Sanomalehti Laatokka Kirovskin kuntapiiri Leningradin alue 07.12.2014
MUISTO
75 vuotta Talvisodan syttymisestä
30 marraskuuta vuonna 1939 alkoi Talvisota (Neuvostoliiton ja Suomen välillä).
Tämä lyhyt ja verinen historiamme sivu ei ole saanut yksiselitteistä arviointia.
Sodan alun seikkoja, tarkoitusta ja tuloksia koskevia väittelyjä on ollut tähän asti.
Ei oma eikä vieras
Talvisota tuli Suomen sisun ja miehekkyyden symboliksi.
Harvat tietävät, että tuhannet suomalaiset osallistuivat Talvisotaan Neuvostoliiton puolella Suomen kansanarmejassa.
Sen historia selvittää monia Talvisodan riitakysymyksiä.
Suomen kansanarmejan syntyminen julkaistiin virallisesti sodan toisena päivänä neuvostosanomalenden sivuilla Pravda (Tosi).
Sitä suunnitellaan tulevan Suomen armeijan vahvaksi ytimeksi.
Ensimmäiselle suomalaiselle armeijakunnalle myönnetään kunnia tuoda Suomen Demokraattisen tasavallan lippu ja nostaa sen presidentin palatsin katolle työntekijöiden iloksi ja kansan vihollisten peloksi” – puhuttiin sanomalehdessä.
Mutta arkistoasiakirjat todistavat aikaisemmasta ajankohdasta ja toisenlaisista muodostamisen seikoista.
19.
marraskuuta kansankomisaari K.
E.
Voroshilov allekirjoitti käskyn 106.
jalkaväkidivisioonan muodostamisesta Leningradin sotilaspiirissa erikoissotilasosastona.
Miehistöön alettiin kutsua joukottain suomalaisia ja karjalaisia.
Tämän divisioonan perusteella Voroshilovin käskyn mukaan 23.11.1939 Petroskoihin alkoi Hallinnon ja vuorijalkaväkiarmejankunnan joukkojen muodostaminen.
Kutsuttiin noin 8'000 suomalaista ja 4'000 karjalaista sekä muiden kansojen edustajia.
Marraskuun loppuun menessä oli 13'405 henkeä, ja helmikuussa oli 25 000 sotilashenkilöä eri kansallisuutta.
Oli myös vapaaehtoisia.
Kenraaliluutnantti Akseli Anttila johti Suomen kansanarmejaa.
Sodan tulokset: Suomen puolelta kaatui 26'000 sotilasta ja Neuvostoliiton puolelta 126'000.
NL sai uudet alueet ja siirsi rajan Leningradista.
Sitten Suomi liittyi sotaan Saksan puolella ja NL poistettiin Kansojen Liitosta.
Omia omille
V.
1939 kesän ja syksyn vaiheessa Puna-armejaan palautettiin kansallisuudeltaan suomalaisia reservikomentajia, joilta oli riistetty upseerin arvonimi ja oikeus palvella Puna-armeijassa.
Suomalaista kantahenkilökuntaa puuttui ja yliupseereina palvelivat venäläiset.
Kansalliskantahenkilökunnasta muodostettiin etupäässä keski- ja alapäällystö.
Talvisodan ensimmäisistä päivistä Suomen kansan armejan kaikissa joukoissa aloitettiin taistelukoulutus, etenkin suksikouluttaminen.
Divisioonassa muodostettiin erikoissuksipataljoonat ja komppaniat.
Niiden oli tarkoitus toteuttaa tiedustelua ja tuhotöitä suomalaisten joukkojen selustassa.
Julkaistiin oma lehti Kansanarmeija suomen, karjalan ja venäjän kielellä.
V.
1938 koulutus suomalaisissa kouluissa siirrettiin venäjäksi sekä lakattiin julkaisemasta kirjoja ja lehtia suomen kielellä.
Suomen kansanarmeijan sotilaiden vaatetus ratkaistiin seuraavasti.
Heille ei voitu antaa Puna-armeijan sotilaspukua, koska koko maailmalle oli julistettu, että Suomen kansanarmeija on itsenäisen demokraattisen Suomen armeija.
Sotilaille annettiin puolalainen sotilaspuku.
Tämä sotilaspuku otettiin v.
1939 Itä-Puolasta.
Puolalaismalliset lakit vaihdettiin korvaläppälakeiksi ja valkoiset kotkat poistettiin.
Vihollisen edessä kaikki ovat yhdenvertaiset
Suomen kansanarmejan tehtävät olivat poliittiset, sen ei suunitteltu osallistavan taisteluihin.
Tulevassa neuvosto-Suomessa se tulee olla miehitysjoukkoina.
Neuvostojohdolla oli myös epäluuloja, että Suomen kansan armejan taistelijat voivat siirtyä vihollisen puolelle.
Mutta vaikea taistelutila rintamalla pakotti käyttämään kaikki varat, ja v.
1939 joulukuusta Suomen kansanarmeijan joukot alkoivat osallistua taistelutehtäviin.
V.
1940 tammikuussa Suomen kansanarmeijan osastoja käytettiin taistelutehtäviin laajalti.
V.
1940 tammikuussa 3.
jalkaväkidivisioonan 5.
ja 6.
rykmentin tiedustelijat suorittivat erikoistuhotyötehtävät 8.
armeijan alueella.
He tuhosivat suomalaisten joukkojen varastoja, räjäyttivät rautatiesiltoja, miinoittivat teitä.
Helmikuun alussa 6.
rykmentti siirtyi 8.
armeijan Puna-armeijaan.
22-28 tammikuuta se taisteli suomalaisia vastaan Lunkulansaarella.
Majuri O.
Ahosen johtamat Suomen kansanarmejan sotilaat taistelivat lukumääräisesti suurempaa vihollista vastaan neljä päivää.
Viipurin rynnäkkö, Talvisodan viimeinen ja verisin ottelu, tuli taistelukasteeksi Suomen kansanarmeijan monille sotilaille ja komentajille.
Rauhansopimuksen solmimisen jälkeen sotilaat vaatetettiin uudelleen Puna-armeijan pukuun, vapaaehtoiset erotettiin reserviin.
Suomen kansanarmeijan sotajoukot tulivat Puna-armeijan 71.
jalkaväkidivisioonan ytimeksi.
Suuren Isänmaallinen sodan aikana tämä divisioona taisteli Karjalan kannaksella, osallistui operaatioon Iskra (Kipinä) Olhovin rintamalla ja taisteluun Kurskin kaarella.
Sitten oli Ukrainan, Puolan vapauttaminen, Berliinin rynnäkkö.
Janina Emilia Iljainen
Seuloskoi.