6'000 Inkeriläistä Paluumuuttajaa
Kunnat arvostelevat Inkerinpolitiikkaa
Vuodesta -90 lähtien Suomeen on muuttanut arviolta 6'000 inkeriläistä paluumuuttajaa. Tänä vuonna inkeriläisille on myönnetty 1'662 oleskelulupaa. Inkeriläisiä vastaanottaneita kuntia on lähes 200 eri puolilla Suomea. Inkeriläisten paluumuutto käynnistyi keväällä 1990.
Tutkija Helinä Kokkarinen toimii kuntien keskusjärjestöjen ulkomaalaisprojektissa. Hän puhui perjantaina Tuusulan kunnallisopiston Maahanmuuttajat-päivillä.
Kokkarisen tekemän selvityksen mukaan kunnat eivät ole kovinkaan tyytyväisiä suomalaiseen paluumuuttajapolitiikkaan. Kunnat arvostelevat esimerkiksi vähäistä tiedon saantia inkeriläisistä sekä inkeriläisten paluumuuttajien valtakunnallisen vastaanottojärjestelmän puuttumista.
Myös inkeriläisille paluumuuttajille maksettava toimentulon määrä on niitten mielestä liian vähäinen. Tukea maksetaan ainoastaan puolen vuoden ajalta, eikä se kuntien mielestä ole riittävä aika.
Inkeriläisten paluumuuttajien vastaanoton ongelmia ovat aikuiskoulutuksen puutteellisuus ja riittämätön tuki peruskouluopetukseen sekä tulkkipalveluihin.
Apulaistarkastaja Irma Heikkilä-Paukkosen mukaan siirtolaistilanne Suomessa on viime vuosina täysin muuttunut aikaisempaan verrattuna.
Maahanmuuttaneita 20'000 Viime Vuonna
Viime vuonna maahanmuuttaneita oli 20'000 eli 10'000 enemmän kuin maastamuuttajia. Ulkosuomalaisia on nyt yli 600'000 ja syntyperäisiä suomalaisia ulkomailla miljoona. Suomessa asuvista 40'000 ulkomaalaisesta 10'000 on entisen Neuvostoliiton alueelta ja 6'000 Ruotsista. Nämä ovat kaksi suurinta ryhmää.
Maahan muuttavat ulkomaalaiset tulevat tänne useimmiten naimisiin. Heikkilä-Paukkosen mukaan tyypillisin suomalaisen naisen ulkomaalainen mies on turkkilainen tai marokkolainen ja suomalaisen miehen nainen venäläinen.
Kuva
Irma Heikkilä-Paukkosen mukaan siirtolaisuuden käsitteet eivät ole aina ihmisille selvät. Jos paluumuuttajan vanhemmista vähintään toisen pitää olla syntyperäinen suomalainen, suurin osa inkeriläisistä jää tämän käsitteen ulkopuolelle.
Barcelonan Kultapoika
Vammaisurheilija saa sääliä korkeintaan
Kolmissa perättäisissä vammaisten olympialaisissa kultaa voittanut pöytätennispelaaja Kimmo Jokinen perää vammaisurheilulle parempaa arvostusta. Osansa saavat niin suomalaisten ennakkoluulot kuin erityisesti urheilutoimittajat.
Barcelonan kisoissa olimme 10'000 hengen katsomon edessä sankareita. Useimpia kilpakumppaneitani juhlitaan. nyt myös kotimaissaan, mutta Suomessa saamme korkeintaan sääliä, jota taas emme kaipaa, 27-vuotias hyvinkääläinen Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa liikunnanopettajana toimiva Jokinen sanoo.
Jokinen voitti Barcelonassa oman luokkansa lisäksi seisaallaan pelaavien avoimen luokan. Los Angelesissa 1984 alkanut ja Soulissa 1988 jatkunut kultaketju sai jatketta, mutta samalla ehkä myös päätöksen Barcelonassa.
Vammaisurheilijat eivät ole sen parempia, mutta eivät huonompiakaan kuin terveet urheilijat. Meitä voi arvostaa ihan samalla tavalla saavutusten perusteella, Kimmo Jokinen sanoo.
Jokinen pelaakin pöytätenniksen SM-sarjaa vantaalaisessa TIP-70 -seurassa, mutta harkitsee vakavasti uran lopettamista.
Järvenpäässä nautittiin eilisaamuna Jokisen kunniaksi mitalikahvit. Kiitospuheessaan apulaisrehtori Helmi Sirkiä kehui Kimmoa sitkeäksi kaveriksi, joka esimerkillään lisää vammaisurheilun arvostusta ja rohkaisee vammaisopiskelijoita harrastamaan liikuntaa..
C Sivu 15
Kuva
Työtoverit onnittelivat ja halasivat perjantaina joukolla vammaisten olympiakisojen viisinkertaista kultamitalistia Kimmo Jokista. Vuorossa Invalidiliiton Järvenpään kuntoutuskeskuksen apulaisrehtori Helmi Sirkiä. Muilta tahoilta Jokinen ei tunnustusta ole juurikaan saanut.
