Muinaistieteellisiä kysymyksiä Inkeriläisille.Pietarin Sanomissa oli viimekuluneen joulun-aaton 1871 numerossa kirjoitus hra Poläkovin tutkimista rantapenkereistä Äänisjärven etelä-ranteilla ja mitä hän niistä on löytänyt. 1 Tämän johdosta olisi kysyttävä; eikös täällä Inkerin maallakin, esimerkiksi meren ranteilla Narvaan ja Systerpekkiin päin, ole havaittu mitään semmoisia penkereitä, joista olisi löytynyt samanlaisia muinais-aikuisia savipatain kappaleita, teräviksi hivotuita muinaiskansain kivikaluja ja luita sekä hiiliä ja tuhkaa? Semmoisia savipatain kappaleita ja maasta löytyviä hivotuita kivikaluja lapset tavallisesti hyvin halukkaasti kaivelevat ylös ja kantelevat kotiin, jos vaan missä heitä lasten käsiin ulottumaan asti löytyy. Pietarin Sanomissa olikin joku aika sitten kirjoitus muinaiskansallisista kivikaluista, nimittäin semmoisista, joita käytettiin kirveinä, veitsinä, keihään ja tuuran terinä, talttoina ja muina semmoisina teräkaluina niinä aikoina, joina ihmiset vielä eivät tunteneetkaan rautaa eikä muuta semmoisiin tarpeisiin kelvollista metallia. Semmoisilla muinaiskaluilla siis on paljoa suurempi merkitys, kuin paljaina lasten leikkikaluina kuuluminen. Ne ovat todistuskappaleita ikivanhan aikuisten sukupolvein tavoista ja oloista, ja juuri sentähden on semmoisten kaluin löytöpaikoissa paljoa enemmin tutkittavaa ja varteen otettavaa, kuin mitä lapsillekaan kelvata voipi. Ne kivikalut usein ovat kelvanneet vanhainkin lasten leluiksi, sillä niitä ne käyttävät taikakaluina vanhan-aikuisten noitain ja arpojain tavalla. Niillä ne painelevat kipeitä ja tautisia paikkoja ihmisissä ja eläimissä, niistä kaaputetaan kiveä veteen ja juotetaan sitä sairaille, ja sitä varten sanotaan, että semmoiset kivet ovat ukon nuolia ja ukon kynsiä, joita ensimältä ukko jumala itse muka on taikakaluinansa käyttänyt, ja ne, jotka ukko jumala hairauksissansa välistä on viskannut pilvistä maahan niitä nyt maajumalat täällä vuorostansa samanlaisina noitakaluina käyttävät. Jos missä nyt semmoisia muinais-aikuisia kivikaluja, savipatain kappaleita ja muita semmoisia merkillisyyksiä olisi löytynyt, niin niistä pyytäisi Pietarin Sunnuntailehden toimitus saadaksensa kirjallisesti tahi suullisesti tietoja, ja että samalla kertaa myöskin ne käsille sattuneet kivikalut ja muinais-aikuisten savipatain kappaleet toimitukselle käsiin saatettaisiin. Wielä merkillisempi olisi, jos joitakuita muinais-aikuisia vaskikaluja mistä olisi löytynyt. Kaikista semmoisista olisi tarkoin kirjoitettava; minkälaisista paikoista ja maan päältäkö vain kuinka syvästä maan sisästä ne ovat löytyneet. Toinen kysymys koskee täällä Inkerinmaalla useammissa paikoin löytyviä muinais-aikaisia hautakumpuja", joihin ikivanhoina aikoina on kuolleita peitetty. Semmoisia hautakumpuja löytyy ryhmissä mailla ja pelloilla, etenkin korkeilla paikoilla ja jokien sekä vesien rantapenkereillä ja tiettävästi niitä löytyy Laukaan joen ja kukaties Narvan joenkin varsilla ja lähitienoilla, sekä toisella puolella Inkerinmaata Järvisaaren tienoilla, monta muuta eri paikkaa mainitsematta. Niistäkin olisi Pietarin Sunnuntailehden toimitukselle kirjalliset tahi suulliset tiedot käsille saatettavat missä ja missä niitä löytyy sekä kuinka laajalta niitä mailla liikkuneet ovat nähneet, etenkin ylämaahan päin, ja kuinka korkeita sekä kuinka suurissa ryhmissä niitä tavataan sekä vielä senkin, jos ja minkälainen eroitus semmoisilla hautakummuilla on, joita voipi arvella muinaisiksi suomalaisiksi tahi vatjalaisiksi, ja niillä, jotka taas ovat venäläistä alkuperää. Erittäinkin olisi mainittava, kuinka niitä kussakin maanpaikassa nimitetään. Wenäjäksi ne ovat sopki. Olisi esimerkiksi saatava tieto siitä, mihin matkoihin asti niitä Laukaan joen vartta ylöspäin ulottuu ja etenkin tärkeä asia olisi, jos joku voisi antaa samanlaisen tiedon Wolhovan joen varrella löytyvistä hautakummuista, sillä senkin joen varrella, ainakin alapuolella, eli muinaisina aikoina suomalaista kansaa. Kysyttävä olisi myös eikö Järvisaarella ja sen kulman etäisimmissä paikoissa vielä ole tietoa siitä eteläänpäin löytyvän Tigoda joen nimestä, kuinka se erittäin olisi suomeksi? Senkin joen varrella tavataan vanhoissa venäläisissä verokirjoissa selviä suomalaisia kyläin nimiä, esimerkiksi Kotala, ja sielläkin siis voipi löytyä vanhan-aikuisia suomalaisten hautakumpuja. Niistä pitäisikin tämän lehden lukiain lämpimällä halulla pyytämän saada tietoja kokoon, sillä ne koskevat meidän omain esi-isäimme muinais-aikuista levenemistä ja elämää suuremmissa tahi pienemmissä kyläkunnissa ja pitempinä tahi lyhempinä aikoina. Sitten voipi lämpimen kesän tultua erinäiset muinais tutkijat vielä lähteä liikkeille semmoisia muinaishautoja ja muita muinaismerkkiä tarkemmin tutkimaan, ja niistä suomalaisten muinais-elämän suhteen uusia tietoja ja oppia ilmi onkimaan. Meidän esi-isälliset sukupolvemme eivät suinkaan ansaitse tulla ikuisesti unhotuksen hautaan vaipumaan, etenkin nyt, kuin tälle esi isäimme aikakauden tutkinnolle on kasvanut ja karttunut erittäinkin tärkeä merkintönsä. Aika nyt tärkeimmällä tavalla vaatii suomalaisia ryhtymään yhteisin tuumin sitä puuhaa vastaan ponnistelemaan, joka ilman vähintäkään varsinaista perustusta tahtoo kuvata suomalaisten muinaisaikuisia kohtia pelkkää pahennusta ja eripuraisuutta sekä ylenkatsetta suomalaisia vastaan sytyttävältä kannalta. Sen tarkoituksen puuhaajat ovat esimerkiksi tahtoneet julkisesti vakuutella, että varsinaiset suomalaiset muka muinoin ovat olleet koko keski- ja sisä-Wenäjänmaan asukkaina, saadaksensa sillä lailla sen kohdan näyttämään, ikään kuin jos venäläiset, niinkuin suomalaisten hengen viholliset, olisivat muinoin väkivallalla pakottaneet suomalaiset siirtymään Wenäjältä, esi-isäinsä kotimaasta, pois, vaikka kaikenpuoliset tutkinnot näyttävät, että keski- ja sisä-Wenäjällä muinoin ja aina Wenäläisten sinne tulemiseen asti asui aivan toinen kansa, nimittäin sukukansamme ungarilaisten esi-isät, jotka sitten vapaa-ehtoisesti siirtyivät täältä pois sinne rikkaasen Ungarin maahan, jossa niitten jälkeentulevaiset nytkin vielä asuvat. Näistä asioista on jo muualla ja etenkin muilla kielillä tarkemmin kirjoitettu ja niistä tulee kohta, vieläkin enemmin julkaistavaksi, niin että se venäläisten ja toiselta puolelta suomalaisten ja virolaisten välillä vahingollista eripuraisuutta nostattava oppi, josta ylempänä lyhyeltä mainittiin, kyllä kohta on toivottavasti saatava aivan voitetuksi, ja juuri sille voitolle voimaa ja etua olisivat myöskin ne ylempänä kysymykseen pantut muinaistieteelliset asiat, jotka koskevat Inkerinmaan tiettävästi peri-suomalaisia oloja. Suomalaisuuden polkiat niistä sentähden tahtoisivatkin estää kaikki tiedot pois, ettei tulisi entistä vielä tarkemmin näkymään se jyrkkä erilaisuus, mikä jo tätä ennen on havaittu tiettävästi suomalaisten ja keski-Wenäjällä löytyväin hautakumpuin ja niitten sisällyksen sekä muitten muinaisjäännösten välillä. Tässä kyllä vaaditaan muinaistieteen oppineitten tutkintoa täytteeksi, mutta perustustietoja siitä, mitä missäkin löytyy, tarvitaan kuitenkin suureksi avuksi kaikille semmoisille monin puolin varsin tärkeille tutkinnoille.
|
 |
|
|
|