Talvea odotellessa saimme kuvallisen tervehdyksen ystävältämme Etelä-Suomesta.
Lahja
Syntymäpäivänä saadaan lahjoja ja annetaan iloa. Silloin juhlitaan. Katsotaanpas nyt mitä lahjoja on tuonut laukussaan Ontro, punapöyheä-partainen Arkangelin tuo jalo poika.
Lausutaan kuusimittarunon rytmillä:
Kunnekka niist' etevin,
punapöyheä-partainen Ontro,
Aukasi laukun ja mielissään
niin irvellä huulin,
...
Pii'at taas sopessaan
kuki kehräten kun korehitten
Huivien silkkisien
loiston näki suusta jo laukun,
Töytäsi äärehen sen,
rukit unhottaen sekä rullat.
Haukkaa liitelevää
kuten kirkuen kiertääpi pääskyt,
Niin nämä Ontroakin
punapöyheä-partoa saarsi,
Kyllin katsoa
saadakseen koru-räämeä mointa.
Silmin ne hartovin
nyt kysyi hintoja huoaten usein
Saatuansa tietää,
miten kallihit ol' nämä hemmut;
Sentähen virkkoipakin
tuo nuori ja järkevä Hedda:
"Kas, mitä viivymme tässä
ja mahdottomaa haluamme,
Kuinkas silkkiäkin
köyhät voi vaatia pii'at.
Poika jot' yksinnä vaan
tilan-haltia ostaapi joskus
Miellyttääksehen morsiotaan
muka miekkohisinta?
Jospahan tunnettu
mies tahi tuntematon seassamme
Lahjoittais' minullen
ees ompelu-neuloja kirjan,
Kiittäen tuon vastaan
kyll' ottaisin myös ilo-mielin".
Lausui; ja loi silmät
suloisensa miehien puoleen.
Mut hymy-suin likemmä
heti siirsihe riipeä Matti,
Lompakon nahkahisen
povestansa otti ja siitä
Sai setelin käsihin
sekä nyt makeaisia ynnä
Kirjan neuloja ost';
nämä pii'oillen jakoi sitte
Viel' lisäten tuohon
Hedallen korean hi'us-kamman.
