Miikkulaisten joki

Josko se joki juoksevainen
veisi ikäväini,
jättäisin, jättäisin,
syntymäpitäjäini.

Syntymäpitäjäni läpi virtasi joki, mikä Miikkulaisten kylien kohdalla laskeutui Laatokkaan. Laatokanmeren länsirannalla maasto oli laajalti yhtä­läistä tasankoa Taipaleenjoelta Päh­kinänlinnaan ja Nevanjoelle saakka. Noin 30 – 40 kilometriä Laatokan ran­nasta hiekkamultamaa muuttui kum­puilevaksi. Sinne olivat muodostuneet kukkulat ja santavuoret, joille runo­laulussa on annettu nimeksi: Maanse­länharjanteet.

Toksovan, Vuoleen ja Lempaalan mäki-kukkulat eivät ulottuneet nä­köpiiriimme Laatokalle, mutta Pal­keelanmäet, Hatakanmäki ja Metson­mäki olivat meille merimiehille pysy­väisiä maamerkkejä. Nämä viimeksi mainitut olivat entisestä Venäjän rajasta Suomen puolella.

Mutta Vuoleen ja Lempaalan mäki­rinteillä olivat Miikkulaistenjoen al­kulähteet. Sieltä ne pikkupuroina pu­noutuivat yhteiseksi jokiuomaksi, mi­kä sitten vuolaana virtasi alankomait­ten läpi. Satoja perhekuntia oli aset­tunut asumaan tämän joen rantamille. mistä noutivat vettä tarpeisiinsa. Joen nimi oli kartalle merkitty: Vuole-joki, venäläinen nimi oli kartalla: Vlooka. Kansan keskuudessa tällä joelle. oli montakin nimeä, sillä jokaisen kylän ja talon kohdalla se oli: Meijen-joki. Näin joen nimi muuttui aina, kylän ja paikkakunnan nimien mukaan.

Nimiluettelo minun on aloitettava alajuoksusta. ikään kuin kiivetäkseni juuresten puuhun. Laatokan rannalla, Milkkulaistenjoen suussa oli turvallinen merisatama ja lastauspaikka. Siellä oli valtavan suuri halkovarasto, minkä omisti Venäjän valtio. Udelu.

Alakylän kohdalla oli Miikkulais­ten-joki noin kilometrin pituudella noin 50 – 60 metrin levyinen. Pikku pol­vekkeita huomioon ottamatta, mel­kein linjasuorana. Joki nousi vasta­virtaa, vähän kapeampana. Yläkylän puolellakin vielä noin kolme kilomet­riä. Sitten Läärän Suurensillan yläpuolella oli Rist-joki, mistä oikealle erkani Jolsarin-joki, pääväylä jäi va­semmalle, missä vastavirtaa soutaessa oli Muonilan-joki, Rönön-joki, Sintnsan-joki, Pahan-akan-joki, Polvanan-joki, Oljennan-joki, mikä erkani Nässinjoesta. Olenan-jokeen liittyi oikealta useampia vesisuonia, nimittäin: Koivuoja, Salonoja, Tuomioja, Vatoja, Kivoja ja Korkkisen-joki, mikä alkoi pikku purona Vuojeen kirkon luona olevasta Sir­kanjärvestä. Nässin-joki jäi vasemmal­le mihin laskee Vuolejärven-joki, Meslikan-joki, Matoksin-joki, Polotin­-joki, Vuoleen-joki, Sohvolan-joki ja Kyyröhaan-joki, se alkoi jostakin Tok­sovan ja Lempaalan pitäjien rajamail­ta.

Olen luetellut Miikkulaisten joki­vettä jo pitäjän perälle asti, mutta vie­lä on vettä valunut etelänpuoleisilta kyliltä päin: Lopotin-joki, Rokoskoin­-joki ja ehkä Reppoin-kylän tienoiltakin lienee vesi laskenut Vuole-järveen ja sieltä liittynyt Nässin-jokeen.

Seuraavan kerran. Kertomukseni koh­distan Jolsarin-jokeen. Siellä päin ovat paikat minulle paremmin tunnetut.

Matti-setä

Inkeriläisten Viesti 1962