Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎

Inkerin historia. Lyhyt oppimäärä.

In­ke­rin his­to­ri­a. Ly­hyt op­pi­mää­rä.

Rö­nö­län pa­ko­lais­ty­tön ta­ri­nal­la on his­to­ri­al­li­nen taus­ta, jo­ka on ny­ky­ään mo­nil­le tun­te­ma­ton.

Lil­ja on ko­toi­sin In­ke­ris­tä, Suo­men­lah­den kaak­kois­ran­nal­la si­jait­se­val­ta a­lu­eel­ta. His­to­ri­al­li­nen In­ke­ri e­li In­ke­rin­maa kä­sit­ti Kar­ja­lan kan­nak­sen ja Vi­ron vä­liin jää­vän a­lu­een. Sii­hen kuu­lui­vat Ra­ja­jo­en e­te­lä­puo­lel­la Ne­van mo­lem­min puo­lin o­le­vat, i­däs­sä La­va-jo­el­le ja län­nes­sä Nar­va-jo­el­le as­ti u­lot­tu­vat a­lu­eet; noin 15'000 km2.

Siel­lä a­sui jo e­si­his­to­ri­al­li­se­na ai­ka­na suo­ma­lai­sug­ri­lai­si­a kan­san­hei­mo­ja, ja 800- ja 900-lu­vuil­la Vii­kin­git a­set­tui­vat a­lu­eel­le. 1000-lu­vul­la In­ke­rin­maas­ta tu­li o­sa Nov­go­ro­din val­ta­pii­ri­ä.

In­ke­rin ni­men al­ku­pe­rää­ on se­li­tet­ty mo­nel­la ta­val­la. Le­gen­da ker­too­, et­tä maa sai ni­men­sä O­lof Sy­li­ku­nin­kaan tyt­tä­ren, In­ge­ger­din, mu­kaan. Hän a­vi­oi­tui vuon­na 1019 Nov­go­ro­din suu­ri­ruh­ti­naan Ja­ros­lav I:n kans­sa, jo­ka pol­veu­tui vii­kin­geis­tä. In­ge­gerd sai tuol­loin Suo­men­lah­den ran­nal­la si­jait­se­van a­lu­een huo­men­lah­ja­na, ja si­tä a­let­tiin kut­su­a In­ge­ger­din mies­ten maak­si, In­ke­rin­maak­si, In­ke­rik­si. To­den­nä­köi­sem­pä­nä pi­de­tää­n In­ke­re-jo­en vai­ku­tus­ta, jo­ka o­li­si an­ta­nut ni­men jo­en ran­ta­mail­le a­set­tu­neel­le vä­es­töl­le ja myö­hem­min ko­ko maa­kun­nal­le.

En­sim­mäi­nen ve­nä­läis­tä­mi­sy­ri­tys o­li vuon­na 1478, kun Nov­go­rod jou­tui Mos­ko­van y­li­her­ruu­den a­lai­sek­si. Jouk­ko ve­nä­läi­si­ä per­hei­tä muut­ti tuol­loin In­ke­riin, jos­sa heil­le ja­et­tiin par­haat maa­ti­lat ja al­ku­pe­räi­set a­suk­kaat jäi­vät hei­dän jal­koi­hin­sa.

Ruot­sin val­ta ja suo­ma­lai­nen uu­di­sa­su­tus

Ruot­si kiin­nos­tui var­hai­ses­sa vai­hees­sa In­ke­ris­tä. Ne­va­jo­en ym­pä­ril­lä o­le­va a­lu­e o­li st­ra­te­gi­ses­ti tär­ke­ä. Se jo­ka hal­lit­si tä­tä a­lu­et­ta, val­voi myös kaup­pa­reit­te­jä Kes­ki-Ve­nä­jän ja I­tä­me­ren vä­lil­lä. Muun mu­as­sa Bir­ger Jaar­li te­ki tur­hi­a y­ri­tyk­si­ä tun­keu­tu­a In­ke­riin ja ot­taa val­ta ve­nä­läi­sil­tä.

Ly­hy­ek­si a­jak­si 1500-lu­vun lo­pul­la Ruot­si saat­toi ot­taa In­ke­rin­maan val­von­taan­sa, mut­ta pi­an sii­tä tu­li jäl­leen ve­nä­läi­nen. S­tol­bo­van rau­ha 1617 toi suu­ren muu­tok­sen: In­ke­ris­tä tu­li ko­ko­naan Ruot­sin a­lu­et­ta. Sii­nä vai­hees­sa jat­ku­vat tais­te­lut ja nä­län­hä­tä o­li­vat au­ti­oit­ta­neet suu­rim­man o­san en­nen niin suo­si­tus­ta a­lu­ees­ta. Jäl­jel­lä o­le­vas­ta kan­sas­ta­kin mo­ni pa­ke­ni, kos­ka Ruot­sin hal­li­tus y­rit­ti pa­kot­taa hei­dät vä­ki­sin or­to­dok­si­ses­ta us­kos­ta lu­te­ri­lai­see­n op­piin.

Maa­ il­man a­suk­kai­ta ei ol­lut juu­ri min­kää­n ar­voi­nen, ja Kus­taa­ II­ A­dolf y­rit­ti hou­ku­tel­la In­ke­riin sak­sa­lai­si­a uu­di­sa­suk­kai­ta li­ha­vil­la maa-a­lu­eil­la. Y­ri­tyk­sel­lä ei ol­lut me­nes­tys­tä. Hel­pom­pi In­ke­rin maa­pe­rää­n o­li "pak­kois­tut­taa” ruot­sa­lai­si­a lain­rik­ko­ji­a. Ah­ve­nan­maan rau­hoi­tet­tu­jen hir­vien sa­la­met­säs­tyk­ses­tä kiin­ni jää­neet tai Upp­lan­nin tam­mi­a lu­vat­ta kaa­ta­neet saat­toi­vat hy­vis­sä o­lo­suh­teis­sa sääs­ty­ä kuo­le­man­tuo­mi­ol­ta, sen si­jaan hei­dät kar­ko­tet­tiin lop­pui­äk­see­n In­ke­riin.

A­lu­eel­le muut­ti myös pal­jon suo­ma­lai­si­a uu­di­sa­suk­kai­ta (äy­rä­möi­si­ä ja sa­vak­ko­ja). In­ke­rin vil­ja­vat maat hou­kut­te­li­vat Kar­ja­lan ta­lon­poi­ki­a. Maa­han muut­ta­neet muo­dos­ti­vat a­lun sil­le suo­ma­lai­sel­le a­su­tuk­sel­le, jo­ka In­ke­ris­sä on vie­lä­kin. Hei­tä yh­dis­ti o­ma yh­tei­nen kie­li ja lu­te­ri­lai­nen us­ko, jot­ka te­ki­vät kan­sas­ta yh­te­näi­sen ryh­män ja loi kult­tuu­rin, jo­ka on kes­tä­nyt ra­juim­mat­kin ve­nä­läis­tä­mi­sy­ri­tyk­set.

1700-lu­vun a­lus­sa, Suu­ren poh­jan so­dan al­ka­es­sa, ve­nä­läi­set mie­hit­ti­vät In­ke­rin, ja Uu­den­kau­pun­gin rau­has­sa 1721 se lii­tet­tiin Ve­nä­jään. Pie­ta­rin kau­pun­gin pe­rus­ta­mi­nen In­ke­rin suo­ma­lais­ky­lien kes­kel­le mer­kit­si ve­nä­läis­tä­mis­kes­kuk­sen syn­ty­mis­tä, ja ai­kaa myö­ten In­ke­rin ta­lon­po­jat jou­tui­vat maa­or­juu­teen. Si­tä kes­ti vuo­teen 1861.

Vai­kei­ta ai­ko­ja

1720-lu­vul­ta läh­tien al­koi In­ke­rin suo­ma­lais­ten vai­ke­a ai­ka. Ko­ko­nai­si­a ky­li­ä hä­vi­tet­tiin. A­suk­kai­ta käy­tet­tiin työ­voi­ma­na ve­nä­läis­ten ra­ken­nuk­sil­la. O­sa kar­ko­tet­tiin i­tään.

Vas­ta 1861 al­koi val­je­ta. Maa­or­juus lak­kau­tet­tiin, ja suo­ma­lai­nen kult­tuu­ri sai uut­ta e­lo­a. Lu­te­ri­lai­suu­s o­li kie­len o­hel­la koos­sa pi­tä­vä voi­ma. Kult­tuu­ri­työn kes­kuk­sek­si muo­dos­tui 1863 toi­min­tan­sa a­loit­ta­nut Kolp­pa­nan se­mi­naa­ri. Pe­rus­tet­tiin kou­lu­ja, en­sim­mäi­nen kan­sa­kou­lu 1875, yh­dis­tyk­si­ä ja seu­ra­kun­ti­a, jul­kais­tiin suo­men­kie­li­si­ä leh­ti­ä ja hen­gel­lis­tä kir­jal­li­suut­ta. Kou­lu­ma­te­ri­aa­li­na o­li­vat ka­te­kis­muk­set ja vir­si­kir­jat. Lau­lu - ja mu­siik­kie­lä­mä ku­kois­ti. En­nen vuo­den 1917 val­lan­ku­mous­ta In­ke­ris­sä o­li kol­mi­sen­kym­men­tä maa­seu­ra­kun­taa ja noin 170'000 suo­me­a pu­hu­vaa lu­te­ri­lais­ta ja noin 20'000 or­to­dok­sis­ta in­ke­rois­ta.

Mut­ta jäl­leen his­to­ri­an kel­lon hei­lu­ri hei­lah­ti – Mos­ko­vas­ta tu­li käs­ky o­pe­tuk­sen muut­ta­mi­sek­si ve­nä­jän­kie­li­sek­si. Se o­li ko­va is­ku in­ke­ri­läi­sel­le kult­tuu­ril­le. Mut­ta yk­si poik­keus o­li – us­kon­to­a sai o­pet­taa suo­mek­si.

Vuo­den 1917 val­lan­ku­mouk­ses­sa t­saa­ri­val­lan lu­his­tut­tu­a näyt­ti In­ke­rin kan­sal­le jäl­leen koit­ta­van va­loi­sam­pi­a ai­ko­ja. Jäl­leen saa­tiin kou­luis­sa pu­hu­a suo­me­a ja suo­ma­lai­set pa­pit sai­vat saar­na­ta kir­kois­sa. E­let­tiin suo­ma­lais­kan­sal­li­sen in­nos­tuk­sen ai­kaa, mm. In­ke­rin lu­te­ri­lai­nen kirk­ko jär­jes­täy­tyi o­mak­si kirk­ko­kun­nak­si.

Ko­vat a­jat ei­vät kui­ten­kaa­n an­ta­nee­t o­dot­taa­ it­se­ään. Suo­men it­se­näis­tyt­ty­ä ja Vi­ron tais­tel­les­sa va­pau­ten­sa puo­les­ta 1918-1920 y­rit­ti myös In­ke­ri ir­rot­tau­tu­a Ve­nä­jäs­tä. Y­ri­tys e­päon­nis­tui. Tar­ton rau­has­sa 1920 so­vit­tu kult­tuu­ri­au­to­no­mi­a­kaa­n ei to­teu­tu­nut.

Sta­li­nin ai­ka­na pai­nos­tus kas­voi pa­hem­mak­si kuin kos­kaan. 1929 maa­lais­ky­lien maa­ti­lo­ja a­let­tiin kol­lek­ti­voi­da. Ta­lon­po­jat pa­ko­tet­tiin muo­dos­ta­maan kol­hoo­se­ja. Mo­net lei­mat­tiin ku­la­keik­si, i­mi­jöik­si, kos­ka heil­lä o­li o­mai­suut­ta e­nem­män kuin naa­pu­ril­la. Vuo­si­na 1928 – 1938 noin 40'000 in­ke­ri­läis­tä siir­ret­tii­n I­tä-Kar­ja­laan, Si­pe­ri­aan ja Tur­kes­ta­niin.

Kir­kot muu­tet­tiin va­ras­to­ti­loik­si, tal­leik­si ja e­lo­ku­va­te­at­te­reik­si. Pa­pit van­git­tiin tai a­jet­tiin pois. Kaik­ki o­pe­tus kou­luis­sa ta­pah­tui ve­nä­jäk­si.

Toi­nen maa­il­man­so­ta

Kai­ken kur­juu­den kes­kel­lä al­koi toi­nen maa­il­ma­so­ta. Se ko­et­te­li In­ke­ri­ä an­ka­ras­ti. In­ke­rin­maa­ta hal­koi ve­ri­nen rin­ta­ma­lin­ja. Sak­sa­lai­set pii­rit­ti­vät Le­ning­ra­di­a pit­kään. 30'000 in­ke­ri­läis­tä jäi sak­sa­lais­ten pii­ri­tyk­sen si­sä­puo­lel­le. Lo­put o­li­vat val­la­tul­la a­lu­eel­la. Noin 3'000 in­ke­ri­läis­tä vie­tiin noi­hin ai­koi­hin Sak­saan, jos­sa heis­tä tu­li maan­vil­je­li­jöi­tä ja he­vos­mie­hi­ä. Kuin­ka mon­ta tu­hat­ta kuo­li näl­kään so­ta­vuo­si­na, si­tä ei tie­dä var­muu­del­la ku­kaan.

Suo­men hal­li­tus on­nis­tui sak­sa­lais­ten myö­tä­vai­ku­tuk­sel­la toi­meen­pa­ne­maa­n e­va­kuoin­ti­o­pe­raa­ti­on. Vi­ron sa­ta­ma­kau­pun­gis­ta Pal­dis­kis­ta kul­je­tet­tiin Suo­meen kaik­ki­aan 61'163 pa­ko­lais­ta.

Teh­ty­ään rau­han­so­pi­muk­sen Neu­vos­to­lii­ton kans­sa Suo­mi jou­tui Mos­ko­van pai­nos­tuk­ses­ta pa­laut­ta­maan suu­rim­man o­san in­ke­ri­läi­sis­tä, noin 55'000. Suu­rin o­sa lä­he­tet­tiin Neu­vos­to­lii­ton si­sem­pii­n o­sii­n ei­vät­kä he pääs­see­t en­ti­sil­le ko­ti­seu­duil­leen. Suu­rin o­sa in­ke­ri­läi­sa­su­tuk­sis­ta tu­hou­tui so­dan ai­ka­na.

Noin 5'000 in­ke­ri­läis­tä on­nis­tui li­vah­ta­maan Suo­mes­ta lait­to­mas­ti Ruot­siin. He pa­ke­ni­vat Tor­ni­o-jo­en y­li tai ka­las­tu­sa­luk­sis­sa Poh­jan­lah­den y­li. O­sa näis­tä jat­koi mat­kaan­sa e­del­leen mm. Yh­dys­val­toi­hin, Ka­na­daan ja Aust­ra­li­aan, mut­ta pää­o­sa juur­tui Ruot­siin, he sai­vat työ­tä ja pys­tyi­vät ra­ken­ta­maa­n uu­det e­li­no­lo­suh­teet.

In­ke­ri-seu­roil­laan ja yh­dis­tyk­sil­lään he o­vat y­rit­tä­neet pi­tää­ o­man his­to­ri­an­sa muis­tis­saan ja säi­lyt­tää van­haa kult­tuu­ri­a.

Comments