Kaverit–Друзья‎ > ‎Jäsenet‎ > ‎Veikko‎ > ‎1800 –‎ > ‎

Itä-Suomesta Hyppääjät

Uutisia Itä-Suomesta

Kristillisiä sanomia 21.09.1855.

Itä-Suomesta, liki Inkerin maan rajoilta; vaikka Pitäjän nimeä ei meidän ole lupa annettu ilmoittaa. Sieltä kirjoitetaan, HERraa rakastavaiselta Sanan-palvelialta, Seurakunnan asioista, sekä murheen että ilon sanomia.

Murheen sanoma on, lyhykäisesti mainittu, tainkaltainen:

Paitsi yhteistä suruttomuutta ja omaa-vanhurskautta, on kauhea villitys Inkerinmaalta tännekin levinnyt, sanoo kirjoittajamme.

Häijy vihollinen on nisuen sekaan ohdakkeitansa kylvänyt. Senkaltaisia Rukoilevaisia on täälläkin ilmaantunut, jotka hartaudensa innossa hyppelevät kokouksissansa, ja luulevat Jumalan Hengen tällä tavalla heissä voimansa osottavan; varsinkin koska ovat

  • lihan ja
  • suolan syömisen,
  • tupakin ja
  • viinan nautinnon

kokonansa kieltäneet. Kuitengin sanoo HERran Apostoli (1 Tim. 4: 4):

"Kaikki, mitä Jumala luonut on, on hyvä, ja ei ole mitään hyljättävää, kuin kiitoksella" (ja kohtuudella) "nautitaan".

Avio-säädyn he myös syntisenä, saastaisena pitävät, vaikka Apostoli käskee sitä "kunniallisena ja saastatoinna pidettämän" (Hebr. 13: 4); mutta eivätpä synniksi lue, hyljätä Jumalalta annetun aviopuolisonsa ja, hengellisyyden varjolla, häpeällisintä huoruutta keskenänsä harjoitella!

Eivät he myöskään ruumiin ylösnousemista todella usko; pitävät Kirkon-käymisen peräti turhana, hyljättävänä tapana, ja kaikki saarnamiehet vallan väärinä Profeettaina.

Lutheruksen opin he myös vääräksi soimaavat, ja samassa koko Seurakuntamme uskon ja tunnustuksen hyljäävät; rohkenevatpa jumalattomassa röykeydessänsä vielä Pyhän Raamatunki totuutta kieltää, kaikissa niissä kohdissa, kussa se heidän villitystänsä vääräksi tuomittee.

— Näitä näistä ilmoitetaan. Katsos, lukiani, tässä nyt näet kauhistavaisen villityksen, jonka sielun vihollinen näihin aikoin muutamassa paikkakunnassa meidänki maassamme on viekkaudellansa varteen saanut!

Inkerin-maalla kuuluu se suuressa vallassa olevan, ja siellä pitää joukottain näitä villitettyjä raukkoja jo vankeuteenki heitettäneen. Mutta ruumiillisella rangaistuksella ei hengellisiä erhetyksiä ikään taideta asettaa, vielä vähemmin oikaista. Ei maallisen esivallan miekalla, ei sakoittamisilla, vankeudella eli muulla senkaltaisella, villityksen henki ihmisten sydämestä lähde, eikä pois jumiteta; vaan ainoastaan Hengen miekalla, Jumalan Sanalla, senkaltaisia pitää vastustettaman. Tätä teroitti Opetus Isämme Lutherus ahkerasti, ja kielsi kovasti villityitä vainomasta. Niin myös Kristikunnan Aika kirjat ainian ovat todeksi näyttäneet tämän: että, kuta enämmin Uskon totuudesta eksyneitä on vainottu, vaikka vereen saakka, sitä kiivaammin on villityksen tuli levinnyt ja vallan saanut; mutta toisiaalta, kussa Sanan totuudella ja Hengen aseilla ainoastaan senkaltaisia vastaan on sodittu, siellä eivät he ikään ole kauvan säilyneet, eivät ainakaan saaneet villitystänsä lavealta levenemään.

Mutta kysytkö, lukiani, kuinka kuitengin järjelliset ihmiset ovat tuollaisiin julkisiin erhetyksiin, -- sopiipa suoraan sanoa, hullutuksiin taitaneet langeta?

Eipä tuohon vähääkään hengen valkeutta näyttäis tarvittavan, eroittaaksensa ja kavahtaaksensa noin törkeää villitystä; näkeehän tuon luonnon järkikin, että "hulluus on hulluus". Niin oikein! Mutta tässäpä muistaa tulee, että jokaisella villityksellä on salattu valheen hengen voima, joka Sanan totuudesta luopuvaisia, ehkä autuudestansa huolellisia, sieluja viekkaasti kietoo saatanan paulaan. Niin arvaan minä näistäkin, nyt mainituista, villityistä: että ovat ikään seuraavalla tavalla taitaneet langeta tämän hirmuisen villityksen paulaan.

— He ovat, epäilemättä useammat, heränneet ensinnä oikeaan huolenpitoon sielunsa autuudesta. Tässä tarkoituksessa ovat he ruvenneet ahkerasti rukoilemaan, ja rukouksissansa armon liikutuksia tunteneet, niin myöskin ruvenneet ulkonaista pyhyyttä kuivailemaan, paastomisella, viinan kieltämisellä ja muulla senkaltaisella. Ei kuitenkaan heidän herännyt oma-tuntonsa näistä oman-vanhurskauden töistäkään oikeaa lepoa saada taitanut.

Alinomainen sisällinen levottomuus ajoi heitä alati takaa; sillä uskon vanhurskautta ja rauhaa Kristuksessa eivät he ymmärtäneet, — eivätpä hetikään kaikissa paikoin sitä oikein saarnattavan ja selitettävänkään kuulleet. Mutta tämä opinkappale uskon vanhurskaudesta: "että ihminen uskon kautta vanhurskaaksi tulee, ilman Lain töitä", Rom. 3: 28, on (niinkuin Seurakuntamme Tunnustus-Kirjat todella todistavat») a)

  1. Lutherilaisen Seurakunnan Opin ja Uskon Tunnustus-Kirjat, sivu 592 ja seuraavat.

Pää-kappale koko Kristin-opissa, paitsi jota peljästyneet omat-tunnot eivät taida saada mitään totista ja vahvaa lohdutusta, eli oikein tuta Kristuksen armon rikkautta. Sen on Tohtori Lutheruskin todistuksellansa vahvistanut, sanoessaan:

Jos tämä ainokainen opinkappale pysyy turmelematoinna, pysyy Kristillinen Seurakuntakin puhtaana, sovinnossa ja vapaana kaikista lahkokunnista; mutta jos se turmellaan, on mahdotoin taitaa ainoallekaan erhetykselle eli hurja-hengelle vastusta tehdä.

Pankaammepa tämän sanan tarkoin meidän mielehemme!

Jos siis siinä paikkakunnassa, kussa tämä herätys ensinnä alkunsa sai, ei Uskon eli Evangeliumin sanaa selkeästi julistettu; b)

  1. Jo aikaa olemme sen tienneet, että Karjalan ja Inkerin maassa Pastori Renqwistin oppi on, hänen kirjainsa kautta, yhteisessä kansassa erittäin levinnyt; ja että siis heränneet sielut siellä-päin työläästi omasta vanhurskaudestansa selkenevät uskon salattua vanhurskautta Kristuksessa käsittämään, -- vaikka kohta sen saarnaajia sielläkin löytyy.

niin ei ole ihmekään, että peljästyneet omattunnot lankesivat kaikellaisiin oman-vanhurskauden töihin, -- varsinkin kussa vallan näitä alati teroitettiin, eikä Kristusta puhtaasti saarnattukaan. Mutta omissa töissänsä eivät he saaneet lepoa, eikä rauhaa; niin tuli vihollinen valkeuden enkelin muodossa, tulipa hurja-hengen vimmauksella villittemään heitä, ja he eivät voineet sille vastusta tehdä: koska opin perustuskappale, Uskon vanhurskaudesta, oli heille aivan tuntematoin.

Paastomisella ja rukoilemisella pyrkeivät he alati, ja pääsivätkin toisinaan, erinomaiseen intoon ja tunnon-leimauksiin, joita nyt pitivät paljaina Pyhän Hengen vaikutuksina; eivätkä arvanneetkaan hurja-hengen sellaisia vaikuttavan, kussa vanhurskautta vain (ulkona Kristuksen uskosta) omissa töissä ja tunnon liikutuksissa etsitään. Mutta nyt kerran päätettyä, Pyhän Hengen jo saaneensa, ja villityksen henkeä itte Kristuksen Henkenä näin omistettuansa, rupesivat he pian kaikkia vihollisen kujeita ja juoneja vallan Jumalan Hengen neuvoiksi ja töiksi uskomaan. Näin ovat he nyt väärän hengellisyytensä hurmiossa julkisiin lihan töihinki langenneet. Ja koska tainkaltainen villitys kerran on voimaan pääsnyt, niin se levenee levenemistänsä, kuin rutto, ja "syö ympäriltänsä niinkuin ruumiin mato" (2 Tim. 2: 17); ja jotka villityksessä oikein vahvistuvat, "ne ovat ihmiset taidosta turmellut ja kelvottomat uskoon" (2 Tim. 3: 8).

Mutta Henki sanoo: "ei heidän pidä sillen menestymän; sillä heidän hulluudensa pitää kaikille julki tuleman" (2 Tim. 3: 9). Siinä tarkoituksessa olemme mekin tätä surkeaa villitystä tässä julkasneet, ja sen syitä osittain osoittaneet: kaikille varoitukseksi, rippumaan lujasti totuuden Sanassa, Uskon vanhurskauden puhtaassa opissa; sillä muutoin on "mahdotoin taitaaksemme ainoallekaan erhetykselle eli hurja-hengelle vastusta tehdä".

Herättäköön ja vahvistakoon HERra Sanansa Palvelioita kaikissa paikoin saarnamaan selkeästi ja puhtaasti Evangeliumin autuaallista totuutta: sillä kukistamaan kaikkia vihollisen kamaluuksia, ja ainoan oikean elämän tien autuutta etsiväin eteen asettamaan; niin ei pidä minkään-laisten villitysten pitkällistä valtaa saaman, vaan pikemmin muutamat jo vimmatuistakin eksytyksestänsä, "niinkuin tulesta temmattaman"! Juut. 22: 23 (Juud. 22-23).

Comments