Kun raotin silmiäni, oli herätyskello jo puoli viisi. Nopeasti sujautin vaatteet ylleni ja menin keittiöön. Toiset istuivatkin jo kahvipöydässä. Tänään olimme päättäneet käydä kaupungissa vähän ostoksilla ja sukulaisia tervehtimässä. Laivarannasta kuului jo laivojen aamuvirkku huuto, joka kaikui kauniissa kesäaamussa yli suvisen heräävän kylän. Kun astelimme kylätietä laivarantaa kohden, sivuutimme Lankisen märehtivät lehmät laitumellaan aidan vierustalla. Keltaisen osuuskaupan ohi kulkiessamme kuului jo laivojen toinen huikaus. Joudutimme askeleitamme ja pian näkyivätkin laiturit ja niiden kupeella kaksi valkokylkistä laivaa puhisten malttamattomasti lähtöinnostuksissaan. Ihmisiä oli jo saapunut laivoille koreilleen ja laukkuineen. Vuoksen vehmaat rannat näin aamuauringossa näyttivät kauneimmat kasvonsa. Satakieli liverteli pähkinäpensaassa ja ylempää virralta kuului Unnunkosken kuohujen kohina. Laivarannassa olevassa Pusan talossa olivat aamuaskareet käynnissä ja vastapäätä olevan Vaterin huvilan sivu soutaa nykyttää Vainion ukko pyytöjään kokemaan. Laivojen Vuoksen ja Ala-Vuoksen puhallettua kolmannen kerran irtoavat ne laiturista ja alkavat perättäisen kulkunsa kohti Käkisalmea. Sivuutamme Kuoleman saaren punaisine huviloineen, kauhea nimi kauniilla saarella. Vuoksi levittäytyy laivan ympärille vehmasrantaisena, peilityynenä. Laivamme poikkeaa Läheniemen laiturissa, josta tulee laivaan kalareja ja maitotonkkia ja muita maalaistuotteita torille vietäväksi. Valkotukkainen ja -viiksinen, koppalakkinen Läheniemen vanhaisäntä seisoo tomerana ja suoraryhtisenä laiturilla ja heiluttaa hyvästiksi. Laivan kannella käy iloinen puheensorina. Matkustajat ovat pääasiallisesti maalaisia, mutta joukossa on joku kesävieras kaupunkilainenkin. Tervolan pohjukka on kierretty ja Ketveleen luonnonihanan saaren kalliolaiturissa on käyty. Hupisaaren laiturista tulee runsaasti väkeä ja lisää kala- ja voikoreja sekä tietysti Villasen Eliisa piiraskoreineen. Ne piiraat olivatkin todella suussa sulavia ja menivät torilla kaupaksi kuin kuumille kiville. Suotniemessä käynnin jälkeen ajettiin Suurselkää, joka todella oli nimensä veroinen, tällä kertaa kaunis ja leppoisa. Lähemmäs kaupunkia tultuamme näkyi saarien ja niemien lehtometsien lomasta kauniita huviloita. Tuollakin Uskin ja tässä salmen rannalla viskaali Helinin. Salmi tämän huvilan kohdalla oli kapea ja matala, joten hiljaa täytyi ajaa. Masinisti noudatti kapteenin käskyjä, jotka tulivat torvea myöten konehuoneeseen. Lämmittäjä, täkkimies, laivan kolmas mies, keräili matkustajilta matkarahat, heitti halkoja pannun alle pesään, möi punaista limonaadia ja heitti laituriin tullessa köysinipun, jonka joku laiturilla oleva kiinnitti nokkelasti puiseen 64pollariin. Jo näkyi Käkisalmi ja laiva huikautti huudon herätykseksi aamuvirkuille kaupunkilaisille. Kun sitten olimme perillä tuossa omenapuunkukkien kaupungissa, riensimme kukin tahoillemme, kuka torille, kuka tuttavilleen. Kaupungin rouvat saapuivat kasseineen aamuiselle torille kaloja, piirakoita ja voita ym. ostelemaan. Tuolla oli Muna-Arvi omalla paikallaan ja täällä kaupattiin komeita kuhia, juuri Vuoksesta nostettuja. Vilkas puheensorina ja hyörinä täytti tienoot. Kun sitten oli käyty asioilla ja ostettu tarvittavat ostokset, palattiin laivarantaan kello kahden aikaan, jolloin samat laivat veivät meidät takaisin kotiin. Onnistunut kaupunkimatka Käkisalmeen oli päättynyt ja laivamme höyrysi jo Häyrykorven kohdalla kohti Unnunkoskea. |
 |
|
|
|
