Matti Taina: Hyvästi Inkeri

lähettänyt Клуб Ингрия 9.1.2016 klo 10.51   [ 9.1.2016 klo 11.23 päivitetty ]
Matti Taina on julkaissut lähes 600 sivuisen kirjan Hyvästi Inkeri.

Tässä ote kirjasta:

Kansantieteilijä Henrik August Reinholm totesi kirjeessään Inkerin asukkaista:

    ”On niitä, on savakoita, äyrämöisiä ja inkerikoita sekaisin ja erikseen, mikä missäkin, venäläisiä välissä".

Savakot olivat luonteeltaan äyrämöisiä vilkkaampia. He olivat helpommin luopuneet vanhoista tavoistaan kuin äyrämöiset ja omaksuneet uusien aikojen mukanaan tuomia parannuksia, työtapoja ja työkaluja. Savakot olivat usein myös Suomesta muuttaneita uusia tulokkaita, joita äyrämöiset halveksivat näiden ollessa taipuvaisia uudistuksiin, jopa hurahtamaan uskonnollisiin herätysliikkeisiin ja uuteen venäläismalliseen vaatetukseen. Äyrämöiset tapasivat sanoa:

    "Niinhä ne savakot ovat ku vesapuut, joita kaik tuulet tutjuttaat.”

Inkeriläiset olivat antaneet leikillisiä haukkumanimiä naapurikyläläisilleen. Näitä humoristisia "köllinimiä'i oli annettu rakkaille naapureille usein ilman syytä, mutta joskus vähän syystäkin.

  • Venjokelaiset olivat naapureidensa mielestä häränhännänkiertäjiä, kun taas
  • Venjoen Saamostin kyläläiset olivat mutakäpäläisiä ja vainaanpuottajia.
  • Ruussovalaisia miehiä haukuttiin pusironajajiksi (pullukoiden ajajiksi),
  • tuutarilaiset olivat kissankeittäjiä,
  • skuoritsalaiset naurisvatsoja,
  • hietamäkeläiset piirakanampujia,
  • reisinäläiset sievoilopotlaisii (auringonkukkaöljyn juojia) ja
  • tyröläisiä haukuttiin ruumiinpuottajiksi.
  • Vereppiläisiä miehiä kutsuttiin löyhäpöksyiksi,
  • tuomitslaiset isännät olivat taasen rytypöksyjä ja
  • Tääkelin miehiä haukuttiin pässivaareiksi.
  • Sakkoisille muut saattoivat sanoa: "Milloin mänette tihkuu pakkoo Hatsinaan".
  • Kuitusiin asukkaitten kerrottiin olleen niin pienikokoisia, että mahtuivat muka uunin koloon tappelemaan ja tulitikuilla toisiaan mukiloimaan.

Leikillisestä nimittelystä huolimatta inkeriläiset ovat hyvin heimorakkaita. Inkeriläisistä on sanottu, että heidän vanhaan perisuomalaiseen jäyhyyteensä liittyy välitöntä sydämellisyyttä, joka on laadultaan suoraa ja vilpitöntä. He ovat seuraa rakastavia, hyvin avuliaita ja hyvin vieraanvaraisia. Vanhastaan on Inkerissä myös lausuttu:

    "Myö suomalaiset uomme ja suomalaisiks jiämme. Myö omat tavat piämme ja suomalaisen piänme.”

======= ======= ======= ======= ======= =======

Inkeriläiset puhuvat Karjalan murteita. jotka aikaisemmin jaettiin kahteen savakko- ja äyrämöismurteisiin. 1850-luvulla murteet olivat pääosin sekoittuneet yhteiseksi Inkerin murteeksi. Silti pitäjien ja jopa viereisten kylien murresanoissa oli yksilöllisiä eroja. Keski-Inkerin Hietamäellä puhutusta murteesta on säilynyt hauska näyte. Saunasta kertovan tarinan on laatinut Hietamäeltä kotoisin ollut ja puna-armeijaan määrätty inkeriläismies, joka Jatkosodan aikana vuonna 1942 jäi tai jättäytyi suomalaisten vangiksi. Tarina kertoo myös kuinka tärkeä suomalainen savusauna oli inkeriläisille:

    ”Mein sauna ol tehty nuoin viijenkymmänän sylen peähän kottalost tarttumoaan [perunamaan] reunaa. Sauna ol joaaettu kahtee ossaa. Eistäin ko tultii ulkont, jouvuttii porstuaa. Mein saunas porstuvakkii ol hirsiist, a usjaa se tehtii lauvoistkii – – Kerrast oven luon oikeal keääel ol kiukaa. Se ol tehty suoraa moan peäl kirpitsoist [tiilistä] ja ympyrläisist kivist sekasin – – Vasemmal puoleel ol kylmävespytty. Peräseinäl olliit lautaist – – Vettä varistettii pienes kattilas kiukaan suul. Lautasiin yläpuolel ol reppänä, mikä avattiin auk ko sauna pantii lämpiimää – Astioi saunas ol koussi, vatiloi, tuoppi ja ämpär. Saunas käytii joka lauvvantak. Se pantii lämpimää nuoin viijen tunnin aikan. Kivet ko olliit varistuneet [kuumenneet] ja veet keitetty, sauna heretettiin. Kekälet sammutettii veel, sillat [lauteet] loaaestii [lakaistiin varpuluudalla], reppänät ja ovet pantii kii. lyötii löylyy ja sauna jätettii siitymää.

    – – Kujan orrelt otettii vastat. Äiti katsoi kaikil alusvuoatteet (paijan, pöksyt ja sukat taik rätit). Hantukki [pyyhe] otettii yks kaikkii vart ja yks pala saippuvaa. Porstuvas riisuistii – – Sit mäntii saunaa. Eistäi avattii ov ja reppänät auk ja lyötii löylyy uuvvestaa – – varil [kuumalla] veel. Vastat hauvottii varis vees ja sit pantii löylyy lyyvves kivviin peäl. Ko löylyy ol lyöty tarpeeks alettii kylpee, jot soatii hik liikkeel. Välil käytii porstuvas jeähtymäs – – Kylpemisen peräst eistäi pestii peä. Muu ruumis pestii vihol [pellavakangaspalalla]. Selkää hierottii vihol toine toisiltaa. Kesäl ko ol lämmi, ni saunan peräst mäntii suoraa järvel uimaa.

    Lapset käivät saunas naisiin kans, ja pojat ko olliit jo neljän-viijen vuuvven vanhoi männiit saunaa isän kans ja kylpemisen ajaks pantii penkil vattii istumaa – – Sillaikaa ko miehet olliit saunas, naist keittiit samavaran. Tsaiju juotii lauvvantak illan kunniaks peräpuolel, varenjan [hillon] kans. Isä nost samavaran pöyvvääl ja savaris tsaijun, ja sillaikaa ko naist olliit saunas, miehet joivat tsaijuu. Juuwes isä sanoi, jot ihminen on toas tult kymmänää vuotta nuoremmaks.

    – – Saunas sauvvustettii vitsinaa [kinkkua] – – saunaa pit lämmittää leppäpuil, jot ois tult makuisaa vitsinaa. Jos ketä pit hieroo tai kupata, ni sauna lämittettii kesel viikkookii, ja läsivä [sairas] vietii saunaa ja hierottii ja kupattii. Ennen vanhaa naist synnyttiit lapsii saunas ja sanottii, jot pien veikko taik siso soatii saunan lautasiin alt – – Saksan sovan aikaan, ko ei soant viinaa, ni mein kyläs yks mies ajoi saunas samakontkaa [pontikkaa]. Toine mies mein kyläs ol niin kova kylpijä, jot kylp rukkaist keäes ja hattu peäs, ko niitä pyrk lopen kovast polttamaa.

Comments