• Kolp­pa­nan lau­lu­juh­lat
• Sa­no­ma­leh­ti Ne­va 31.05.1913
• 
  Ne­wa – Raa­ta­ja­vä­en ää­nen­kan­nat­ta­ja

“Har­voin yh­te­hen yhym­me, saam­me toi­nen toi­se­hem­me”, näi­den van­ho­jen sa­no­jen to­tuus pi­tää paik­kan­sa mei­dän oloi­him­me näh­den vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä.

To­sin vii­me vuo­sien ku­lu­es­sa on eri kul­mil­la maa­tam­me toi­meen­pan­tu jok­seen­kin use­as­ti il­ta­mia se­kä mui­ta juh­lia, mut­ta suu­rem­mat yh­ty­mä­ti­lai­suu­det ku­ten lau­lu­juh­lat ovat edel­leen­kin har­vi­nai­sia meil­lä. Niin­pä vii­mei­ses­tä

• Kel­tos­sa vie­te­tys­tä
• vii­den­nes­tä yk­sin­ker­tai­ses­ta lau­lu- ja soit­to­juh­las­ta

on ku­lu­nut um­peen jo ko­ko­nais­ta kol­me vuot­ta.

Mai­nit­tuun il­mi­öön ovat vai­kut­ta­mas­sa mo­net syyt, jois­ta tär­keim­pien jouk­koon on lu­et­ta­va si­vis­tys­voi­miem­me pie­nuus jo­pa puu­te­kin se­kä se kai­kil­le va­lis­tus­py­rin­nöil­le niin pe­rin kolk­ko ve­nä­läi­nen to­del­li­suus, jon­ka kes­kuu­des­sa on toi­mit­ta­va.

• We­nä­jäl­lä ei nä­et asi­an lai­ta ole si­ten kuin muu­al­la si­vis­tys­mais­sa.

Siel­lä lau­lu­juh­lat sa­moin kuin muut­kin kul­tuu­ri­toi­men­pi­teet saa­vat läm­min­tä myö­tä­tun­toa puo­lel­leen, ei­kä nii­den jär­jes­tä­mi­ses­sä vi­ral­li­nen puo­li, ku­ten lu­van­saan­ti y. m. s. tuo­ta hom­maa­jil­le sen suu­rem­pia vai­keuk­sia. Mut­ta

• täs­sä maas­sa pi­de­tään vi­at­to­min­ta­kin yh­teis­rien­toa vaa­ral­li­se­na

ja täy­tyy voit­taa mo­nen mon­ta vas­tus­ta en­nen­kuin pie­nin­kin sen­ta­pai­nen yri­tys on lä­pi vie­ty, sil­lä kaik­ki on

• po­li­si­mie­li­val­lan ja
• val­von­nan alais­ta.

Kun tä­män tie­tää, niin sil­loin kyl­lä osaa an­taa har­vi­nai­sil­le lau­lu­juh­la­ti­lai­suuk­sil­lem­me sen oi­ke­an ar­von, jo­ka nii­den osal­le on lan­ke­ava. Niil­le on oso­tet­ta­va sen suu­rem­paa ja her­kem­pää suo­si­ota, mi­tä vai­ke­am­mak­si käy nii­den jär­jes­tä­mi­nen. Ja mi­tä juu­ri vai­keu­teen tu­lee, niin ei mi­kään edel­li­nen lai­lu­juh­lam­me ve­dä ver­to­ja

• nyt hel­lun­tai­na
• Kolp­pa­nas­sa vie­tet­tä­väl­le
• kuu­den­nel­le
• ylei­sin­ke­ri­läi­sel­le lau­lu- ja soit­to­juh­lal­le.

En­tis­tä suu­rem­mat ja lu­kui­sam­mat vas­tuk­set ovat ol­leet voi­tet­ta­vi­na täl­lä ker­taa. Enem­män kuin kos­kaan on tä­tä juh­laa hom­ma­tes­sa täy­ty­nyt ku­lut­taa vo­nä­läis­ten vi­ras­to­jen rap­pu­ja ja hyp­piä pai­kas­ta toi­seen.

Te­ki­si sen­täh­den mie­li us­koa, et­tä In­ke­rin kan­sa, jo­ta var­ten tä­mä har­vi­nai­nen ja suu­ri­toi­nen yh­ty­mä­ti­lai­suus on jär­jes­tet­ty, suun­taan­tui­si myö­tä­tun­toi­ses­ti si­tä koh­taan. Ja mi­kä­li asia kos­kee var­si­nai­sen oh­jel­man suo­rit­ta­jia, niin voim­me­kin mie­li­hy­väl­lä mai­ni­ta, et­tä hei­dän ta­hol­taan on yri­tys saa­nut eri­no­mais­ta kan­na­tus­ta. Kaik­ki­aan on juh­laa avus­ta­maan lu­pau­tu­nut

• 867 lau­la­jaa ja
• 80 soit­ta­jaa.

Ja mi­kä haus­kin­ta, sel­lais­ten­kin mat­ko­jen pääs­tä, kuin Miik­ku­lai­sis­ta ja Mark­ko­val­ta, on lau­lu­kuo­ro­ja tu­los­sa. Se on jo jo­tain, jos­sa on rak­kaut­ta ja läm­pöä yh­teis­tä asi­aa koh­taan.

Mut­ta ei se vie­lä rii­tä, et­tä lau­la­jat ja soit­ta­jat ovat lu­pau­tu­neet tul­la niin suu­ri­lu­kui­se­na lau­lu­juh­laa oh­jel­maa suo­rit­ta­maan. Hei­dän läs­näo­los­taan riip­puu juh­lan si­säl­li­sen puo­len on­nis­tu­mi­nen, mut­ta et­tä juh­la myös­kin ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­tai­si, se seik­ka jää suu­ren ylei­sön teh­tä­väk­si, se on sa­noi­sim­me­pa oi­kein hei­dän vel­vol­li­suu­ten­sa.

Lau­la­jat soit­ta­jat ja muut hom­maa­jat te­ke­vät uh­rauk­sia pit­kin vuot­ta. Sil­loin kun toi­set ih­mi­set me­ne­vät nuk­ku­maan, juok­se­vat he virs­to­jen pää­hän lau­lu-, soit­to- tai mui­hin har­joi­tuk­siin. Ja pait­si hen­kis­tä uh­rau­tu­vai­suut­ta, vaa­ti­vat ne mo­nas­ti heil­tä myös­kin ra­hal­li­sia me­no­ja.

Suu­ri ylei­sö ei näis­tä täl­lai­sis­ta tie­dä mi­tään. Sen­pä vuok­si on­kin sen vel­vol­li­suus saa­pua hel­lun­tai­na tu­han­sit­tain lau­lu- ja soit­to­juh­laan, ve­roi­taak­seen si­ten vuo­ros­taan it­se­än­sä pie­nel­lä sum­mal­la yh­tei­sen py­rin­nön hy­väk­si.

Ei­kä se ve­ro­tus tu­le noin vain vis­ka­tuk­si. Tar­jo­aa­han juh­lan oh­jel­ma lau­lun, soi­ton, pu­heit­ten, ru­no­jen, voi­mis­te­lun, näy­tös­kap­pa­lei­den y. m. muo­dos­sa erit­täin pal­jon nau­tin­to­ri­kas­ta ja ar­vo­kas­ta nä­ke­mis­tä ja kuu­le­mis­ta. Ja kai­ken sen pi­täi­si ol­la si­tä­kin kal­liim­paa, kun se on omien las­tem­me, vel­jiem­me sis­ko­jem­me ja van­hem­piem­me esit­tä­mää ja mo­nek­si myös­kin se­pit­tä­mää.

Toi­vom­me ja ke­hoi­tam­me sen vuok­si ylei­söä san­koin par­vin saa­pu­maan hel­lun­tai­na Kolp­pa­naan!