Inkerinsuomalaisten perinteellisenä elinkeinona on ollut maatalous ja etenkin maitokarjahoito. Aivan pohjoisen pääkaupungin perustamisesta suomalaiset tuottivat elintarvikkeita sen markkinoille. Suomalaisnainen kannullinen maitoa kädessä oli Pietarin kauppatorin symbolina.

Kansallistapa ei ole katkennut nykyäänkään.

Lomonosovin kuntapiirin Ojankylässä asuva Berta Saksa hoitaa kaksi vuohea. Molempia kutsutaan Dunja. Jokainen antaa päivittäin 3 – 4 litraa maitoa. Lypsy sattuu aikataulun mukaan 5 kertaa vuorokaudessa m.m. varhaisaamusta. 8. marraskuuta aamuyöstä nuorempi Dunja synnytti kaksi kiliä. Joulun mennessä killit ovat saaneet pikkusarvet. Poika on kutsuttu Jasha (sarvet paksummat) ja tyttö Nysha. Kun joku vieras tulee läävään, Nysha heti kätkeytyy heiniin, ja Jasha tutkii tarkasti pelkäämättä.

Bertalla on ajanmukainen yksiö, mutta vuohien hoidon takia hän asuu maalaistalossa, mihin on tarve kantaa vesi kaivosta ja lämmitystä varten polttaa puita uunissa. Berta on 82-vuotias, ja aivoverenvuodon jälkeen terveydentila ei ole hyvä. Kyllä syntyy kysymys, maksaako karjanhoito vaivaa, eikö olisi helpompaa ostaa vuohen maitoa myymälästä? Ja maistuttuaan vaikka kulauksen ymmärtää, ettei mistään myymälästä osta sellaista mainiota maitoa.

Berta kertoo:

Sosnovyi Borin monet lapset ovat parantuneet ihottumasta juomalla vuohieni maitoa. Nyt useat ovat jo aikuiset. Kun tulen kadulla, monet tervehtivät minua ja kiittävät maidostani. Maidon ihana maku ja parantamisominaisuudet ovat mahdollisia hyvälaatuisen rehun ja ahkeran hoidon ansiosta. Lypsäessään Berta laulaa virsiä kirkollisesta kokoelmasta vuohilleen, esim.
”Jeesuksesta laulan”
”Jeesus, sä ainoa” tai
inkeriläistä laulua ”Omal maal”

Berta jatkaa:

Perheessämme aina puhuttiin suomea pelkäämättä. Kristillisyys ja työteliäisyys olivat olleet elämämme perusteena. En voisin elää ilman töitä.

Berta Saksan elämä on melko tavallista Venäjän suomalaiselle. Kalastusaluksen kapteenina ollut isä kapteeni ammuttiin v. 1937. Äiti yksin kasvatti neljä lasta. Sitten oli piiritys, karkotus Siperiaan ja pitkä ja vaivollinen paluu kotiin, joka tapahtui vasta vuonna 1969.

Äitini kovin kaipasi kotiin ventovieraalla maalla. Kun ilmestyi mahdollisuus muuttaa Suomeen, minulla ei ollut ajatuskaan siitä. Ei kukaan häädä minua täältä. Suomeen muuttaminen olisi äitini pettämistä. Hänen ainoana haaveena oli kuolla isänmaalla.

Janina Emilia Iljainen