Kiitokset tunnelmallisesta seminaarista! Luennoitsijat kertoivat mielenkiintoisesti ja elävästi inkeriläisten elämästä. Halusin tulla kuulemaan edes hetkeksi mukaan, valitettavasti jouduin lähtemään ennen filmiä.

Huomaan, miten arvokasta olisi kerätä tietoa edelliseltä sukupolvelta tuleville. Itsekin olen tutkinut sukujuuria ja muistelen mummoni ja ukkini tarinoita ja tapahtumia heidän elinaikanaan. Tunnen suurta myötämielisyyttä inkeriläisiä kohtaan, sillä rajan takaa ovat äitini suku joutuneet lähtemään kahteen kertaan.

Nyt on kuitenkin ajat toiset ja yritämme sinnitellä kohti talvea. Toivon Sinulle Viola ja kaikille kerholaisille terveyttä ja hyvää yhteishenkeä!

Ystävällisin terveisin

Tuulikki

--

Katsoin juuri lähettämäsi Inkeri-seminaari videon. Kiitos, että sain näin olla mukana ja kuulla mielenkiintoiset ja vaikuttavat kertomukset inkeriläisten kohtaloista viime vuosikymmeninä.

Minulla on ensimmäinen kosketus inkerinmaan kansalaisiin on vuodelta 1941-42, jolloin inkeriläinen äiti käveli ja talutti ehkä 5-ikäistä tyttöä ja kerjäsi leipää äidiltäni. He olivat kävelleet aina vain eteenpäin ja yöpyneet ladoissa, koska oli kesäaika.

Olin itse vielä pienempi ja jäin katselemaan heidän jälkeensä niin kauan, kunnes he häipyivät tien mutkan taa äitini paistaman lämmin leipä kädessään. Vieläkin on meillä se teekannu, jonka inkeriläis-äiti halusi antaa äidilleni, kun ei voinut keittää teetä missään.

Äitini suku on joutunut jättämään kotinsa kahteen kertaa Ilmeeltä. Olen saanut käydä siellä pari kertaa äitini kanssa niillä rakkailla seuduilla ja ymmärrän inkeriläisten kaipauksen synnyinmaahan.

Olit järjestänyt onnistuneen seminaarin, vaikka Arvo Survo ei tullutkaan. Osanottajia olisi voinut olla enemmänkin, mutta kaupunginjohtaja ainakin arvosti ja puhui suvaitsevuudesta hienosti.

--

inkeriläisiä olemme yrittäneet auttaa, miten olemme pystyneet. Parikymmentä vuotta sitten lähetin Inkerin maalle ruokapaketteja ja kaikenlaista puhtaita käyttökelpoisia vaatteita luotettavan henkilön viemänä. Mutta sitten tuli kielto kuljetuksiin jostain syystä ja piti lopettaa.

Minulla on edelleen kirjeenvaihto ystävä Inkerissä, ollut jo yli 20 vuotta! Kirjeet kulkevat harvakseltaan, pitäisi taas kirjoitella.

Harmi, ettei lehdistöä artikkeli kiinnostanut, ihmettelin sitä itsekin seminaarissa.