Kupanitsan Helluntaivirsi

Kun Herra vangit vapahtaa,
        kun lapset Inkerin
hän korpiteiltä kuoleman
        tuo kotiin takaisin,
niin riemulaulu päästää
        myös muistot valloilleen,
ja uuden kellon kaiku
        ne vaihtaa kiitokseen.

On läsnä kaikki entinen,
        on äidin rukous,
on isän katseen siunaus
        ja lapsen askarrus.
Ja mummon rohtokuisma
        taas haavat parantaa,
myös lastenlastenlapset
        sen tuoksu tavoittaa.

On koottu kultamaljoihin
        ne kuumat kyyneleet
ja pyynnöt, jotka milloinkaan
        ei täällä täyttyneet,
tienvarren itkumättäät
        ja hiillos nuotion
ja vuorten tuolta puolen
        taas nousu auringon.

Niin suuri parvi pyhien
        nyt meitä piirittää.
Sen toivo, kärsivällisyys
        luo meihin elämää.
Me käymme armopöytään
        ja siinä juhlivat
jo riemuitsevin kasvoin
        myös esivanhemmat.

On Inkerissä helluntai.
        Ja Henki Kristuksen
näin meidät yhteen kokoaa
        luo Ylipaimenen.
Hän kirkollensa antaa
        taas paimenvartion.
Hän lohdutuksen Henki
        ja rauhan Henki on.