“Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisehemme”, näiden vanhojen sanojen totuus pitää paikkansa meidän oloihimme nähden vielä tänäkin päivänä. Tosin viime vuosien kuluessa on eri kulmilla maatamme toimeenpantu jokseenkin useasti iltamia sekä muita juhlia, mutta suuremmat yhtymätilaisuudet kuten laulujuhlat ovat edelleenkin harvinaisia meillä. Niinpä viimeisestä
on kulunut umpeen jo kokonaista kolme vuotta. Mainittuun ilmiöön ovat vaikuttamassa monet syyt, joista tärkeimpien joukkoon on luettava sivistysvoimiemme pienuus jopa puutekin sekä se kaikille valistuspyrinnöille niin perin kolkko venäläinen todellisuus, jonka keskuudessa on toimittava.
Siellä laulujuhlat samoin kuin muutkin kultuuritoimenpiteet saavat lämmintä myötätuntoa puolelleen, eikä niiden järjestämisessä virallinen puoli, kuten luvansaanti y. m. s. tuota hommaajille sen suurempia vaikeuksia. Mutta
ja täytyy voittaa monen monta vastusta ennenkuin pieninkin sentapainen yritys on läpi viety, sillä kaikki on
Kun tämän tietää, niin silloin kyllä osaa antaa harvinaisille laulujuhlatilaisuuksillemme sen oikean arvon, joka niiden osalle on lankeava. Niille on osotettava sen suurempaa ja herkempää suosiota, mitä vaikeammaksi käy niiden järjestäminen. Ja mitä juuri vaikeuteen tulee, niin ei mikään edellinen lailujuhlamme vedä vertoja
Entistä suuremmat ja lukuisammat vastukset ovat olleet voitettavina tällä kertaa. Enemmän kuin koskaan on tätä juhlaa hommatessa täytynyt kuluttaa vonäläisten virastojen rappuja ja hyppiä paikasta toiseen. Tekisi sentähden mieli uskoa, että Inkerin kansa, jota varten tämä harvinainen ja suuritoinen yhtymätilaisuus on järjestetty, suuntaantuisi myötätuntoisesti sitä kohtaan. Ja mikäli asia koskee varsinaisen ohjelman suorittajia, niin voimmekin mielihyvällä mainita, että heidän taholtaan on yritys saanut erinomaista kannatusta. Kaikkiaan on juhlaa avustamaan lupautunut
Ja mikä hauskinta, sellaistenkin matkojen päästä, kuin Miikkulaisista ja Markkovalta, on laulukuoroja tulossa. Se on jo jotain, jossa on rakkautta ja lämpöä yhteistä asiaa kohtaan. Mutta ei se vielä riitä, että laulajat ja soittajat ovat lupautuneet tulla niin suurilukuisena laulujuhlaa ohjelmaa suorittamaan. Heidän läsnäolostaan riippuu juhlan sisällisen puolen onnistuminen, mutta että juhla myöskin taloudellisesti kannattaisi, se seikka jää suuren yleisön tehtäväksi, se on sanoisimmepa oikein heidän velvollisuutensa. Laulajat soittajat ja muut hommaajat tekevät uhrauksia pitkin vuotta. Silloin kun toiset ihmiset menevät nukkumaan, juoksevat he virstojen päähän laulu-, soitto- tai muihin harjoituksiin. Ja paitsi henkistä uhrautuvaisuutta, vaativat ne monasti heiltä myöskin rahallisia menoja. Suuri yleisö ei näistä tällaisista tiedä mitään. Senpä vuoksi onkin sen velvollisuus saapua helluntaina tuhansittain laulu- ja soittojuhlaan, veroitaakseen siten vuorostaan itseänsä pienellä summalla yhteisen pyrinnön hyväksi. Eikä se verotus tule noin vain viskatuksi. Tarjoaahan juhlan ohjelma laulun, soiton, puheitten, runojen, voimistelun, näytöskappaleiden y. m. muodossa erittäin paljon nautintorikasta ja arvokasta näkemistä ja kuulemista. Ja kaiken sen pitäisi olla sitäkin kalliimpaa, kun se on omien lastemme, veljiemme siskojemme ja vanhempiemme esittämää ja moneksi myöskin sepittämää. Toivomme ja kehoitamme sen vuoksi yleisöä sankoin parvin saapumaan helluntaina Kolppanaan! |