Kirvun Laulujuhlat 1898

lähettänyt Клуб Ингрия 6.9.2021 klo 12.14   [ 9.9.2021 klo 6.20 päivitetty ]

Kirwun Laulujuhla 1898

Itä-Suomen Sanomat
Itä-Suomen Sanomat

Kansaa
Kirwun laulujuhlassa oli noin 6’000 henkeä. Laulajain ja soittajain koko luku oli 512; kilpailewissa laulu- ja soittokunnissa oli jäseniä yhteensä 371.

Järjestys juhlapaikalla oli erinomainen ja siitä kiitos etenkin ylimarsalkalle, hra asemapäällikkö Wadenstjernalle. Lämpimään kiitokseen juhlatoimikunnalle ja sen puheenjohtajalle, tirehtööri Huoposelle hänen wäsymättömistä puuhistaan pyydämme lopuksi yhtyä.

Sähkösanomia
saapui juhlaan muutamia, julkaisemme ne tässä:

Kyttälästä

Kaiu, laulu, kaunihisti,
Soi soitto, somin säwelin
Yli Wäinölän ahojen,
Kalewalan kankahien!

        Alli ja Pekka Hannikainen

Helsingistä.

Uusin woimin uudistöihin!
Karjalassa laulu, soitto
        kauas kaikukoon!
Karjalaisen kannel
        heleämmin helkkyköön!

Sinattu olkoon nuorten
        siwistystyö!
Joita armas huomen,
        wäisty apea yö!
Sill joutunut on juhla Juhannuksen!

Kukoista Karjala!
        Suloistu Suomi!
Terwe kotiseutu!
        Terwe kallis Suomenmaa!

        Arthur Grönlund

Porista.

Karjalan kauniista terwehdyksestä kiittää Satakunnan laulu- ja soittojuhlan kansa.

Säwelten sopusointu rakkaassa Suomessamme aina wallitkoon!

        Terwe Karjalalle!
        Eläköön yksimielisyys!
        Eläköön Suomi!


– Itä-Suomen Sanomat 01.07.1898 – no 49

– Lisää Kirwun uutisia. Vanhimmat ensin.

– Lisää Kirwun uutisia. Uusimmat ensin.

Kirwun Laulujuhla 2021

Karjalaisten Laulu


Karjalaisten laulu


Koitar – Savo-Karjalaisen Osakunnan Juhlajulkaisu 1899-10-21
Koitar – Savo-Karjalaisen Osakunnan
Juhlajulkaisu 1899-10-21

Suloisessa Suomessamme
Oisko maata armaampaa,
Kuin on kaunis Karjalamme,
Laulun laaja kotimaa!

            Lauluna sen kosket kuohuu
            Järven aallot loiskuaa,
            Säveleitä salot huokuu,
            Ikihongat humajaa.

Perintönä laulun juuret
Meill’ on muinaisajoilta,
Jolloin kaikki toimet suuret
Laulun tehtiin mahdilla.

            Jolloin meidän kankahilla
            Taitomiehet askaroi,
            Nuotioilla nokisilla
            Ongelmoita aprikoi.

Yli Suomenniemen vielä
Maine kuulu kulkevi,
Kuinka Väinön kannel siellä
Koko luonnon lumosi:

            Kuinka Seppo taitoniekka
            Sammon kirjokannen loi,
            Tahi Kaukomielen miekka
            Sotainnoin salamoi.

Ei oo meillä rikkautta
Eikä maamme viljavaa,
Vaan on laulun runsautta
Kylvämättä kasvavaa;

            Sit’ ei pane idän halla
            Eikä pohjan pakkaset,
            Se ei sorru sortamalla,
            Sitä ei lyö rakehet.

Kyll’ on kansa Karjalankin
Monet kovat kokenut,
Väkivallan raaimmankin
Iskut tuimat tuntenut;

            Kestänyt on sodan pauhut
            Sorrot vuosisatojen,
            Sodan pauhut, vainon kauhut
            Kolkot vuodet katojen.

Mutta meiltä laulun mahti
Mennyt maan ei rakohon,
Säveleiden sorja tahti
Viel’ ei vierryt pakohon;

            Josko murhe mieltä painaa,
            Tahi riemu kohottaa,
            Laulu, soitto meiltä aiua
            Yhtä herkäst’ irtoaa.

Konsa vaino Suomeamme
Kovin kourin koettelee,
Silloin kurja Karjalamme,
Suomen surut soittelee,

            Ja kun onnen päivän koitto
            Suomellen taas sarastaa,
            Silloin riemun suuri soitto
            Karjalasta kajahtaa!

P. J. Hannikainen.

Comments