Luo­teis-Ve­nä­jän hal­li­tus. Myös in­ke­ri­läi­set kat­soi­vat tar­peel­li­sek­si mää­ri­tel­lä suh­teen­sa sii­hen. Län­si-In­ke­rin e­dus­ta­ja­ko­kous pi­det­tiin Ko­sem­ki­nan seu­ra­kun­nan ta­lol­la e­lo­kuun 31. päi­vä­nä 1919. Se kut­sut­tiin kool­le In­ke­rin Vä­li­ai­kai­sen Hoi­to­kun­nan ni­mis­sä Nar­van Sa­no­mis­sa jul­kais­tul­la il­moi­tuk­sel­la se­kä kut­su­li­puil­la. Ko­kouk­sen tar­koi­tuk­se­na o­li har­ki­ta suh­tau­tu­mis­ta Luo­teis-Ve­nä­jän hal­li­tuk­seen ja si­tä myö­tä o­sa­not­to­a Tar­tos­sa pi­det­tä­vään val­ti­ol­li­seen neu­vot­te­lu­ko­kouk­seen. E­dus­ta­ji­a saa­pui Nar­van, Soik­ko­lan ja Kat­ti­lan kun­nis­ta se­kä pa­ko­lai­se­dus­ta­ji­a, yh­teen­sä 60 hen­ke­ä.

Ko­kouk­sen pöy­tä­kir­jas­ta nä­kyy­, et­tä hal­li­tuk­sen oh­jel­man tut­kit­tu­aan ko­kous päät­ti Län­si-In­ke­rin vä­es­tön puo­les­ta

  1. tun­nus­taa Luo­teis-Ve­nä­jän Hal­li­tuk­sen ja lu­va­ta sil­le kan­na­tuk­sen­sa yn­nä
  2. vel­voit­taa Län­si-In­ke­rin Toi­mi­kun­nan saat­ta­maan tä­män pää­tök­sen­sä a­lus­tuk­se­na e­si­tet­ty­jen pe­rus­te­lu­jen kans­sa mai­ni­tun Hal­li­tuk­sen tie­toon vaa­tien sil­tä sa­mal­la tar­mo­kas­ta ja so­ti­las­joh­dos­ta riip­pu­ma­ton­ta se­kä oh­jel­man­sa mu­kais­ta toi­min­taa se­kä
  3. as­tu­maan tä­män Hal­li­tuk­sen kans­sa so­vin­nol­li­see­n yh­teis­työ­hön y­leen­sä ja In­ke­rin suo­ma­lai­sen vä­es­tön si­vis­tys-it­se­hal­lin­non to­teut­ta­mi­sek­si e­ri­koi­ses­ti.

Ko­kous päät­ti

  • va­li­ta e­ri­tyi­sen Län­si-In­ke­rin toi­mi­kun­nan ja
  • vel­voit­taa toi­mi­kun­nan työ­hön sa­man­lai­sen Poh­jois-In­ke­ris­sä va­lit­ta­van toi­mi­kun­nan kans­sa yh­tei­sen In­ke­rin kan­san e­dus­tuk­sen ai­kaan­saa­mi­sek­si In­ke­rin Vä­li­ai­kai­sen Hoi­to­kun­nan ni­mel­lä,
  • hoi­ta­maan Län­si-In­ke­ris­sä kan­sal­li­sen si­vis­tys-it­se­hal­lin­non pii­riin kuu­lu­vi­a a­si­oi­ta
  • kou­lu­toi­men,
  • va­lis­tus­työn ja
  • kan­sal­li­sen o­suus­toi­min­nan a­lal­la se­kä
  • huol­ta­maan In­ke­rin pa­ko­lai­si­a Vi­ros­sa ja Län­si-In­ke­ris­sä.

Hoi­to­kun­ta sai myös ko­kouk­sen val­tuu­det e­dus­taa ko­ko In­ke­rin suo­ma­lais­ta kan­saa.

  • Tar­ton val­ti­ol­li­seen neu­vot­te­lu­ko­kouk­seen va­lit­tiin e­dus­ta­jak­si Kaap­re Tyn­ni.

Poh­jois-In­ke­rin pa­ko­lais­ten e­dus­ta­ja­ko­kous hy­väk­syi pon­si­lau­sel­man, jon­ka mu­kaan

”­poh­joi­sin­ke­ri­läi­set y­hä e­del­leen­kin hor­ju­mat­to­mal­la luot­ta­muk­sel­la kat­so­vat Suo­mee­n us­ko­en vain sen a­vul­la saa­vut­ta­van­sa pe­las­tuk­sen ja va­pau­tuk­sen. Sa­mal­la ko­kous lau­suu har­taim­man toi­vo­muk­sen, et­tä Poh­jois-In­ke­rin nyt jo va­pau­tet­tu o­sa ja vas­tai­suu­des­sa­kin va­pau­tet­ta­vat seu­dut Suo­mi mie­hit­täi­si ja ot­tai­si suo­je­luk­seen­sa, kun­nes ko­ko Poh­jois-In­ke­rin Suo­meen liit­tä­mi­ses­tä voi­tai­siin lo­pul­li­ses­ti päät­tää.”

Toi­nen Hyök­käys In­ke­riin

Ken­raa­li Ju­de­ni­tshin Pie­ta­rin-ret­ken val­mis­te­luis­sa el­pyi myös Poh­jois-In­ke­rin ryk­ment­ti ja päät­ti käyt­tää ti­lai­suut­ta hy­väk­si ta­voit­teit­ten­sa to­teut­ta­mi­sek­si. Sen tais­te­lu­pai­kat o­li­vat sa­mat kuin e­del­li­sel­lä ret­kel­lä: Lem­paa­la ja Miik­ku­lai­nen. Sa­ma o­li myös tu­los.

Ju­de­ni­tshin hyök­käys al­koi 28. syys­kuu­ta 1919 ja päät­tyi mar­ras­kuun 14. päi­vä­nä, kun vi­ro­lai­set rii­sui­vat Luo­teis-Ve­nä­jän ar­mei­jan a­seis­ta. E­des­sä o­li­vat neu­vot­te­lut Neu­vos­to-Ve­nä­jän kans­sa ja Tar­ton rau­ha, jol­ta in­ke­ri­läi­set o­dot­ti­vat vuon­na 1917 vä­li­ai­kai­sen hal­li­tuk­sen ai­ka­na saa­tu­jen oi­keuk­sien­sa pa­laut­ta­mis­ta.

Tar­ton Rau­ha

Se­kä Vi­ro et­tä e­ri­tyi­ses­ti mo­nel­la rin­ta­mal­la sil­loin tais­te­lu­ja käy­nyt Ve­nä­jä kai­pa­si­vat so­ta­toi­mien päät­ty­es­sä ki­pe­äs­ti rau­haa. Neu­vot­te­lut käyn­nis­tyi­vät jou­lu­kuus­sa 1919.

Vi­ro

Vi­ron ja Neu­vos­to-Ve­nä­jän rau­ha teh­tiin 2. hel­mi­kuu­ta 1920. Sen mu­kaan o­sa län­ti­sin­tä In­ke­ri­ä lii­tet­tiin Vi­roon. Län­si-In­ke­rin ryk­ment­ti ha­jo­tet­tiin. Län­si-In­ke­rin toi­mi­kun­taa­ e­dus­ti neu­vot­te­luis­sa Kaap­re Tyn­ni. Suo­men val­ti­o­nar­kis­tos­sa o­le­vas­ta K. Tyn­nin ko­ko­el­mas­ta löy­tyy­ u­sei­ta val­ta­kir­jo­ja, jot­ka ker­to­vat hä­nen se­nai­kai­sis­ta luot­ta­mus­teh­tä­vis­tään.

Neu­vot­te­lui­hin o­sal­lis­tu­mi­see­n o­li pai­na­va syy, kos­ka Hoi­to­kun­ta val­tuu­tet­tii­n e­dus­ta­maa­n in­ke­rin­suo­ma­lai­si­a ja pi­tä­mään hei­dän puo­li­aan Vi­ros­sa. Kun vii­mei­set in­ke­ri­läi­set ke­sä­kuus­sa pää­si­vät ryk­men­tin pal­ve­luk­ses­ta, tie­si tä­mä run­saan 1'700 pa­ko­lai­sen li­säys­tä. Toi­saal­ta Hoi­to­kun­ta jäi il­man Vi­ron hal­li­tuk­sen an­ta­maa tu­ke­a. Tä­mä vai­kut­ti ter­veh­dyt­tä­väs­ti län­si- ja poh­jois-in­ke­ri­läis­ten so­vun syn­ty­mi­seen. Myös Suo­mes­ta saa­ta­vaa­n a­puun syn­tyi uut­ta us­ko­a, kun Suo­mi käyn­nis­ti rau­han­neu­vot­te­lun­sa Neu­vos­to-Ve­nä­jän kans­sa. Nii­den val­mis­te­lu­vai­hees­sa el­pyi­vät in­ke­ri­läis­ten toi­veet saa­da par­haim­mil­laan maa­kun­ta­val­tai­nen au­to­no­mi­a tai vä­hin­tään­kin kult­tuu­ri­au­to­no­mi­a.

Suo­mi

En­sim­mäi­nen neu­vot­te­lu­kier­ros käy­tiin huh­ti­kuus­sa. Suo­ma­lai­set eh­dot­ti­vat puo­lu­eet­to­man vyö­hyk­keen muo­dos­ta­mis­ta Ra­ja­jo­en ja Ne­van vä­li­sel­le a­lu­eel­le. Ve­nä­jä ei hy­väk­sy­nyt eh­do­tus­ta. Myö­hem­mis­sä­kin neu­vot­te­luis­sa se to­te­si, et­tä In­ke­rin o­lo­jen jär­jes­tä­mi­nen o­li Ve­nä­jän si­säi­nen a­si­a, ei­kä suos­tu­nut muut­ta­maan kan­taan­sa. Näin ol­len In­ke­rin ky­sy­mys­tä ei e­des kel­puu­tet­tu neu­vot­te­lu­jen a­si­a­lis­tal­le. Syys­kuus­sa Tyn­ni mat­kus­ti Tart­toon.

Neu­vos­to-Ve­nä­jän val­tuus­kun­nan kan­ta In­ke­rin suh­teen py­syi muut­tu­mat­to­ma­na ai­na Tar­ton rau­han­so­pi­muk­sen al­le­kir­joit­ta­mi­seen as­ti 14. päi­vä­nä lo­ka­kuu­ta vuon­na 1920. Ve­nä­läi­sen val­tuus­kun­nan ni­mes­sä teh­tiin pöy­tä­kir­jaan seu­raa­va in­ke­ri­läi­si­ä kos­ke­va il­moi­tus:

”­Ve­nä­läi­nen val­tuus­kun­ta il­moit­taa Ve­nä­jän So­si­a­lis­ti­sen Fe­de­ra­tii­vi­sen Neu­vos­to­ta­sa­val­lan hal­li­tuk­sen ni­mes­sä, et­tä Pie­ta­rin ku­ver­ne­men­tin suo­ma­lai­nen vä­es­tö naut­tii täy­des­sä mää­räs­sä kaik­ki­a nii­tä oi­keuk­si­a ja e­tu­ja, jot­ka Ve­nä­jän lait myön­tä­vät vä­hem­mis­tö­kan­sal­li­suuk­sil­le. Tä­mä tar­koit­taa­ e­ri­tyi­ses­ti si­tä, et­tä:

  • mai­ni­tul­la suo­ma­lai­sel­la vä­es­töl­lä on oi­keus val­ta­kun­nan y­leis­ten la­kien ja a­se­tus­ten ra­jois­sa va­paas­ti jär­jes­tää kan­san­va­lis­tus­toi­mi, kun­nal­li­nen ja kun­tain­vä­li­nen hal­lin­to se­kä pai­kal­li­nen oi­keu­den­käyt­tö,
  • oi­keus ryh­ty­ä kaik­kiin tar­peel­li­sii­n yh­tei­siin toi­men­pi­tei­siin ta­lou­del­li­sen a­se­man­sa ko­hot­ta­mi­sek­si,
  • oi­keus to­teut­taa­ e­del­lä mai­nit­tu­ja tar­koi­tuk­si­a tar­peel­lis­ten e­dus­tus- ja toi­meen­pa­no­e­lin­ten kaut­ta, joi­ta y­lei­sil­lä va­roil­la riit­tä­väs­ti tu­e­taan voi­mas­sa­o­le­van lain­sää­dän­nön mu­kai­ses­ti,
  • oi­keus kan­san­va­lis­tus­toi­mes­saan se­kä muis­sa­kin si­säi­sis­sä a­si­ois­saan va­paas­ti käyt­tää pai­kal­li­sen vä­es­tön kiel­tä.”

E­del­li­see­n il­moi­tuk­seen liit­tyy kiin­te­äs­ti myös seu­raa­va:

”­Ve­nä­jän ja Suo­men vä­lil­lä teh­tyyn rau­han­so­pi­muk­seen si­säl­ty­vän am­nes­ti­a-ar­tik­lan mu­kaan saa­vat Pie­ta­rin ku­ver­ne­men­tin suo­ma­lai­seen vä­es­töön sa­moin kuin Au­nuk­sen ja Ar­kan­ge­lin ku­ver­ne­ment­tien kar­ja­lai­seen vä­es­töön kuu­lu­vat hen­ki­löt, jot­ka o­vat pa­en­neet ko­ti­pai­kal­taan,

  • täy­den val­ti­ol­li­sen am­nes­ti­an se­kä oi­keu­den pa­la­ta ko­ti­pai­koil­leen.

Tä­män joh­dos­ta pa­laut­taa Neu­vos­to­hal­li­tus hei­dät nii­hin ta­lou­del­li­sii­n oi­keuk­siin, joi­ta Ve­nä­jän kan­sa­lai­set y­leis­ten la­kien ja a­se­tus­ten mu­kaan naut­ti­vat, se­kä on val­mis ryh­ty­mään tar­peel­li­siin toi­men­pi­tei­siin nii­den ko­ti­seu­dul­leen pa­laa­vien pa­ko­lais­ten koh­ta­lon hel­pot­ta­mi­sek­si, joi­den ta­lou­del­li­nen toi­meen­tu­lo käy mah­dol­li­sek­si ra­ken­nus­ten ja muun o­mai­suu­den hä­vi­ä­mi­sen kuin myös sie­men­vil­jan puut­teen vuok­si.

In­ke­rin pa­ko­lais­ten toi­min­ta jat­kui Suo­mes­sa Poh­jois-In­ke­rin Hoi­to­kun­nan va­ras­sa.


Tar­ton rau­han jäl­kee­n in­ke­ri­läis­ten toi­min­ta Suo­mes­sa jat­kui ar­ki­se­na. Poh­jois-In­ke­rin Hoi­to­kun­nan pöy­tä­kir­jois­ta vuo­del­ta 1921, joi­ta o­len löy­tä­nyt Vii­pu­rin ar­kis­tos­ta, nä­kyy­, et­tä Hoi­to­kun­nan pääl­lim­mäi­si­nä huo­li­na o­li­vat tuol­loin ko­tiin­pa­luu­mah­dol­li­suuk­sien et­si­mi­nen, e­lin­mah­dol­li­suu­det Suo­mes­sa ja pa­ko­lai­syh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen Vii­pu­riin. Pa­ko­lai­syh­dis­tyk­sen teh­tä­viin kuu­lui­si

”­työn­kuu­lus­te­lu pa­ko­lai­si­a var­ten, uu­tis­ten hank­ki­mi­nen ko­ti­puo­lel­ta, kuu­lus­te­lu pa­ko­lais­ten o­lois­ta, po­liit­tis­ten ky­sy­mys­ten se­los­ta­mi­nen, yh­teis­ten hu­vi­mat­ko­jen jär­jes­tä­mi­nen in­ke­ri­läi­sil­le se­kä mah­dol­li­set toi­men­pi­teet va­lis­tus­työn a­lal­la,”

lu­kee vuo­den 1921 hei­nä­kuun 5. päi­vän ko­kouk­sen ta­voit­teis­sa.

Comments